Erottiin tyttöystävän kanssa.

Tyhjä olo. Halusin todella, että tämä suhde olisi se, joka kestää lopun elämää. Melkein päivälleen vuosi oltiin yhdessä - useimpien mielestä varmaankin lyhyt aika, mutta siinä ehti muodostua suuret tunteet. Hän ei kuitenkaan voinut tarjota minulle niitä asioita, joita suhteessa haluan. Hän oli hyvin estynyt tunne-elämältään, fyysiseltä kosketukselta ja yhdessäololta. Alkoi muodostua normiksi, että tapasimme vain kerran kahdessa tai jopa kolmessa viikossa. Useasti tuntui siltä, että soitan toista viulua kun eksä oli tyttökavereineen shoppailemassa, keikoilla tai matkoilla ja nämä menivät liian usein yhteisen ajan edelle.

Tekisi mieli itkeä, mutta yllättävää kyllä, ei itketä. On vain turtuneisuutta. Ehkä se on sitä, että olen käytännössä koko alkuvuoden ollut pääasiassa erossa hänestä em. syistä ja tottunut siihen. Tätä aiempi suhde kesti viisi ja puoli vuotta, ja sen päättymisen jälkeen muistan patojen murtuneen. Nyt on mielessä lähinnä, että missä vaiheessa sitä hyppäisi taas takaisin deittailun maailmaan. On aivan perseestä olla taas sinkkuna, mutta perseestä oli kyllä tuo suhteessa kituminenkin, kun ei saanut sitä mitä halusi ja kaipasi.

mies, 33.