Kaveri kummasteli lastani 'miksei se ikinä hymyile'

Niin no, miksei se sitten hymyile?

Itsekin olen ihmetellyt yhtä lasta kun tuntuu, ettei koskaan hymyile vaan näyttää aina huolestuneelta. Kerran näin hänet kuitenkin ilman äitiään ja oli silloin ihan normaali nauravainen vipeltäjä. Opittu tapa varmaankin äidin kanssa.

Itse en loukkaantuisi, mutta miettisin tarkkaan mikä siinä kommentoijassa tai tilanteissa jossa hän lapseni näkee on sellaista ettei lapseni koskaan hymyile.

Kenties jotain varhaislapsuuden kiintymyssuhteen muodostamisen ongelmia? "Normaalit" lapset hymyilevät jopa vieraille.

Fiksu lapsi, ei tässä nykymaailmassa olekaan mitään mille hymyillä.

Normaalit lapset ei hymyile vieraille.

Pikkuveli oli vakava lapsi, ei juuri turhia hymyillyt. Harrastuskaverini yrittivät saada nauramaan tarjoamalla rahaa, turha toivo. Hänestä kasvoi sarkastisen huumorintajun omaava nuorimies, nykyään hymyileekin.

Minä olin kanssa sellainen tylsä lapsi, joka en nauranut vaikka aikuiset mitä pelletemppuja esittivät. Sitten kun he itse kyllästyivät apinashowhunsa, minut sai haukkua juuri tylsäksi, sairaaksi tms. Itse taas ihmettelin että mikseivät keskity johonkin muuhun kuin minun häiriköintiini?

Yliopistolla muuten ei tyhjännaurajia juuri näkynyt, ainakaan minun opiskeluvuosina. Hmmm, päätyyköhän asiantuntija-ammatteihin paljon hihittelijöitä ja pellejä?

Normaali lapsi on iloinen ja hyväntuulisen näköinen. Ilmeettömällä ja aina totisella lapsella on todennäköisesti jokin psyykkinen tai neurologinen vaurio, kuten autismin kirjon kuuluva häiriö.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin kanssa sellainen tylsä lapsi, joka en nauranut vaikka aikuiset mitä pelletemppuja esittivät. Sitten kun he itse kyllästyivät apinashowhunsa, minut sai haukkua juuri tylsäksi, sairaaksi tms. Itse taas ihmettelin että mikseivät keskity johonkin muuhun kuin minun häiriköintiini?

Yliopistolla muuten ei tyhjännaurajia juuri näkynyt, ainakaan minun opiskeluvuosina. Hmmm, päätyyköhän asiantuntija-ammatteihin paljon hihittelijöitä ja pellejä?

Millaisia nämä ovat? Kyllä meillä ainakin opiskelukavereiden kesken läppä lensi.

Minusta on lapsena hyvin vähän hymyileviä kuvia. Yleensä olen kuvissa vain 😐. Olin laiminlyöty ja emotionaalisesti yksin jätetty lapsi. Aloittaja voisi ihan vakavasti miettiä miksi hänen lapsensa ei hymyile, eikä vain ottaa kaverin huomiota loukkauksena hauraalle egolleen.

Siis minkä ikäisestä lapsesta on kyse? Pienet lapset yleensä jossain vaiheessa hymyilevät, vieraillekin jos äiti tai isä on riittävän lähellä. Isommat lapset ei välttämättä hymyile, jos siihen ei ole mitään syytä.

Aloittaja, ilman sarvia ja hampaita: kaverisi kummastelee asiaa ihan syystä. Miksi luulet, että lapsesi ei hymyile?

Olisin varmaan pahoittanut mieleni, aluksi. Mutta arvostan kyllä rehellisyyttä.

Enemmän kuin pahoittunutta mieltäni, miettisin, että onko se totta.

Eikö lapsi hymyile muiden seurassa? Onko totinen? Surullinen? Miten itse käyttäydyn?

Jos tilanne huolestuttaisi, lähtisin hakemaan apuja jostain suunnasta, mikäli kotikonstein ei hymy irtoaisi.

Lapseni on vieraassa ja puolituttujen seurassa hiljainen ja vakava. Kotona ja tutussa seurassa on toista maata. Enpä ole huolestunut, ettei vieraille hymyile. Saa olla sellainen kun on.

Eihän tuollaisen sanominen nyt varsinaisesti ilahduta, jokseenkin moukkamaista ihmetellä ääneen tuollaisia.