Kuinka kestää seurustelun alkuajan menettämättä järkeään tai ajamatta miestä mielisairauden partaalle?

Miksi surra etukäteen? Mitä se auttaa? Mikset nauttisi onnesta niin kauan kuin sitä kestää ja surisi vasta sitten kun on sen aika, jos on?



Itse olen kärsinyt samanlaisista ajatuksista, mutta siitä pääsee eroon! Älä ryve enää siellä suossa, koska tuolla tavalla sinä VAIN ja AINOASTAAN pilaat kaiken etkä onnistu pitämään ainuttakaan onnea luonasi.

Eli jos on känkkäränkkä-olo, niin kiukuttele. Jos olet iloinen, hymyile tai naura. Jos itkettää, itke. Ja ennenkaikkea: jos noin paljon pelkäät menettäväsi miehen, niin keskustele siitä tämän miehen kanssa! Olemalla oma itsesi jo alussa huomaat kyllä, että onko juuri tuo mies tarkoitettu sinulle.

Ongelmia ei ole kun hän on paikalla, koska hän on ihana. Mutta joka ikinen sekunti kun hän EI ole paikalla, olen kuin maniac. Eikä tämä ole mitenkään kivaa.



Useimmiten en tiedä, kuka minä olen ja mitä minä ajattelen, kotona opetetettiin että pitää olla kiltti tyttö ja että tytön ensisijainen tehtävä on alistua kaikkeen ja olla vaivaton. Ei saa valittaa ja täytyy tyytyä kaikenlaisiin olosuhteisiin.

mutta minulta se ainakin onnistui. Olin sairaan mustasukkainenkin ja ripustauduin mieheen, mutta lopulta vaan päästin irti ja annoin miehen mennä minne hän halusi, vaikka se kivisti sydäntä aivan älyttömästi. Kuitenkin joka kerta se tuntui helpommalta ja epäilys häntä kohtaan alkoi vähenemään..



Aluksi ehkä jaksat esittää kilttiä tyttöä, (niin tein minäkin) mutta sitten kun teistä tulee oikeasti läheisiä, niin se helvetti repeää. Et enää jaksa pidätellä tunteitasi ja sitä ei yksikään mies kestä. Kun ei se ole oikeasti sen miehen syy, vaan meidän luonteessa oleva " vika" tai luottamuspula, joka todennäköisesti juontaa juurensa jostain lapsuudesta.



Tsemppiä!

koskaan en kyllä ole niin mustasukkainen ollut, että olisin kieltänyt exiäni menemästä minnekään tai tekemästä töitä (tms) - mutta tunteella ei ole mitään tekemistä rationaalisuuden kanssa. Ja on tosi raskasta olla ahdistunut kaikki ne ajat milloin mies ei koko ajan huomioi. Kyllähän mä haluaisin mieluummin olla kiva ja tasapainoinen.