Hei te pitkässä liitossa elävät, joita on petetty!;

En jäis katteleen äijää joka pettäis.

Sehän riippuu monesta tekijästä.

Minä en päässyt koskaan yli. Katkeruus jäi. Myöhemmin ( eron jälkeen) en ole enää miettinyt asiaa yhtä mustavalkoisesti. Meillä oli seksiä ehkä kaksi kertaa vuodessa. Eikä yhtään halailua, hellittelyä. Vaikka pitääkin erota, ennen kuin pettää, niin silti vähän ymmärrän niitä, jotka päätyvät pettämiseen, jos kotona kylmä puoliso.

Ei siitä oikeasti pääse yli. Lopulta tuli ero. Olisi pitänyt toimia ja erota nopeammin. Mutta kun vanhat tavat...

Niin ja uskoin kun jäi kiinni toisen kerran. Pettäjä pettää aina,

No... en kai ole aivan normaali, mutta minussa ei herättänyt kovinkaan suuria tunteita. Eihän ihminen ole täydellinen, joten virhearvioinnit ja hairahdukset ovat mahdollisia ilman, että ihminen on silti kokonaan läpimätä.

Oma mieheni on erinomainen isä ja todella hyvä mies. Hyvällä miehellä tarkoitan: huomioiva, kehuva, osoittaa rakkautta, häneen voi tukeutua jne, eikä se loppujen lopuksi sitä tosiasiaa muuta, vaikka niin kävikin, että makasi toisen kanssa.

En jäänyt edes miettimään, pääsenkö yli. Lähdin siltä seisomalta, enkä mennyt takaisin vaikka itkien pyysi. Mies oli siis pettänyt minua jo jonkin aikaa ja epäilinkin häntä mutta nauraen sanoi minun olevan vainoharhainen. Äitinsä kertoi tuosta sivusuhteesta. Kaikki muut tiesivät.

Up

Sitten pääsin yli asiasta, kun tein eropäätöksen.

Vierailija kirjoitti:

No... en kai ole aivan normaali, mutta minussa ei herättänyt kovinkaan suuria tunteita. Eihän ihminen ole täydellinen, joten virhearvioinnit ja hairahdukset ovat mahdollisia ilman, että ihminen on silti kokonaan läpimätä.

Oma mieheni on erinomainen isä ja todella hyvä mies. Hyvällä miehellä tarkoitan: huomioiva, kehuva, osoittaa rakkautta, häneen voi tukeutua jne, eikä se loppujen lopuksi sitä tosiasiaa muuta, vaikka niin kävikin, että makasi toisen kanssa.

Miten pystyt tuohon? Mä haluaisin kans kyetä olemaan tuntematta niin rankasti, mutta en vaan näköjään pysty..? Puoli vuotta sitten sain kuulla mieheni pettämisestä, ja edelleen se sattuu ajoittain niin paljon, että pohdinkin pääsenkö tästä yli. En haluaisi erota, mutta taitaa olla niin ettei jää oikein muuta mahdollisuutta. Ja se surettaa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Minä en päässyt koskaan yli. Katkeruus jäi. Myöhemmin ( eron jälkeen) en ole enää miettinyt asiaa yhtä mustavalkoisesti. Meillä oli seksiä ehkä kaksi kertaa vuodessa. Eikä yhtään halailua, hellittelyä. Vaikka pitääkin erota, ennen kuin pettää, niin silti vähän ymmärrän niitä, jotka päätyvät pettämiseen, jos kotona kylmä puoliso.

Pisteet siitä, että olet entisenä haluttomana edes tuon verran pystynyt erittelemään entisen liittosi tilannetta. Useimmat eivät pysty tuohon koskaan. Itse en kyllä haluaisi pettää, vaan erota (ja siis sitä seksiä ei ole edes paria kertaa vuodessa), mutta yksisuuntainen p*skamyrsky siitä erostakin tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No... en kai ole aivan normaali, mutta minussa ei herättänyt kovinkaan suuria tunteita. Eihän ihminen ole täydellinen, joten virhearvioinnit ja hairahdukset ovat mahdollisia ilman, että ihminen on silti kokonaan läpimätä.

Oma mieheni on erinomainen isä ja todella hyvä mies. Hyvällä miehellä tarkoitan: huomioiva, kehuva, osoittaa rakkautta, häneen voi tukeutua jne, eikä se loppujen lopuksi sitä tosiasiaa muuta, vaikka niin kävikin, että makasi toisen kanssa.

Miten pystyt tuohon? Mä haluaisin kans kyetä olemaan tuntematta niin rankasti, mutta en vaan näköjään pysty..? Puoli vuotta sitten sain kuulla mieheni pettämisestä, ja edelleen se sattuu ajoittain niin paljon, että pohdinkin pääsenkö tästä yli. En haluaisi erota, mutta taitaa olla niin ettei jää oikein muuta mahdollisuutta. Ja se surettaa.

Mulla sama tilanne, pettäminen paljastui miehen omasta aloitteesta 1,5 vuotta sitten. Aikamoista vaappumista on ollut sen jälkeen. Pitkä yhteiselämä takana ja lapsia, eropäätöskään ei ole helppo.

Vierailija kirjoitti:

En jäis katteleen äijää joka pettäis.

Excuse me, ei vaan "äijät" petä, on niitä naisiakin jotka pettää. On ollut parikin kertaa kun muija on yön jälkeen lähtenyt takaisin kotiin perheen ja miehen luokse kun on ensin vähn paineita purettu...

Pääsin yli, kun lähdin. Avovaimo petti ja kertoi. Pakkasin kamani ja häivyin. Mulla ihmissuhteissa ollut aina, että pettää niin seo siinä. Mulla on joku kummallinen juttu tossa ollut aina, että se ei vaikuta muhun mitenkään. Olen tunneihminen, mutta tollasessa ei ole tunteita eikä asia jää vaivaamaan. En myöskään sano koskaan mitään sellaselle ihmiselle sen asian jälkeen. Ei merkitse mitään sellanen ihminen. On se jotenkin hullua, kun suurinosa reagoi hyvin voimakkaasti ja osa suree vuosia. Se kai on normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Pääsin yli, kun lähdin. Avovaimo petti ja kertoi. Pakkasin kamani ja häivyin. Mulla ihmissuhteissa ollut aina, että pettää niin seo siinä. Mulla on joku kummallinen juttu tossa ollut aina, että se ei vaikuta muhun mitenkään. Olen tunneihminen, mutta tollasessa ei ole tunteita eikä asia jää vaivaamaan. En myöskään sano koskaan mitään sellaselle ihmiselle sen asian jälkeen. Ei merkitse mitään sellanen ihminen. On se jotenkin hullua, kun suurinosa reagoi hyvin voimakkaasti ja osa suree vuosia. Se kai on normaalia.

"Ongelma" on se, kun hyviä asioita ja rakkauttakin on pitkässä suhteessa niin paljon. Ajatus erosta on hyvin raskas. Mutta raskas on pettämisen jälkeinen olotilakin. Elämä on ollut surullista ja vaikeaa.

Kyse ei ollut pitkä suhde, mutta exäni kirjotti mun kaverille somessa selän takana ihastusviestin..no, päädyin jättämään kundin loppujenlopuksi. Lisäksi entinen oli käynyt huorissa ja filmannut käynnit, löysin matskut sen läppäriltä kun olin saikulla opiskeluista abortin takia (ex kiristi tähänkin). Ja nyt asuu pahaa-avistamattoman kanssa yhdessä..laittoi vielä someen "tosi mies ei naista petä"..eipä niin. Aika on auttanut ja uudet suhteet, ei kaikki petä, mutta tervettä varovaisuutta on hyvä harjottaa.