Kokemuksia siitä, että kaksi varattua rakastuu toisiinsa

Hep!

Täällä on tilanne ns. Päällä. Juttu alkoi syksyllä töissä. A oli eroamassa ja B:llä oli muuten vaikeaa parisuhteessa. Ensin oli juttelua, viestittelyä yms viatonta. Sitten tuli pikkujoulut ja A rohkaistui tekemään aloitteen, B lähti mukaan ja homma meni pussailuksi. Talven aikana A muutti omaan asuntoon, B jäi suhteeseensa ja kevät on mennyt arpoessa. Sänkyy ei olla päädytty, mutta tilanne on jumissa. A olisi valmis vaikka mihin, mutta B jarruttaa... Vaikea sanoa mihin tämä vielä päätyy...

Sama tilanne kuin edellisellä osittain.... Pikkujouluista kaikki lähti. Molemmat varattuja ja avioliitoissa, mutta onnettoman rakastuneita toisiimme. Paljon viestittelyä, salaisia tapaamisia ja baarissa näkemistä... Miehellä avioliitto heikommissa kantimissa, mutta vielä ei ole sovittu mitään jatkosta. Puhuttu, että päivä kerrallaan mennään...

Minä ja nykyinen miesystäväni olimme varattuja, kun tapasimme ja ihastuimme toisiimme. Se oli ihastusta lähes ensisilmäyksellä, ja tunteet vaan jatkoivat voimistumistaan todella nopeaa tahtia, vaikka parisuhteissa tahoillamme olimmekin. Olemme kumpikin jyrkkiä sen suhteen, ettemme hyväksy pettämistä, joten emme pussailleet, menneet sänkyyn tms vaikka mieli olisi ehkä tehnyt. Mitään fyysistä ei tapahtunut lukuunottamatta paria halausta, jotka olivat ihan kaveruuteen sopivia, kunnes olimme molemmat vapaita. Sen myönnän, että jotkut keskustelut menivät ehkä vähän liian pitkälle, tai siis jotkut kommentit eivät olleet sellaisia mitä varattuna jollekin muulle kuin omalle kumppanille olisi fiksua sanoa. Oltiin molemmat vain niin tajuttoman pyörällä päästämme toisistamme, että välillä ne tunteet väkisin paistoivat läpi niistä kommenteista, kehuista tmv.

Koska tunteet toisiamme kohtaan vaan sinnikkäästi jatkoivat syvenemistään, totesimme noin 6 kk tutustumisemme jälkeen, että emme halua heittää tätä mahdollisuutta hukkaan. Molemmista tuntui, että toinen herättää sellaisia fiiliksiä, joita ei ole aiemmin kokenut. Eikä kummankaan parisuhdekaan ollut ihan kunnossa - miehellä oli erittäin rankkaa, sillä joutui toimimaan suhteessa lähinnä terapeutin roolissa mt-ongelmista kärsivälle tyttöystävälleen ja itsellä taas oli aika paljon riitoja, etääntymistä yms oman eksän kanssa. Hän oli todella mustasukkainen ja määräilevä persoona. Kumpikin silti tottakai välitti silloisesta kumppanistaan, joten ei päätös ollut niin helppo kuitenkaan. Jälkikäteen tiedän, että teimme silti oikein. Emme olleet onnellisia parisuhteissamme, ja joskus on vain päästettävä rohkeasti irti ja uskallettava olla sen verran itsekäs, että asettaa oman onnensa edelle. Kerran täällä vaan eletään. Tuosta on aikaa nyt 6 vuotta ja edelleen olen hulluna kyseiseen mieheen. Nämä vuodet yhdessä on olleet elämäni parasta aikaa. Viime kesänä vietettiin meidän häitä ja ensi syksynä saamme perheeseemme neljännen jäsenen (kissa on kolmas :D). 

N31