Kun oma lapsi on pettymys ja äitiys kaduttaa, saako sitä sanoa ääneen?

Juuri silloin lapsi tarvitsee turvallista aikuista. Miksi kysyt? Mitä teillä on tapahtunut?

Ei lasta hylätä, vaikka hakee apua näihin tilanteisiin ja pitääkin hakea, tuo olo voi johtua vaikka synnytyksen jälkeisestä masennuksessa, jos nuori pöljäilee ja on vastassa pilata elämänsä, nii kyllä silloin ollaan lastensuojeluun yhteydessä, jos vanhempien sana ei toimi.

Ei ole tapahtunut mitään, mutta jos oma lapsi alkaisi murrosiässä pöljäillä ja joutuisi tekemisiin poliisin kanssa, sanoisin, että pitäkää  hyvänänne ja kasvattakaa. Minä en pikkukriminaalia kotiini halua.

Kuinka kauniisti olet kasvattanut lapsesi sivistyneeksi ja tukenut ja kannustanut häntä tasapainoiseen miellyttävään elämään sympatialla ja empatialla? Ai etkö? Kts peili.

Tämän vuoksi en hyväksy ehkäisykieltoa.

Ei saa hylätä mutta kyllä niitä negatiivisia tunteitakin saa olla. Harvalla vanhemmuus on pelkkiä onnen hetkiä.

Ja kaikki ei aina ole kasvatuksesta kiinni.

Haukutuista koirista tulee röksyttäjiä, potkituista purijia.

Itse olet kasvattanut.

Ikävää, kun äitisi on tuota mieltä :/

Sanoa ääneen kenelle?

Vanhemmilla on lain mukaan huoltajan vastuu. Hylkääminen olisi siis rikos.

Jos ei lapsen kans pärjää, kannattaa antaa se huostaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tapahtunut mitään, mutta jos oma lapsi alkaisi murrosiässä pöljäillä ja joutuisi tekemisiin poliisin kanssa, sanoisin, että pitäkää  hyvänänne ja kasvattakaa. Minä en pikkukriminaalia kotiini halua.

Tyypillistä vastuun pakenemista pikkukriminaalien luojilta.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei lapsen kans pärjää, kannattaa antaa se huostaan.

Joo se on tärkeintä, ettei hylkää kodittomaksi, vaan järjestää pääsyn orpokotiin tms.

Vaikeassa tilanteessa lapsi tai koko perhe voidaan sijoittaa hetkeksi pois kotoa. Tällöin puhutaan avohuollon tukitoimesta. Avohuollon sijoitus on aina vapaaehtoinen.

Lapsi voi olla sijoitettuna vain lyhyen aikaa, jos tilanne kotona paranee nopeasti. Esimerkiksi nuori asuu vähän aikaa poissa kotoa, jos vanhemmat ja nuori riitelevät koko ajan. Vanhemmat päättävät lapsen asioista koko ajan.

Koko perhe voi muuttaa laitokseen lyhyeksi ajaksi, jos vanhemmalla on kuntoutumisjakso päihdeongelmien tai mielenterveysongelmien takia.

Saa sanoa. Myös äidillä oikeus onneen.

Hei,

Olen kirjoittamassa kirjaa ihmisistä, jotka omista syistään katuvat lasten hankkimista. Osa ei halunnut lapsia alun  perinkään ja toiset ymmärsivät tunteensa myöhemmin. Tarkoitus on osoittaa tukea jakamalla tarinoita ja rikkoa äitiyden ja isyyden katumiseen liittyvä tabu.

Kertomalla tarinasi tuet muita, joilla on samoja tuntemuksia ja olet auttamassa aiheeseen liittyvän keskustelun helpottamisessa.

Tarinat ovat luottamuksellisia ja täysin anonyymeja.

Kerro tarinasi tai kysy lisää: katumus2020@outlook.com

Lastensuojelu on kuormittunut kun teinejä hylätään niin paljon. Vanhemmilla uusi nuoruus menossa.

Katumus2020 kirjoitti:

Hei,

Olen kirjoittamassa kirjaa ihmisistä, jotka omista syistään katuvat lasten hankkimista. Osa ei halunnut lapsia alun  perinkään ja toiset ymmärsivät tunteensa myöhemmin. Tarkoitus on osoittaa tukea jakamalla tarinoita ja rikkoa äitiyden ja isyyden katumiseen liittyvä tabu.

Kertomalla tarinasi tuet muita, joilla on samoja tuntemuksia ja olet auttamassa aiheeseen liittyvän keskustelun helpottamisessa.

Tarinat ovat luottamuksellisia ja täysin anonyymeja.

Kerro tarinasi tai kysy lisää: katumus2020@outlook.com

Älkää nyt hyvänen aika ainakaan omalla nimellä vastailko tälläisiin anonyymeihin sähköposteihin!

Erityislapsen vanhempana ihmetyttää joskus normilasten vanhempien lyhytjännitteisyys. Johtuisiko siintä että noihin temppuiluihin asti on ollut helppo lapsi? Monelle tekis hyvää päivä erityislapsen äitinä/isänä loppuis turhat valitukset hetkellisistä pikku ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Erityislapsen vanhempana ihmetyttää joskus normilasten vanhempien lyhytjännitteisyys. Johtuisiko siintä että noihin temppuiluihin asti on ollut helppo lapsi? Monelle tekis hyvää päivä erityislapsen äitinä/isänä loppuis turhat valitukset hetkellisistä pikku ongelmista.

Tai 20 vuotta. Tosin aina on joku, jolla on vielä rankempaa. Hiukan yllättäen, ja voimia antamaan, katumus ei kestänytkään ikuisesti. Se liittyi aika vahvasti uupumukseen ja ilmeisesti ikuiseen huoleen. Meillä helpotti (vasta) kun erityinen (nepsy) lähti onnistuneesti maailmalle. Näinkin voi käydä.

Vierailija kirjoitti:

Erityislapsen vanhempana ihmetyttää joskus normilasten vanhempien lyhytjännitteisyys. Johtuisiko siintä että noihin temppuiluihin asti on ollut helppo lapsi? Monelle tekis hyvää päivä erityislapsen äitinä/isänä loppuis turhat valitukset hetkellisistä pikku ongelmista.

Eihän kukaan voisi puhua ikinä ongelmistaan  kun aina löytyy joku jolla on asiat vielä haastavammin, 16 lapsen äiti, joka tekee 28 tuntista työpäivää yms...