Ikisinkku kaveri naureskelee suhteilleni ja miehille

Antaa sen naureskella, on vain kateellinen ja nolaa itsensä, kun noin läpinäkyvästi osoittaa katellisuutensa ja pikkumaisuutensa naureskelemalla. Minulle taas naureskelee (tai enemmänkin vinoilee,kuittailee ja utelee miesjutuistani, kommentoi miesystävieni ulkonäköä jne) muutama parisuhteessa oleva kaveri. Mutta ei haittaa, sillä tiedän törkyisiä juttuja heidän kaikkien parisuhteista, osalla on mennyt kumppaninsa kanssa jo vuosia huonosti jne eli tiedän mistä se pahan olon purkaminen kumpuaa. Toisaalta onhan se vähän surullista, jos joutuu ystävillee kuittailemaan, mutta toisaalta voi aina sitten näpäyttää takaisin. Kysyt ikisinkku kaveriltasi seuraavan kerran, että mites hänen miesjutut, eikö vieläkään ole löytynyt ketään. Yleensä hiljenee aina siinä kohtaa.

Onko sinulla koko ajan jotain ongelmia miesten kanssa ja itkeä ruikutat perään? Yhtenä päivänä tapaat sen maailman ihanimman ja täydellisimmän miehen ja toisena päivänä tuo kyseinen mies on kamala ghostaava m*lkku?

Minulla on tuttu, joka muutaman kerran vuodessa löytää uuden elämänsä rakkauden, heti muutetaan yhteen ja ostetaan usein kihlatkin. Kuluu muutama kuukausi ja sitten erotaan ja hetki voivotellaan tuskallista elämää, kunnes se uusi elämän mies taas löytyy. Onhan tuo jo aika surkuhupaisaa, säälittävääkin. Useampi kaveri on tälle naiselle yrittänyt sanoa, että onkohan nyt hiukan liian nopeaa etenemistä taas mutta siitä sitten suututaan ja pidetään kateellisten panetteluna.

Kateudesta ei todellakaan ole kyse, säälittää vaan ne lapset, jotka joutuvat seuraamaan tätä.

Minäkin naureskelen yhden kaverini suhdejutuille. Kaveri ei näe itsessään mitään vikaa, vaan syyttelee aina miehiä kaikesta. Koskaan ei ole päässyt suhteeseen asti, vaan miehet ovat juosseet pakoon viimeistään parien treffien jälkeen. Kaveri kyllä jaksaa haukkua nämä miehet.

Vai oletko sinä se ilkeä osapuoli joka jatkuvasti hieroo miehiään ja suhteitaan ikisinkun kaverin naamaan?

oon vapaaehtoisesti miehetön mutta silti eräs kaveri säälii minua parisuhteettomuuteni takia. hänen oma niinkutsuttu parisuhteensa on täynnä myrskyä ja jatkuvasti ollaan eron partaalla ja erottukin. hänen touhuaan katsellessa minua säälittää, että hän kokee huonon parisuhteen yksinoloa paremmaksi... 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuttu, joka muutaman kerran vuodessa löytää uuden elämänsä rakkauden, heti muutetaan yhteen ja ostetaan usein kihlatkin. Kuluu muutama kuukausi ja sitten erotaan ja hetki voivotellaan tuskallista elämää, kunnes se uusi elämän mies taas löytyy. Onhan tuo jo aika surkuhupaisaa, säälittävääkin. Useampi kaveri on tälle naiselle yrittänyt sanoa, että onkohan nyt hiukan liian nopeaa etenemistä taas mutta siitä sitten suututaan ja pidetään kateellisten panetteluna.

Kateudesta ei todellakaan ole kyse, säälittää vaan ne lapset, jotka joutuvat seuraamaan tätä.

Minäkin tiedän tuollaisen naisen ja alkuun ei kyllä naurattanut tuo hänen säätäminen, vaan oli jopa vaarallista ja siitä kyllä tuli huomautettua, mutta ei sitä jaksa aikuiselle ihmiselle koko ajan huomautella ja epätoivo paistaa kilometrien päähän. Ihan vuosittain vaihtuu miehet ja aina muuttanut miesten nurkkiin ja Ikea-kassien kanssa palaa taas johonkin yksiöön ruikuttamaan ja itkemään, kuinka miehet on sikoja eikä hän tule ikinä löytämään elämänsä rakkautta... Saman tien Tinder päälle ja uutta matoa koukkuun...

Vierailija kirjoitti:

oon vapaaehtoisesti miehetön mutta silti eräs kaveri säälii minua parisuhteettomuuteni takia. hänen oma niinkutsuttu parisuhteensa on täynnä myrskyä ja jatkuvasti ollaan eron partaalla ja erottukin. hänen touhuaan katsellessa minua säälittää, että hän kokee huonon parisuhteen yksinoloa paremmaksi... 

Tämä voisi olla minun kirjoittamani. Samanlainen tuttu löytyy.

itse olen vapaaehtoisesti naisenton mies ja naureskelen kavereiden parisuhdedraamoille

Naurattaa epätoivoisten naisten suhdeviritykset. En oikeastaan ole mikään ikisinkku, mutta en etsimällä etsi ketään ja viihdyn oikein hyvin itsekseni enkä kaipaa mitään miestä vierelleni vain siksi, että näin kuuluisi olla. Jos vastaan tulee sellainen ihminen, jonka kanssa asiat vaan loksahtaa oikeille paikoille ja haluan jakaa hänen kanssaan arkeni, niin se sitten vaan menee niin :) ei ole tarvetta pyöriä missään Tindereissä tai lirkutella miehille baareissa...

Minun ystäväpiirissä on parikin tuollaista epätoivoista naista, jotka oikein hakemalla hakee miehiä nettideiteistä, baareista jne. ja monesti tuo touhu on jotain ihan käsittämätöntä! Sellaista vuoristorataa ja itsetunnon laskemista, ettei mun hermot kestäisi. Haluan nauttia elämästä enkä itkeä kenenkään perään.