Muutto kaupungista maalle kun lapset ovat kouluiässä - alkaako kaduttaa?

Mitä jos kokeilisitte vuoden ajan vuokralla ennen lopullista päätöstä? Kun laitatte itse kaupunkiasunnon vuokralle, sillä rahalla saatte vuokrattua asunnon juuri niin korvesta kuin mieli tekee.

Itse olen kokenut tuon lapsena. Putoaminen kaveriporukan ulkopuolelle kun kaikki kavereiden näkemiset oli sen varassa että joku kuskaa. Ei harrastuksia, samasta syystä. Ei leikkejä ulkona, koska ne kaverit muualla, kaikki jalkapallokentät, leikkipuistot ym. kaupungissa. Oma piha on aika pian kierretty. Talvella liukkaat tiet, ei katuvaloja, kouluun 40 min bussilla. Ja talvi on pitkä. Kesällä hyttysiä niin pirusti.

Itse en muuttaisi. Juuri siinä iässä, kun lapset alkavat olemaan kaupungissa kykeneviä liikkumaan itsenäisesti harrastuksiin yms, en haluaisi järjestää omaa arkeani siten, että olisin taas vuosikausiksi sidottu kuskaamiseen, jotta he pääsevät harrastuksiin, kavereille jne.

Ollaan muutettu, ei olla kaduttu. Meillä periaatteena on se, että koska me vanhemmat ollaan valittu tällainen syrjäinen asuinpaikka, me kuskataan lapsia haluamiinsa harrastuksiin ja kavereille. 

Vierailija kirjoitti:

Ollaan muutettu, ei olla kaduttu. Meillä periaatteena on se, että koska me vanhemmat ollaan valittu tällainen syrjäinen asuinpaikka, me kuskataan lapsia haluamiinsa harrastuksiin ja kavereille. 

Ei se silti ole sama kuin asua lähellä kavereita. Lapset lukee teitä, onko äiti väsynyt viitsiikö pyytää kyytiä, onko kello jo niin paljon ettei enää kannata lähteä... Se vaan on huonompi tilanne kuin asua lähellä.

Me asutaan maalla, mutta lapsilla on kilometrin matka kouluun. Ei maaseudulla asuminen tarkoita automaattisesti sitä, että kaikki olisi kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan maalla, mutta lapsilla on kilometrin matka kouluun. Ei maaseudulla asuminen tarkoita automaattisesti sitä, että kaikki olisi kaukana.

Viimeistään kuudennen luokan jälkeen tarkoittaa.

Riippuu, missä asuu. Me asumme 15 kilometrin päässä pienen kaupungin keskustasta. Lapsilla on 300 metriä bussipysäkille, busseja tulee yksi tunnissa. Bussi on perillä koulun nurkalla aina varttia vaille, eli kouluun pääsee helposti, eikä tarvitse odotella. Bussi tänne päin lähtee tasalta, eli pääsee suoraan koulun jälkeen bussiin. Busseja kulkee iltaan saakka, eli saavat käytyä harrastuksissa. Todellakin kannatti, lapset rakastavat, kun saavat maalla asumisen hyvät puolet ja voivat liikkua keskustaan silti helposti.

Lapset voi kärsiä pahasti kun ei oo kavereita. Lisäksi kun pitää peruskoulun jälkeen kouluttautua niin mitä on lähellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan maalla, mutta lapsilla on kilometrin matka kouluun. Ei maaseudulla asuminen tarkoita automaattisesti sitä, että kaikki olisi kaukana.

Viimeistään kuudennen luokan jälkeen tarkoittaa.

Totta. Yläkouluun on puoli kilometriä enemmän matkaa. Lukio ja amis on sitten noin puolen tunnin bussimatkan päässä lähikaupungissa. Valtaosa lasten kavereista asuu kävely-/pyörämatkan päässä, vain muutama ihan korvessa.

Muutettiin tosi korpeen, siis oikeesti maalle. Osa lapsista meni kyläkouluun 5 km. Järkyttävää kiusaamista, johon oli vaikee puuttua kun jokainen oli jokaiselle jotain sukua. Yläasteelle 20 km, se oli kyllä hyvä kouluyhteisö. Mopoiässä olivat kyllä kovilla, kun menohaluja alkoi olla, matkat pitkiä.

Jos ei mennyt lukioon, oli muutettava opiskelun takia aika kauas jo silloin 16v.

Eivät päässeet hirveästi hölmöilemään teineinä, kun kaikki tiesivät, kuka on kenenkin lapsi.

Oppivat, että kotona on kaikenlaista ihan oikeaa työtä ja se on jättänyt hyvät jäljet. Osaavat olla itsekseenkin. Kaikista tuli tosi eläinrakkaita ja luonnonläheisiä aikuisia. Mielestäni hyvä juttu.

Riippuu mihin muuttaa eli kuinka metsään. Meille se oli pelastus. Turvallisempaa on kun kaupungissa.

Itse taas jouduin muuttamaan maalta kaupunkiin jossa kävin viimeisen luokan alakoulussa ja sitten jatkoin yläkouluun. Tämä ei ollut minulle hyvä asia ja ne kaverit jäivät sinne maalle ja en enää saanut kavereita siitä isosta luokasta. Jotain tuttuja oli, mutta ei mitään sen enempää. Olen muutenkin ollut vähän ujo lapsi ja pärjäsin todella paremmin siinä pienemmässä koulussa ja luokassa. Tuo koulu oli niin iso, että kesti aikaa ennenkuin edes muistin kaikki paikat yms ja muutenkin koskaan en tuntenut kaikki oppilaita kun oli niin paljon rinnakkaisluokkia. Vaikka ei minulla siellä maallakaan niin paljon kavereita ollut niin silti kaipasin aina sinne. Pidän luonnosta ja eläimistä ja senkin vuoksi en ole koskaan kokenut kaupunkia omakseni. Meillä oli muutnekin ihan huipputalo siellä ja ihana iso piha joka vaihtoi sitten paljon huonompaan. Tämä muutto toi muutenkin paljon ikävää elämääni ja minua alettiin sitten myöhemmin kiusata. En vaan enää saanut kavereita ja ne koulut missä olin olivat todella ikäviä ja vaikka yritti päästä porukoihin niin ei auttanut. Kiusaamisen arpia parannan vieläkin, kun oli välillä ihan kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu, missä asuu. Me asumme 15 kilometrin päässä pienen kaupungin keskustasta. Lapsilla on 300 metriä bussipysäkille, busseja tulee yksi tunnissa. Bussi on perillä koulun nurkalla aina varttia vaille, eli kouluun pääsee helposti, eikä tarvitse odotella. Bussi tänne päin lähtee tasalta, eli pääsee suoraan koulun jälkeen bussiin. Busseja kulkee iltaan saakka, eli saavat käytyä harrastuksissa. Todellakin kannatti, lapset rakastavat, kun saavat maalla asumisen hyvät puolet ja voivat liikkua keskustaan silti helposti.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu, missä asuu. Me asumme 15 kilometrin päässä pienen kaupungin keskustasta. Lapsilla on 300 metriä bussipysäkille, busseja tulee yksi tunnissa. Bussi on perillä koulun nurkalla aina varttia vaille, eli kouluun pääsee helposti, eikä tarvitse odotella. Bussi tänne päin lähtee tasalta, eli pääsee suoraan koulun jälkeen bussiin. Busseja kulkee iltaan saakka, eli saavat käytyä harrastuksissa. Todellakin kannatti, lapset rakastavat, kun saavat maalla asumisen hyvät puolet ja voivat liikkua keskustaan silti helposti.

Tää olisi nimenomaan se unelma! Haluatko jakaa missä päin Suomea tällainen mahdollisuus maalla asumiseen on?

Terkuin unelmoija

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kokenut tuon lapsena. Putoaminen kaveriporukan ulkopuolelle kun kaikki kavereiden näkemiset oli sen varassa että joku kuskaa. Ei harrastuksia, samasta syystä. Ei leikkejä ulkona, koska ne kaverit muualla, kaikki jalkapallokentät, leikkipuistot ym. kaupungissa. Oma piha on aika pian kierretty. Talvella liukkaat tiet, ei katuvaloja, kouluun 40 min bussilla. Ja talvi on pitkä. Kesällä hyttysiä niin pirusti.

Minä synnyin maalle, mutta niin tämä. Yksinäinen nuoruus ja sen mukana tuomat ongelmat. 

Toki paltalaisten maaseutu on laaja käsite, mutta maaseutumaisissa kunnissa on nykyisin todella vähän lapsia. 

Jos lapsilla on kavereita ja kaikki hyvin, en ottaisi riskiä ja muuttaisi. Lapsuus- ja nuoruusvuodet vaikuttaa niin paljon koko elämään. Muuttakaa sitten kun lähtevät kotoa pois. 

Vierailija kirjoitti:

Me asutaan maalla, mutta lapsilla on kilometrin matka kouluun. Ei maaseudulla asuminen tarkoita automaattisesti sitä, että kaikki olisi kaukana.

Eihän se aina tarkoita, tietenkään.  Maaseutu on vähän vaikea käsite. Jotku ymmärtää sen haja-asutusalueena, mutta minusta esim. maaseutumaisten kuntien keskustat on maaseutua. Yhtä kaikki, kavereita on todennäköisesti vähän ja harrastusmahdollisuudet heikot. 

Riippuu paikkakunnasta. On mahdollista, että joudutte silmätikuksi koska ette ole paikallista väkeä vaan kaupungista tulleita. 

Aloitus on vanha, mutta maalle voi muuttaa niinkin ettei lasten koulu, harrastukset ja kaverit mihinkään vaihdu. Me muutettiin maalle kun lapset oli 11 ja 13 v. Se tiesi meille vanhemmille kuskaamista kunnes lapset sai mopokortin, ja vähän sen jälkeenkin. Mutta mitäs siitä, se tiedettiin ennen muuttoa ja siihen oltiin valmiita. Sekä me aikuiset että lapset oltiin tyytyväisiä maalla asumiseen.