Mitä sinä ammattilainen oikeasti ajattelet työssäsi?

Olen siivooja, tosin opintojen ohessa. Kyllä olen monta kertaa hämmestellyt ja ääneti kauhistellut siivoamieni asuntojen sotkua. Siis on ihan tavallisia ja järkevän oloisia ihmisiä, joiden kylppärit ovat oikeasti saastaisen likaisia tai jotka myöntävät, että asunnossa ei ole ikinä pesty ikkunoita. Yhdessä perheessä käyn joka toinen viikko siivomassa ja he vaihtavat käsipyyhkeet ja lakanat ilmeisesti ihan vain muutaman kerran vuodessa. Samat, liasta ruskeat pyyhkeet roikkuvat vessassa viikkotolkulla. Oikeasti en tietenkään ikinä sano mitään, en asiakkaalle enkä pomoilleni. Hymyillen työtäni teen. 

Lastenhoitajana toivoisin, että vanhemmat pitäisivät lapsilleen kurin niin kuin ennen vanhaan oli tapana, eivätkä vaan sanoittelisi lastensa tunteita. Se helpottaisi huomattavasti elämää sekä perheissä että täällä hoitopaikassa. Toisaalta en voi sanoa sitä ääneen, koska en halua saada hirviön leimaa tai kyseenalaistaa lasten oikeuksia jotka ovat pyhiä nykyään.

Toimittaja. Asiantuntijoiden, johtoportaan ja jatkuvasti haastateltavien ihmisten kanssa törmään usein siihen, miten vähän he käsittävät lehdistön toimintatavoista. Monet kuvittelevat voivansa itse kirjoittaa jutun, usein yhdessä jonkun työkaverinsa tai vaimonsa kanssa, ja ehdottavat juttuun muutoksia,  kirjoittavat lisää tekstiä puolisivua ja pohtivat päivätolkulla jotain lausemuotoja. 

Sanotaan se nyt tässäkin: Juttu on toimittajan kirjoittama. Haastateltava tarkastaa omat sitaattinsa ja tietysti selkeät asiavirheet, esim. väärät nimet jne, korjataan ennen julkaisua, mutta tyyliseikat eivät kuulu haastatellulle, eikä toimittajan kirjoittama juttu ole mikään yhteinen kirjoitusprojekti, jota työstetään haastateltavan ja hänen lähipiirinsä kanssa yhdessä valmiiksi. 

Teen työtä alalla, jonka tuote ei ole nykyään kovinkaan hyvässä huudossa. Se on tärkeää ja välttämätöntä työtä niin kauan kuin tätä tuotetta ostetaan ja joitakin aikoja sitten olin vielä sitä mieltä, ettei tarve tälle palvelulle tule loppumaan. Olen kallistumassa sille kannalle, että voipa se loppuakin tai ainakin radikaalisti vähentyä. Silloin työni voi käydä vähiin. Se ei oikeastaan minua huolestuta, itsekkäästä syystä sen takia, että olen muutenkin jo urani loppupuolella. Mutta jos ammattimme katoaa tai osaajien tarve vähenee, niin ei kyse ole kovin monesta sadasta ihmisestä. Tietysti alan ympärillä on paljon muitakin ammattikuntia, mutta ajattelin tätä vain oman erityisosaamisalani kannalta. 

Onko juttu sanasta sanaan toimittajan kirjoittama vai korjaako jutun tilaaja sanamuotoja ja vaihtaa jopa itsevaltaisesti sisältöä? Joudutteko nielemään muutokset?

freelancer

Olen sosiaali- ja terveysalan ammattilainen, tällä hetkellä teen paljon parisuhde- ja perhetyötä. Vastaanotolla kuuntelen välejään selvitteleviä pariskuntia ja ammattilaisena tietysti yritän olla neutraali, kannustan molempia kuuntelemaan ja puhumaan, enkä asetu kenekään puolelle.

Todellisuudessa ajattelen ainakin kerran päivässä, että kuinka helvetissä noin fiksu ja mukava mies / nainen on löytänyt noin tympeän / tyhmän / epätasapainoisen / lukossa olevan ihmisen puolisokseen. Tapaan työssäni todella epäsuhtaisia pariskuntia, joista ei voi olla ihmettelemättä, että miten he ovat aikoinaan edes tavanneet ihastumsiesta ja rakastumisesta puhumattakaan. 

Parinvalinta on taitolaji, josta pitäisi puhua paljon enemmän. 

6:lle. Minä taas en ajattele puolisoiden epäsuhtaa. Olen huomannut, että elämäntilanteet vievät eri suuntiin. Perheessä vastuut jakautuvat epätasaisesti ja toinen vanhemmista voidaan ajaa henkisestikin niin ahtaalle, että ei osaa antaa yhtä järkevää kuvaa itsestään kuin toinen.

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaali- ja terveysalan ammattilainen, tällä hetkellä teen paljon parisuhde- ja perhetyötä. Vastaanotolla kuuntelen välejään selvitteleviä pariskuntia ja ammattilaisena tietysti yritän olla neutraali, kannustan molempia kuuntelemaan ja puhumaan, enkä asetu kenekään puolelle.

Todellisuudessa ajattelen ainakin kerran päivässä, että kuinka helvetissä noin fiksu ja mukava mies / nainen on löytänyt noin tympeän / tyhmän / epätasapainoisen / lukossa olevan ihmisen puolisokseen. Tapaan työssäni todella epäsuhtaisia pariskuntia, joista ei voi olla ihmettelemättä, että miten he ovat aikoinaan edes tavanneet ihastumsiesta ja rakastumisesta puhumattakaan. 

Parinvalinta on taitolaji, josta pitäisi puhua paljon enemmän. 

Monen on pakko vaan ottaa se joka tarjoutuu parisuhteeseen, koska muuten jää pysyvästi yksin ja lapsihaaveetkin jäävät haaveiksi.

Parisuhdemarkkinat eivät ole mikään valintamyymälä mistä saa poimia mieleisensä, vaan monille ihmisille vaihtoehtoja ei koko elämänkään aikana tule kuin yksi tai jopa nolla.

Mä olin joskus hääpukuliikkeessä töissä. Silloin tapasin morsiamia ja morsiamen äitejä / anoppia / ystäviä, jotka olivat jotenkin ihan sekaisin siitä häätouhusta. Siis aivan mahdotonta touhottamista ja hirveitä summia käytettiin, kun pohdittiin jotain mitättömältä tuntuvaa yksityiskohtaa koristelussa tms. 

Duuni itsessään oli tosi mukavaa ja olin ihan hyvä siinä, mutta kyllä mä monta kertaa asiakkaiden juttuja kuunnellessani (pukujahan sovitellaan usein monta ja pitkään) ajattelin, että voi hyvänen aika, se on yksi ainoa päivä sun elämässä, ootte asuneet jo pitkään yhdessä jne, eikä käytännössä yhtään mikään muutu sen hääpäivän ansiosta. Mä ymmärrän, että kulttuureissa joissa tytön koko elämä oikeasti muuttuu avioliiton myötä eikä eromahdollisuutta ole, se hääpäivä on todella iso asia. Suomessa se järjetön, usein kuukausia kestävä vouhkaaminen tuntuu lähinnä hölmöltä.

Ehkä mä sitten vain olin liian realisti tuohon businekseen. Asiakkaille ajatuksia ei tietenkään koskaan voinut kertoa tai näyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaali- ja terveysalan ammattilainen, tällä hetkellä teen paljon parisuhde- ja perhetyötä. Vastaanotolla kuuntelen välejään selvitteleviä pariskuntia ja ammattilaisena tietysti yritän olla neutraali, kannustan molempia kuuntelemaan ja puhumaan, enkä asetu kenekään puolelle.

Todellisuudessa ajattelen ainakin kerran päivässä, että kuinka helvetissä noin fiksu ja mukava mies / nainen on löytänyt noin tympeän / tyhmän / epätasapainoisen / lukossa olevan ihmisen puolisokseen. Tapaan työssäni todella epäsuhtaisia pariskuntia, joista ei voi olla ihmettelemättä, että miten he ovat aikoinaan edes tavanneet ihastumsiesta ja rakastumisesta puhumattakaan. 

Parinvalinta on taitolaji, josta pitäisi puhua paljon enemmän. 

Jotkut osaavat myös esittää paremmin.

Olen puolustanut oikeudessa umpisyyllisiä ihmisiä ja olen niellyt sitä vtutusta miksi vastapuolen avustaja ei ole tehnyt työtään kunnolla ja olen tuhonnut puolustuksen virheiden takia ja he tietävät sen, kun alan latelemaan lakikirjasta totuuksia. Se on silloin myöhäistä ja he tietävät sen. Eräs syyttäjä kerran kysyi minulta, että miksi teit sen kun tiedät. Vastasin, että tein vaan duunia ja minä en ole pykäliä kirjoittanut, mutta tulkitsen ne millin tarkkuudella ja kaivan loputtomasti asioita. Hän esitti epäammattimaisen kysymyksen näin muutenkin. On moni asia vtuttanut monta kertaa ja olen toivonut, että ihminen jota puolustan saisi tuomion eikä vapauden. Heitä en toista kertaa puolusta, vaikka puhelin on soinut. Olen tuhonnut monta elämää, kun niin selvät asiat olen saanut kumottua toisten virheistä johtuen.

Vierailija kirjoitti:

Olen puolustanut oikeudessa umpisyyllisiä ihmisiä ja olen niellyt sitä vtutusta miksi vastapuolen avustaja ei ole tehnyt työtään kunnolla ja olen tuhonnut puolustuksen virheiden takia ja he tietävät sen, kun alan latelemaan lakikirjasta totuuksia. Se on silloin myöhäistä ja he tietävät sen. Eräs syyttäjä kerran kysyi minulta, että miksi teit sen kun tiedät. Vastasin, että tein vaan duunia ja minä en ole pykäliä kirjoittanut, mutta tulkitsen ne millin tarkkuudella ja kaivan loputtomasti asioita. Hän esitti epäammattimaisen kysymyksen näin muutenkin. On moni asia vtuttanut monta kertaa ja olen toivonut, että ihminen jota puolustan saisi tuomion eikä vapauden. Heitä en toista kertaa puolusta, vaikka puhelin on soinut. Olen tuhonnut monta elämää, kun niin selvät asiat olen saanut kumottua toisten virheistä johtuen.

Kauheaa. Mutta uskon kyllä hyvin.

Olen tarjoilija jenkkityylisessä hampurilaisravintolassa, jossa annokset ovat isoja eikä listalta salaattia löydy.

Olen huomannut, että meillä käy poikkeuksellisen paljon ylipainoisia, oikein sairaalloisen lihavia, ihmisiä ja perheitä syömässä.

Asiakkaille en tietty voi sanoa, että ootteko nyt ihan varmoja, että haluatte tuplaranskalaiset majoneesilla, vaikka mieli on joskus tehnyt varsinkin silloin, kun lihavat vanhemmat syöttävät vielä vain vähän pyöreitä lapsiaan.