Kihomatoja jaossa!

Tuttu perheenäiti valittaa jatkuvasta kihomatokierteestä. Ihmettelee miksi ja mistä niitä aina ilmaantuu joko heille tai lähiperheille. Kuinka sokea voi olla omalle toiminnalleen? Kertovat kuitenkin mm.

"Oltiin taannoin lomalla siskon perheen kanssa viikko ja kävi ilmi, että heillä on kihomatoja. Nyt omat lapset itkevät öisin ja raapivat peppujaan. Netissä kuitenkin luki, ettei kihomatolääkitystä saa aloittaa, ellei ole näköhavaintoa madoista."

Odotellaan siis. Viikkoa myöhemmin: "No nyt niitä matoja tosiaan on... Annettiin lääke ja tarvii ehkä hoidossa mainita?"

Samaisessa netissäkuulemma luki, että tavis viikkosiivous riittää. Kiva juttu. Eikä mummolla olla oltu niin paljoa, että siellä varmaan munia olisi? Serkut hei, haluatteko meiltä leluja, kun näillä kaikilla ei leikitä?

Satuttiin eräisiin juhliin yhtä aikaa pari viikkoa sitten. Mietin jo nähdessä, että olikohan tämä viisain mahdollinen veto heiltä, kun juuri vähän ennen taas valiteltiin madoista. Mikä ihaninta, kulkiessani keittiön ohi löysin lapset ronkkimasta esille nostettuja tarjottavia käsin. Käpälöivät keksejä ja sipsejä ja suut olivat täynnä karkkia. Eivät olleet malttaneet odottaa kutsua herkkupöytään, vaan ottivat varaslähdön. No, ainakaan minulle ei kertynyt turhia kaloreita, jätin syömättä.

Ärsyttävää.