Mies. Ahdistunut vai pitääkö minun terästäytyä?
Vuosi oltu yhdessä ja muutimme yhteen muutama kuukausi sitten. Mies muutti yhteiseen talouteen 22-vuotiaana vanhempiensa luota, minä olen asunut omillani jo pitkään. Olen miehen ylipäätään toinen ja ensimmäinen vakavampi suhteen osapuoli. Mies suoriutuu arjesta normaaliin tapaan ja on rauhallisessa mielentilassa kompromisseihin kykenevä normaalin oloinen (jopa poikkeuksellisen lempeä) tyyppi. Stressaantuu kuitenkin helposti ja mietin, että ylittyykö tässä joku muukin raja paniikkihäiriön lisäksi.
- Ensimmäinen oikeampi riita johti siihen, että mies yritti raivoamalla ja valheellisilla väitteillä taivuttaa minut toimimaan tahtonsa mukaan. Kirjallisessa muodossa käydyt riidat ovat siinä mielessä hyviä, että vääristelijä jää heti kiikkiin...
- Yhteen muuttamisen aikoihin jokainen riita johti erouhkailuun.
- Stressatessaan puhuu jäsentymättömästi, epäloogisesti. Kaverinsakin kuulemma sanovat, että hänen ajatuksenjuoksuaan voi olla vaikea seurata.
- Kehuu minua siitä, että autan häntä pitämään ajatuksensa kasassa. Joidenkin kaveriensa kanssa hän käy päättymättömiä keskusteluja, jotka eivät johda ratkaisuihin (vaikka pitäisi) ja joista ei jälkikäteen muista mitään.
- Tykkää tehdä kyökkidiagnooseja, kuten että isänsä on narsisti, minä psykopaatti jne.
- Toisaalta on sanonut, että mielistelee helposti ja toimii kuten muut sanovat - "voin syyttää muita niistä virheistä". Sitten toisaalta valittaa minulle siitä, kuinka kamala jyrä olen ollut.
- On myös hyvin avoin ja puhelias ihminen, minkä johdosta olen perillä näistä ajatuksenjuoksuista...
- Sanoo haluavansa elää kanssani täydellistä elämää vaaleanpunaisessa kuplassa. Perhettä myöten on kummasteltu, miten hänen flunssakierteensä ja paniikkikohtauksensa loppuivat meidän tapaamisemme jälkeen. Erikoista?
- Ei useimmiten osaa ennakoida. Lähtee kauppaan mutta joutuu soittamaan kaupassa minulle, kun ei tajunnut tarkastaa mitä kaikkea tarvitsemmekaan :D Jos saa listan mukaansa, niin jotenkin missaa niitä merkintöjä, vaikkei hyödy siitä mitään.
- On osoittanut tässä vuoden aikana satunnaisia mustasukkaisuuden merkkejä, ensin poistuessani kaupungista viikonloppuisin perhettäni moikkaamaan ja toisen kerran vietettyään viikon kaikkialla muualla paitsi minun seuranani. On myös tsekannut tietokoneeni ja kännykkäni "salaa" ainakin kerran.
Terveyteen liittyviä harhaluuloja. Kun mikron hurina jatkui vielä oven avaamisen jälkeen, niin uskoi saaneensa hengenvaarallisen annoksen säteilyä. Napsii tulehduskipulääkkeitä pieneenkin lämmönnousuun ja vitamiinilisiä aina kun muistaa. Tunnustaa pelkäävänsä kuolemaa kaikissa muodoissaan eikä halua koskaan kuolla. On kiikuttamassa minuakin sairaalaan vähäisestäkin köhästä. Ja tosiaan, vihjaili minun olevan psykopaatti, kunnes hänen vanhempansa vakuuttivat että olen vain henkisesti kypsä ihminen...
Terve itsekunnioitus tältä ihmiseltä ainakin puuttuu, koska hän seurustelee "psykopaatin" kanssa.
Kommentit (17)
Luehan viestisi itse ajatuksella läpi. Ei kuulosta kovin terveeltä meiningiltä... En katselisi tuollaista "miestä" hetkeäkään kattoni alla.
Miksi muutit yhteen tuon miehen kanssa? Ihan selvää että on jotenkin sairas eikä tuosta hyvä seuraa.
Oisko provo johon on panostettu tavanomaista enemmän?
Johan oli stoori. Onko se jätkä muuten normaali?
Tajuat kai että myös normaaleja miehiä on tarjolla?
Sanoisin typy että sä olet jännän äärellä. Lähde nyt oikeesti meneen vielä kun pääset. Ihan oman terveytesi puolesta älä kerro jos/kun lähdet. Ota kavereita mukaan kun haet tavarasi. Sekopäisten kanssa ei kannata ottaa mitään turhia riskejä.
M48.
Onko ADHD tai bipo?
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Meillä on yhteiset mielenkiinnonkohteet ja molemmilla riittää kapasiteetti ja mielenkiinto monimutkaisten konseptien käsittelyyn. Lisäksi hän tekee yhtä innokkaasti kotitöitä kuin minäkin, hänellä on pitkiä kaverisuhteita ja pitkä työsuhde opiskelun ohessa onnistuu myös. Eikä hän käytä lainkaan alkoholia. Näin vuoden yhdessäolon jälkeen on ihan hyvä kartoittaa jatkamisen mielekkyyttä, kun mitään peruuttamatonta sitoutumista ei ole tehty.
Hän myös korjaa käytöstään kun ärähdän, että jokin asia ei ole ok. Riidan aikana tapahtuvasta alistamisesta päästiin eroon kertarykäyksellä. Tasa-arvoa tämä suhde ei ole kyllä nähnytkään, koska minä olen ollut itsellinen, yksin asuva ja opintojen ohessa töitä tekevä aikuinen jo pitkään. Mies taasen "pumpulissa kasvatettu" juuri omilleen muuttanut tyyppi, jolla on vielä paniikkihäiriökin.
En voi ymmärtä miksi kukaan on miehen kanssa, josta on noin paljon hyvä sanottavaa. Ei ole lapsia tai yhteistä velkaa? Ei siis mitään mikä estäisi jättämästä miestä nyt just välittömästi. Huonosti olet valinnut. Et ole vastuussa toisesta aikuisesta ihmisestä, senkus lähdet, mies selvitköön.
N25
Kakkahattutäti kirjoitti:
Onko ADHD tai bipo?
Ei ole muita diagnooseja kuin paniikkihäiriö. Tein tämän aloituksen, koska haluan tietää voiko hänellä olla alihoidettu paniikkihäiriö vai onko hän nupullaan oleva bipolaari, koska esim. ajatuksenjuoksun sekavuus liittyy oireena molempiin.
-ap
Siinähän mietit. Ehdoin tahdoin pitää järkätä itelleen mahdollisimman hankala elämä. Ruokkiiko jotenkin sinua toi kuvio??
Rakastatko tuota miestä vai mikä pitää teidät yhdessä? Minulle tuli mielikuva, ettet ihan rakastakaan ja tämä yrittää olla jokin järkiliitto, muttei sitäkään kyllä ole. Jos rakastat niin sitten on eri juttu, kokeilkaa pariterapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteiset mielenkiinnonkohteet ja molemmilla riittää kapasiteetti ja mielenkiinto monimutkaisten konseptien käsittelyyn. Lisäksi hän tekee yhtä innokkaasti kotitöitä kuin minäkin, hänellä on pitkiä kaverisuhteita ja pitkä työsuhde opiskelun ohessa onnistuu myös. Eikä hän käytä lainkaan alkoholia. Näin vuoden yhdessäolon jälkeen on ihan hyvä kartoittaa jatkamisen mielekkyyttä, kun mitään peruuttamatonta sitoutumista ei ole tehty.
Hän myös korjaa käytöstään kun ärähdän, että jokin asia ei ole ok. Riidan aikana tapahtuvasta alistamisesta päästiin eroon kertarykäyksellä. Tasa-arvoa tämä suhde ei ole kyllä nähnytkään, koska minä olen ollut itsellinen, yksin asuva ja opintojen ohessa töitä tekevä aikuinen jo pitkään. Mies taasen "pumpulissa kasvatettu" juuri omilleen muuttanut tyyppi, jolla on vielä paniikkihäiriökin.
Jos haluat parisuhteen joka on samalla myös terapiasuhde niin tuo mies on varmaan otollinen valinta. Varaudu kuitenkin siihen että jossain vaihessa sinua alkaa rasittamaan se että joudut aina olemaan tuon suhteenne "aikuinen" ja toinen on se heikko ja tarvitseva.
Ja eivät miehen ongelmat johdu siitä että hänet on "pumpulissa kasvatettu" vaan kyllä hänellä on ihan oikeita kasvatuksesta riippumattomia ongelmia. En epäile etteikö miehessä olisi myös paljon hyviä ominaisuuksia, ne eivät vain aina riitä.
Vierailija kirjoitti:
Rakastatko tuota miestä vai mikä pitää teidät yhdessä? Minulle tuli mielikuva, ettet ihan rakastakaan ja tämä yrittää olla jokin järkiliitto, muttei sitäkään kyllä ole. Jos rakastat niin sitten on eri juttu, kokeilkaa pariterapiaa.
Tunteet vähän latistuivat riitojen jälkeen (ja olen muutenkin hitaasti lämpiävää sorttia). Viihdyn hänen kanssaan, mutta spontaanius loppui kun huomasin hänen manipuloivan minua riidan aikana. Hän korjasi käytöstään enkä ole enää yhtä varautunut häntä kohtaan kuin esim kuukausi sitten. Nyt yritän saada ajatuksiani jäsenneltyä kirjoittamalla tänne. Että mitä kaikkea on tapahtunut ja onko odotettavissa, että se toistuu.
-ap
Jos jo noin suhteen alussa on noin huonoa, repiviä riitoja ja manipulointia, en kyllä tajua, miksi haluaisit jatkaa.
Suhteen alussahan kaikki on täydellistä, niitä pettymyksiä tulee sitten pikku hiljaa. Jos alussa jo on tuollaista, mitä sitten vuosien päästä?
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Huoh miksi tämmöiset miehet saavat aina tyttöystävän