Mua stressaa työt: voiko ujous olla este vakituiselle paikalle?

En tiedä, mutta oletko siis ollut 6-7 vuotta määräaikaisena / pätkätöissä?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta oletko siis ollut 6-7 vuotta määräaikaisena / pätkätöissä?

Kyllä.

Voi se olla syy. Jotkut vain eivät siedä ujoja/hiljaisia. Olen itsekin sellainen.

Toiseksi, hiljainen voi olla liian hiljainen ryhmähaastattelussa, vaikka olisi omasta mielestään ollut ihan puhelias. Minulle on monesti kommentoitu jonkun tilanteen jälkeen, että olinpa hiljainen, vaikka omasta mielestäni olin "normaali" tai jopa melko puhelias.

Riippuu varmaan ujouden tasosta, haittaako se työn tekoa, miten itse arvioit? Missä tilanteissa häiritsee, missä ei?

Sanoisin että voi johtua ujoudesta, mutta voi johtua mistä tahansa muustakin asiasta. Hakijoita on tänä päivänä paljon jokaiseen paikkaan ja joku toinen saattaa tulla valituksi sinun sijaan syystä, millä ei ole mitään tekemistä ujouden tai hiljaisuuden kanssa.

Rehellisesti, olen saanut asiasta joskus noottia ja jopa potkut, mutta toisaalta toisaalla olen saanut vakituisiakin töitä. Jotkut eivät ymmärrä taikka arvosta sinua, jotkut muut pitävät ihan ok. Varaudu, että näin se tulee menemään.

Tuo kyllä kuulostaa huonolta, että olet ollut samassa työpaikassa vuosia ilman vakituista työtä. Nuo ihmiset eivät arvosta sinussa muuta kuin yli menevää joustavuuttasi. Olet heistä sopiva nykyiseen lokeroosi, mutta he eivät päästä sinua eteenpäin. Sinuna kokeilisin hakea ihan muualle.

Ahdistun noista ryhmähaastatteluista niin paljon, etten saa sanotuksi mitään, korkeintaan pari sanaa.

Omasta mielestäni ujous ja ahdistus ei haittaa työntekoani. Työni on aika itsenäistä ja pystyn hoitaa kyllä kaikki asiat ja juttelen työkavereille, vaikka en ole yhtä puhelias kuin muut.

Ap.

Tuota minäkin olen alkanut miettiä, että arvostaako kukaan minua täällä ollenkaan. Useimmiten tuntuu, että ei arvosta ja tulee melkein olo kuin olisi pelkkä kynnysmatto. Silti elättelen toiveita vakituisesta paikasta.

Ap.

Nuo ryhmähaastattelut olisi kyllä itsellenikin vihoviimeinen juttu. Tosin aiheesta riippuu minkä verran saisin suuta auki.

Mikäli vakipaikat edellyttävät sosiaalisia ja/tai puhujan taitoja, olisi niitä hyvä pystyä esittämään haastattelutilanteessa. Nykyään joka ikisessä työpaikassa niitä tunnutaan edellytettävän, eri asia tarvitaanko niitä oikeasti aina.

Oletko jotenki työstänyt ujoutta/sosiaalisten tilanteiden pelkoa, siis jos koet sen ongelmaksi. Mistä arvelet että pelko johtuu?

Olisiko beetasalpaajista apua ryhmätilanteisiin? Niitä otetaan vain tarvittaessa.

Onneksi ei ole tullut noita ryhmähaastatteluja vastaan, tippuisin sellaisessa heti pois. Silti pystyn hyvin esim. vetämään palavereja, kun niillä on asiallinen tarkoitus eikä pelkkä sosiaalinen jutustelu. Minut on aikoinaan valittu työhöni osaamisen eikä smalltalk-taitojen vuoksi. Toivottavasti sellaista tapahtuu muillekin.

Luulen, ettei työni varsinaisesti muuttuisi mitenkään, vaikka saisin vakituisen paikan eli varmaan pärjäisin samalla tavalla kuin nytkin. Ehkä vakituisten oletetaan sitten olevan jotenkin sosiaalisesti "reippaampia".

Olen kärsinyt tästä jostain 12-vuotiaasta asti ja käynyt nuorempana psyk. polilla ja syönyt lääkekuurinkin, mutta nykyään en ole missään avun piirissä. Syön beetasalpaajia, mutta niistä ei ole mitään apua ahdistavissa tilanteissa. 

ap. 

Nuo ryhmähaastattelut on ihan kamalia. Toivoisin, että niistä luovuttaisin kokonaan. Niiden takia en uskalla edes hakea mitään paikkoja aina. Ahdistaa liikaa. Hävettää olla siellä tuppisuuna, kun kaikki muut puhuvat luonnollisesti ja pitkillä lauseilla. Itsetunto laskee entisestään, kun ei pääse ikinä jatkoon. 

ap. 

Oletko mies vai nainen?

Miehelle ujoutta ei hyväksytä. Kaikki halveksivat ujoa miestä, jopa muut ujot ihmiset.

Naisten kohdalla en ole havainnut mitään ongelmaa. Naisen koetaan olevan mukana, vaikka ei sanoisi mitään. Itse asiassa pieni ujous on monien mielestä plussa naiselle.

Oletko kysynyt lähiesimieheltä, miksi et ole saanut vakituista paikkaa? Sinulla on oikeus kuulla syy.

Käänny myös työpaikkasi luottamusmiehen puoleen ja kysy, mitä teidän alan työehtosopimus sanoo määräaikaisista sijaisuuksista. Että saako niitä ketjuttaa noin pitkään. 

Työelämässä - ja elämässä ylipäätään - ihannoidaan tällä hetkellä reipasta, sanavalmista, itsestään huoltapitävää "hyvää tyyppiä". Joten jos sulaudut liikaa tapettiin, niin se voi olla ongelma. Etenkin, jos teet työtä, jossa vaaditaan hyviä vuorovaikutustaitoja. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko mies vai nainen?

Miehelle ujoutta ei hyväksytä. Kaikki halveksivat ujoa miestä, jopa muut ujot ihmiset.

Naisten kohdalla en ole havainnut mitään ongelmaa. Naisen koetaan olevan mukana, vaikka ei sanoisi mitään. Itse asiassa pieni ujous on monien mielestä plussa naiselle.

Ei se naisille välttämättä sen helpompaa ole. Naisten oletetaan olevan hymyileviä ja sosiaalisia. Jos nainen on ujo ja sen lisäksi vielä vähän vakavan ja hymyttömän oloinen, siitä saa kyllä kuulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko mies vai nainen?

Miehelle ujoutta ei hyväksytä. Kaikki halveksivat ujoa miestä, jopa muut ujot ihmiset.

Naisten kohdalla en ole havainnut mitään ongelmaa. Naisen koetaan olevan mukana, vaikka ei sanoisi mitään. Itse asiassa pieni ujous on monien mielestä plussa naiselle.

Ei se naisille välttämättä sen helpompaa ole. Naisten oletetaan olevan hymyileviä ja sosiaalisia. Jos nainen on ujo ja sen lisäksi vielä vähän vakavan ja hymyttömän oloinen, siitä saa kyllä kuulla. 

Ap, yritä hymyillä siis.

Vierailija kirjoitti:

Oletko mies vai nainen?

Miehelle ujoutta ei hyväksytä. Kaikki halveksivat ujoa miestä, jopa muut ujot ihmiset.

Naisten kohdalla en ole havainnut mitään ongelmaa. Naisen koetaan olevan mukana, vaikka ei sanoisi mitään. Itse asiassa pieni ujous on monien mielestä plussa naiselle.

On totta, että jollekin naiselle sallitaan "olla nätti ja olla hiljaa", mutta omalla kohdallani olet kyllä niin väärässä. Olen saanut kuulla asiasta koko ikäni. "Miks et puhu, susta ei saa mitään irti, älä kuuntele meidän juttuja jos et kerro omiasi, et sovi meidän yhteisöön, ollaanko me jotain viihdykettä sulle kun et sano mitään..." Ja en ole mitenkään vam.mainen, ettenkö osaisi käytöstapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko mies vai nainen?

Miehelle ujoutta ei hyväksytä. Kaikki halveksivat ujoa miestä, jopa muut ujot ihmiset.

Naisten kohdalla en ole havainnut mitään ongelmaa. Naisen koetaan olevan mukana, vaikka ei sanoisi mitään. Itse asiassa pieni ujous on monien mielestä plussa naiselle.

Ei se naisille välttämättä sen helpompaa ole. Naisten oletetaan olevan hymyileviä ja sosiaalisia. Jos nainen on ujo ja sen lisäksi vielä vähän vakavan ja hymyttömän oloinen, siitä saa kyllä kuulla. 

Näinpä, naisen oletetaan olevan se työpaikan ilopilleri ja päivänsäde, joka lihottaa pitkin toimistoa ja jakelee kuulumisia ja on kiinnostunut, "mites lapset, mites vaimo". Ihan sama oletko aulasihteeri vai Excelin pyörittäjä takahuoneessa, sinun kuuluu ammattimaisuutesi ohessa luoda persoonillasi iloa ja kepeyttä ympäristöösi.

Olen nainen. Joskus tuntuu, ettei naistenkaan ujoutta aina hyväksytä. 

En ole koskaan kysynyt syitä. En oikein kehtaa. Pitäisi kyllä joskus kysyä luottamusmieheltä tai liitosta. Pelkään, että loppuu nämä määräaikaisuudetkin, jos alan vaatia liikaa. 

Olen juuri kaikkea muuta kuin tuo "hyvä tyyppi". En ole sanavalmis yms. jota vaaditaan nykyään kaikilla aloilla. Olen aika näkymätön ja massaan sulautuva. En tiedä, miten voisin muuttua. 

ap.