kuinka pahojen repeämien jälkeen toisessa synnytyksessä tehdään sektio?

Niin, siis mulla on sellainen käsitys, että toisen asteen repeämät on vielä ns. normaaleita ja kohtalaisen pieniä vaurioita, eikä sellaisen takia päädytä seuraavalla kerralla sektioon. Itse sain viidennen asteen repeämät ja pari lihasta kokonaan poikki ja tässä tapauksessa sektio on enää ainoa vaihtoehto synnyttää.

-HariboNalle-

niin automaattisesti pitäisi tehdä sektio. Jos sulkijalihakset jäävät ehjäksi, alatie on suositeltavin. Jos taas on sulkijalihaksissa pientäkin vauriota, ei alatietä suositella. Sulkijoita kun on kovin vaikea korjata toiseen kertaan, hyvin usein mahdotonta.



Mulle merkittiin IV-asteen repeämä, molemmat sulkijalihakset meni poikki.

HariboNalle:

Niin, siis mulla on sellainen käsitys, että toisen asteen repeämät on vielä ns. normaaleita ja kohtalaisen pieniä vaurioita, eikä sellaisen takia päädytä seuraavalla kerralla sektioon. Itse sain viidennen asteen repeämät ja pari lihasta kokonaan poikki ja tässä tapauksessa sektio on enää ainoa vaihtoehto synnyttää.

-HariboNalle-

Ja itse asiassa minulle lääkäri sanoi, ettei minun kohdalla edes löydy repeämälle mitään numeroa millään asteikolla, koska se on niin suuri (koko virtsaputki repesi). Että se siitä asteikoista...

Niin,siis miksipä tällaista asiaa liioittelisin! Mulla kun repesi suolen sulkijat, minkä lisäksi pamahti vielä poikittainen lantionpohjalihas poikki. Kyseessä siis lienee vähintäänkin viidennenasteen repeämä...tai sit just noin kuin edellinenkin kirjoitti, että asteikko loppui kohdallani määrittämään repeämien laatua :)

-HariboNalle-

Minä sain 2. asteen repeämät ekassa synnytyksessä. Se oli imukuppisynnytys ja minulle tuli kova verenhukka, Hb oli 51 matalimmillaan.

Seuraavassa raskaudessa kävin 3 kertaa äitipolilla tapaamassa lääkäriä ja keskustelemassa synnytystavasta, tai siis lähinnä siitä, mitä riskejä alatiesynnytyksessä voisi olla. Riskitekijöiksi todettiin vain minun pituus ( hieman keskipituuden alapuolella ). Vauva oli kokoajan keskikokoinen. Sitäkin seurattiin tarkasti. Lääkäri vakuutti että arpikudos kyllä venyisi synnytyksessä, eikä ole myöskään este. Sain viimekädessä itse valita synnytystavan ja valitsin alatiesynnytyksen tietyin ehdoin. Lääkäri tosin itse ehdotti, että imukuppia ei tälläkertaa käytettäisi ( nimenomaan korkeaa imukuppia, eli jos vauva ei ole tarpeeksi laskeutunut ei sitä väkisin revitä ulos ). Eli papereihini tuli merkintä, että ei korkeaa imukuppia ja jos synnytys ei edisty niin sitten sektio. Nämä tiedot rauhoittivat mieltäni. Sairaala oli kätilöopisto.



Kun synnytys sitten käynnistyi kotona vesien menolla ja soitin sairaalaan oli kättäri sulussa. Sydän hypähti muutaman ylimääräisen kerran kun tajusin, tai siis luulin ettei naikkarilla ole minusta mitään tietoja. Naikkariltahan paperit tilattiin heti ja tieto oli ajantasalla. Vauva tuli maailmaan 2h5min vesien menon jälkeen. Synnytin ihan luomuna ja ilman avustusta. Muutama pintanaarmu tuli. Kokemus oli ihana. Tälläkertaa ei tajuttomuutta, veritankkauksia, leikkaus-salia eikä vuorokausia vuodelepoa!!! Synnytysten väliin jäi aikaa 1v10kk.