avioliittomme on ajautunut viikkokausien tai kuukausien selibaattiin, mykkäkouluun ja kiistaan töistä ja rahoista.

Kyllä kai te voitte sopia miehesi kanssa elatuksesta mitä tahansa kohtuullista. En tosin usko että jos jätät tenavat hänelle (~yksinhuoltajuus), että hän sinua kovin halvalla päästää.



Mielenkiintoista muuten miten tämmöisessä tapauksessa sympatiat on äidin puolella. Kääntäkääpä asia toisin päin: Olisitteko valmiit antamaan samanlaista alennusta rasittavaan muijaansa kyllästyneelle isukille?



-2,7-

En minä mitään naisen niskaan kippaamisesta puhunut. Sitä paitsi normi on että lapset pelastetaan naiselle ja että miehelle tulee lasten menetyksen lisäksi rahojen menetys eli elatusmaksut.

AP:n sinällään ryhdikästä ratkaisumallia ihailen salaa.



-2,7-

Terapeuttini sanoi mulle näin: " lapset kestää paljon mutta yksikään lapsi ei selviä äitinsä hylkäämisestä ilman suuria haavoja sielussa" Siis kannattaa sitten säästää myös lasten terapiaan. Lapsi pärjää ilman isää mutta ilman äitiä onkin sitten toinen juttu. Niin tärkeitä me olemme!

äitini jätti minut isälleni huollettavaksi ollessani alle kouluikäinen.

kävin kyllä äidilläni viikoloppuisin...



mutta kunnon äiti-suhdetta minulla ei ole!

en ole koskaan tuntenut häntä läheiseksi ja juttelumme on nykyäänkin aika pinnallista...

harmi sinällään, mutta jotenkin en edes halua häneltä muuta!

isä on minulle kaikki kaikessa!!!!

enkätule koskaan ymmärtämään sitä miten hän vaan pystyi jättämään omat lapsensa... ;(



-ikää minulla jo 30v ja 2 ihanaa lasta-

Onko se hylkäämistä, jos äiti tapaa lapsiaan säännöllisesti.

Siis muuttaa muualle? herää epäilys, että ap ei halua vain miehestä eroon, vaan koko rasittavasta nykyisestä elämästä lapsineen kaikkineen...

Ap jos sulla ei ole enää mitään yhteistä miehesi kanssa niin mitä jos keskittyist vaan itseesi ja omaan onnellisuuteesi. Sinä voit jäädä avioliittoosi ja olla onnellinen vaikka se ei toimisikaan. Mies tai teidä suhde ei tee sinua onnelliseksi mutta sinä voit tehdä. Näin voit elää lastesi kanssa ja silti olla onnellinen.

Hae töitä ja säästä rahaa itsellesi sivuun. Matkusta pari kertaa vuodessa ja käy enenmmän ulkona. Harrasta ja etsi lastehoito apua. Tapaa uusia ihmisiä ja keskity itseesi.

Vierailija:

Onko se hylkäämistä, jos äiti tapaa lapsiaan säännöllisesti.

Mitä siitä pahimillaan lapsille seuraa. t. ap

Sun täytyy rakastaa sun lapsia paljon koska olet 4 halunnut. Et sinä voi niitä jättää. Jos et halua repiä lapsia irti juuriltaan, on sun ihan pakko muuttaa itseäsi. Mikä teidän suhteessa mättää? siis onko mitään suurempaa vai vaan kyllästyminen? Yhteistä teillä ainakin on lapset. Esim pahinta mitä lapsillesi voi käydä on mielisairaus, paha masennus, itsemurha, syömishäiriö. Onhan niitä asioita joita äidin hylkääminen voi aiheuttaa paljon. Jokainen kantaa taakkaa perheestään ja vie sen parisuhteeseensa. Kukaan vanhempi ei ole täydellinen. Tiedätkö mitään pahempaa kuin että oma äiti hylkää? Jos sä et rakasta enää miestäsi niin rakasta lapsiasi. Jos sua ei kiinnosta niin miten se voi sua niin vituttaa? Ala elämään elämääsi niin kuin eläisit jos olisit yksin. Ole vapaa mieleltäsi mutta elä lastesi kanssa. Sä et kosta miehellesi vaan satutat vain itseäsi ja lapsiasi, ennenkaikkea lapsiasi.

Tätä minun täytyy nyt miettiä. Siinä ehkä pienimmällä lasten kärsimisellä voisin kohentaa omaa oloa. Samalla mies joutuisi tarkistamaan omaa tyyliään.



Voisin ihan tosi pistää itselleni rahaa syrjään ja käydä joskus vaikka itsekseen jollain matkalla.



Kauheaa olisi lapset jättää, vaikka mieheni kelpo isä onkin.



Kiitos vastauksista, minä sain uusia näkökulmia.

ala vaan puhua. Pikku sekstaaminenkaan ei varmaan masenna miestäsi.

Tai sitten kerää kamasi ja suksi muualle kärsimyksestäsi. Mitä ihmettä sä siellä kidut jos ottaa päästä..?!

Miehellesi maistuu duunit hyvin ja leipää tulee pöytään ja illalla ei jaksa leikkiä lasten kanssa. Se panee itselleen vähän rahaa jemmaan (prätkärahasto?) ja sulla ei kotihoidontuki tahdo riittää omiin menoihin. Tästä johtuu seksilakko ja sitten tunnelma onkin pilalla. Sinne päin?



-2-

ja minua huolestuttaa se, ettei minua kiinnosta keskustella tai tehdä asialle enää yhtään mitään.



kymppitonni löytyy miehen juttuihin tuosta vaan, mutta lasten vaatteisiin ja ruokaan menee muka liikaa.



ajattelin lähteä.



yksin.

Veikkaanpa että miehelle alkaa puhuminen maittaa aika nopeasti.



Älä kuitenkaan täysin hylkää lapsiasi, selitä heille mihin menet ja mitä tapahtuu jne. He ovat kuitenkin syyttömiä tilanteeseenm, eiks niin.

Miehesi kyllä pärjää ilman sinuakin ja päästää sinut lähtemään. Mitäs sitten? Kaunaa, katkeruutta ja vitutusta moneksi vuodeksi ja lapset vihaa teitä molempia minkä hämmennykseltään ehtii.



Puhukaa nätisti toisillenne ja jutelkaa toiveistanne. Haluatteko enää olla yhdessä?



Tiedän mistä puhun. Sain oman suhteeni ihan hyvään kuntoon kun olin valmis unohtamaan niskaani kipatun saastan ja loukkaukset



-2,7-

Miehen kuuluukin pärjätä, sillä erotapauksessa hän tulee jäämään usean lapsen yksinhuoltajaksi. MInä en heitä mihinkään kerrostalokaksioon aio raijata. Lasten elämä jää ennalleen niiltä osin kuin mahdollista.



Mulla on mitta täysi, eikä yksipuolinen anteeksianto ja kynnysmatoksi asettuminen ole koskaan kuulunut tyyppillisiin tapoihini ratkoa ongelmia.



Teen myös ratkaisut nopeasti, enkä koskaan peru päätöksiäni, kun ne kerran olen saanut tehdyksi.



Ja mitä ikinä sattuukin, miesten pelleksi en rupea.

Kyllä tuo juttu taitaa sitten oll aika finaalissa. Sori.

Jaksuja lapsillenne.



-2,7-

Kyllä se vihamielisyys syntyy ihan itsestään.