Yksinjäämisen pelko
Olen 34v nainen ja pari kuukautta sitten erosin yli 10v suhteesta. Alkuun oli helpottunut olo, mutta nyt sisääni on hiipinyt pelko ja ahdistus tulevaisuudesta. Pelkään etten enää koskaan löydä kumppania, pelkään etten koskaan saa mahdollisuutta yrittää lasta, pelkään että jään yksin ainiaaksi.
Minulla on vain muutama ystävä asuinpaikkakunnallani ja koko sukuni asuu toisella puolella Suomea.
Haluaisin saada itseni ymmärtämään, että voin rakentaa itselleni onnellisen/tyydyttävän elämän yksinkin, mutta en pääse vakuutteluissa kovin pitkälle...
Päättyneestä suhteesta sen verran, että puhuimme naimisiin menosta ja lapsista ainakin +5 vuotta. Mutta aina kun olisi asioiden etenemisen suhteen pitänyt tehdä konkreettisia tekoja, mies löi jarrut pohjaan.
Kommentit (22)
Surullista. Miksi jäit odottelemaan kun hän ei halunnut kuitenkaan?
Vierailija kirjoitti:
ok
Nää on veikeitä kommentteja.
Minä olen yksin ja ei todellakaan ole mukavaa.
Voi sinua.
On ihan ymmärrettävää, että tunnet tuollaisia tunteita, kuten yksinjäämisen pelkoa.
Muista, että ne ovat kuitenkin vain tunteita, ja pystyt itse vaikuttamaan niihin.
Nyt sinun kannattaa valita, haluatko jäädä tuohon tunteeseen kiinni, vai siirrytkö eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ok
Nää on veikeitä kommentteja.
Niin on nämä päiväkirjamerkinnätkin. Kaipaan tiimaria, että ihmiset pääsivät ostamaan päiväkirjoja, joihin voisivat kirjoittaa näitä haaveitaan ja pelkojaan.
En osaa sanoa, miksi jäin suhteeseen niin pitkäksi aikaa. Ehkä kuvittelin aina, että mies tarvitsee vain aikaa tottua ajatukseen. Kunnes tajusin, että lasten suhteen ainakin alkaa oma aikani käydä vähiin. AP
Voi pientä. Tarjoan empaatista olkapäätä ja silitän pienen tytön päätä. Hymiöitä ja emojeita.
Kertoisitko vielä mitä odotat meiltä muilta palstalaisilta?
Vaikkapa vertaistukea, jos joku on/on ollut samanlaisessa tilanteessa. Tai vinkkejä kuinka lähteä rakentamaan elämää uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Kertoisitko vielä mitä odotat meiltä muilta palstalaisilta?
Kertoisitko vielä, että miksi tämä keskustelu on sinulle niin vaikea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoisitko vielä mitä odotat meiltä muilta palstalaisilta?
Kertoisitko vielä, että miksi tämä keskustelu on sinulle niin vaikea?
Aloituksesta ei tule esille sen motiivi. Eli onko ap esim. masentunut ja kaipaa jaxuhaleja? Haluaako hän vinkkejä parinhakuun? Miten opetella taitoa olla yksin? Voiko lapsen tehdä yksin? Haluaako hän, että hyeenalauman lailla haukumme ex-miestä, joka tuhlasi hänen aikaansa, jne. Pitäisikö hänen muuttaa sinne missä on suku?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoisitko vielä mitä odotat meiltä muilta palstalaisilta?
Kertoisitko vielä, että miksi tämä keskustelu on sinulle niin vaikea?
Kirjoittaisiko vielä miten tämä liittyy aiheeseen?
Mitä ap olet viimeeksi tehnyt uuden kumppanin löytämiseksi? Mitä aiot tehdä seuraavaksi?
Muuta lähelle sukulaisiasi nyt ihan ensimmäisenä.
Pohdi,mitä haluat.
Miehen?Tinderiin.
Vauvan?Klinikalle.
Sukulaisten lähelle kotiseudulle?Muuta.
Ex takaisin ilman häitä ja vauvaa?Kysy.
Olet vapaa ja voit joka päivä valita,että edistät omalta osaltasi niitä asioita,joita haluat.
Kai kysyit sitä exältä, miksi hän pitkitti asioita
On kyllä kauhean iso riski että otat jonkun elämääsi siitä syystä että aika lastenhankinnalle on vähissä (ellei ole jo ohi). En sano tätä mitenkään pahalla, mutta muista ettet ryhdy parisuhteeseen ilman rakkautta.
Taas nähdään että miehet ei ole suomalaisille naisille mitään muuta kuin tulevia lompakoita ja OMIEN haavekuvien toteuttajia. Tuollaiset kersojen haikailijat joutaa jäädäkin yksin ja kokea oikein tuskallisen ja nihkeän lopun ihan YKSIN ! Se että miehen tulevaisuuteen EI kersat kuulu, niin se ei ole tuollaisten akkojen mielestä oikein elettyä elämää, siinä on jotain vikaa ja uliuliuliuli. Naisten mielestä vain kersoja joka paikka täyteen pönkäämällä on ainoa ja oikea tapa elää. Ei muuten TOD. ole !
Täällö on joku yksinäinen ilkimys spämmännyt aloitussivun täyteen v*ttuilua.
Ap, ei tilanteesi ole päivistä kiinni. Jos jäät suremaan ja pelkäämään yksinäistä tulevaisuutta, siitä tulee itseään toteuttava ennustus.
Järjestä nyt elämäsi sinkkuna sille mallille, että se kuvastaa eniten sinua. Pidö itsestäsi huolta ja toteuta omia unelmiasi. Ei tarvitse olle edes kovin ihmeellistä. Aloita kiva harrastus, tee kodista mieleisesi ja etenkin työn suhteen, mieti mitä haluat.
Joku sinunlaistasi naista etsivä mies kyllä löytää sinut sitten kunhan et jää kotiin sohvalle suremaan. Ehdit vielä saada perheenkin melko todennäköisesti (luvata en voi tietenkään) vähintään mahdollimman lähelle toivomaasi elämää kun alat toteuttaa niitä haaveitasi.
Mielestäni teit oikein kun lähdit suhteesta, jossa ette halunnut samaa eikä toisella ollut joko munaa tai älyä kertoa sitä sinulle. Toivotan kaikkea hyvää!
ok