Koen lapsen isoäidistä olevan enemmän haittaa kun hyötyä lapselle.

Ensin minun olisi pitänyt tehdä kolmas lapsi ja kun kolmatta lasta ei kuulunut, on hän alkanut kampanjoimaan minun mielenivikaisuuteni puolesta. Kumma kun sitä ei ennen näkynyt ja lisää lapsiakin kehoitettiin tekemään.

Alkoholistit on pahimpia hämmentäjiä.

Onko sama mummi, joka antoi pääsiäisenä lapselle maistiaiset alkoholista?

Mun anoppi/lasten mummo on ryypännyt mieheni ollessa pieni niin rankasti, että terveys mennyt. On ollut vajaa viisikymppisestä asti Ozzy Osbornen tapaan köpöttelevä katkokävelevä rahjus. Sellainen, jolla ei kädet tai pää toimi.

Tää ihminen sitten kuuli, että ensimmäistä lasta odotin. Oli innoissaan suunnittelemassa, miten ottaa vauvaa yökylään ja hoitaa jne jne. Ihminen, jonka kanssa ei aiemmin ole oltu juuri missään tekemisissä ja jolle en voisi luottaa edes huonekasvia kannettavaksi, kun voi tiputtaa sen. Ihminen, joka ei katkokävelyltään pysy vilkkaan lapsen perässä. Tein heti suoraan, mutta ystävällisesti selväksi, että tollaista ei tule tapahtumaan. Terveys ei riitä hänellä moiseen. Ilmoitin, että saa kyllä mummoilla, mutta ei tuossa mittakaavassa. Ei onnistu.

Oli viimeinen naula arkkuun. Tästä pian kymmenen vuotta. En ole vuosien aikaan montaa kertaa nähnyt. Toinenkin lapsi tehty. Eikä kaduta. Alkoholistin ja ihmisraunion kanssa luovimiseen ei minun pääni riitä, enkä halua elämääni noin raskaita ihmisiä, olkookin vaikka anoppi.

Se harmittaa, että ei ole lapsilla isovanhempia kun viina ainakaan on voiton vienyt. Mutta parempi näin.

Miestäni en ole estellyt äitinsä kanssa yksin tai lapset mukana tapaamasta. Ei mieskään halua.

Totta. Isoäidistä voi olla lapselle enemmän haittaa kuin hyötyä.

Sama myös lapsen äidistä. Joskus äitiys menee rimaa hipoen ja jättää lapselle elinikäiset raumat ja vammat.

Eihän vielä synnytys tee kenestäkään hyvää vanhempaa, oli sitten kysymys äidistä tai isoäidistä.

Ja omatkin kasvatustulokset näkyvät vasta sitten kun lapsi on aikuinen, miten hän kohtelee omia lapsiaan, läheisiään ja miten hyvä ja onnellinen ihmisenä on

Eihän vielä synnytys tee kenestäkään hyvää vanhempaa. Eikö!? :'D

Vierailija kirjoitti:

Jaahas. Paha anoppi taas. Vaan jos olisi oma äiti..

Minulla olikin hyvä äiti.

Suurin osa vanhemmista selviää vanhemmuudesta rimaa hipoen.

Se on periytyvää alkoholiongelmat vaikka suojelisitkin alkoholisteilta. Kaikilla ihmisillä on joku ongelma ja niilläkin jotka eivät tiedosta sitä. Omalle äidilleni ei peritynyt alkoholi ongelmaa mutta sitten ihan kyllä muita ongelmia senkin edestä. Oli niin narsistinen ja itsekeskeinen ettei meidän lasten sairauksia hoidettu ollenkaan. Koulusta ei ollut kiinnostunut koskaan, ei tullut kevätjuhliin, ei ihmetellyt huonoja todistuksia, ei sitä kiinnostanut muuta kuin oma itsensä ja miltä se näytti. Kamalan huono itsetunto joka tarttui minuun ainakin. Miehet vaihtuivat ja häpesin kotiani kun meillä asui kuin hotellissa viikonloppuisin mies naimassa ja asumassa kuin hotellissa. Koti ei tuntunut kodilta enään ja aloin yöpymään kavereilla tai kesällä nukuin ulkonakin. Kukaan ei puuttunut eikä ihmetellyt. Sossun olisi pitänyt huostaanottaa minut mutta äitini piti kulissit niin ettei kukaan tiennyt. Äitini ajoi minut kadulle kotoa kun vittuilin siitä kun se toi miehiä kotiin ja ne alkoivat minua salaa hieromaan ja änkeemään sänkyyni kun äitini nukkui. 

Ongelma oli siinä että puututaan vain päihteiden käyttäjiin eikä muihin mitään. Jos on hyvät kulissit niin naapurit eivät tiedä yhtään mitään mitä niiden seinien sisällä tapahtuu. Vaikeimmin huomattavat ongelmat ovat ei päihteiden käyttäjissä sillä kukaan ei usko. Koitin kertoa sukulaisille mutta kukaan ei uskonut. Mielenterveysongelmia on helpompi peitellä kuin päihde ongelmia. Mielenterveysongelmat ovat monesti vielä pahempia ja näkymättömimpiä jotka eivät ulkopuolisille näy kun kulissit ovat kunnossa. Kun murkkuiässä aloin kapinoimaan niin sain remmiä äidin miesystävältä ja en voi ikinä anteeksi antaa kun äitini vaan katseli vierestä ihan tunteettomana niin että kuka voi omalleeen lapselle tehdä noin. Kuritettiin tietenkin hiljaiseksi että se sairas perhe-elämä voi jatkua. 

On alkanut unissa ja palautuun mieleen varhaislapsuus jossa makuutettiin väkisin sängyssä ja mitään leluja ei ollut. Mulle tuli pissa ongelmia niin että päästelin ilmeisesti sänkyyn ja mut vietiin sairaalaan ja tehtiin järkyttävän kivuliaita alapää tutkimuksia ja kun en kestänyt niin lyötiin joku kuonokoppa naamalle jolla tainnutettiin. Alapääni ihan turhaan jostain kotioloista operoitiin kun jätettiin yksin kotiin ja jouduin syömään lääkkeitä ihan turhaan ongelmista jotka johtuivat kotioloista. Se lähti ravintolaan ja jätti minut yksin nukkumaan omakotitaloon kuulin jälkeenpäin. Lapsenvahti tuli vähän myöhässä. 

Mulla on uniin tullut karmeita kokemuksia lapsuudesta nyt vasta keski- iässä ja olen ennen poistanut kaikki muistikuvat mutta nyt ne pakkaa ihan väkisin mieleen ja onko muilla tullut yli viiskymppisenä samaa että alkaa näkemään lapsuutensa kuvia mitä ei aikaisemmin ole nähnyt. Näen laiminlyönnit ja välittämisen puutteen ja kamalan yksin olon ja ihmettelen mistä kumpuaa tarve olla yksin sillä minuthan on jätetty yksin kun muistan sen tyhjyyden tunteen niin ettei ole mitään eikä ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa vanhemmista selviää vanhemmuudesta rimaa hipoen.

Tuo oli helvetin hyvin sanottu ja kaikkia vanhempia pitäisi tarkkailla niin ettei lapsille koituisi vahinkoa!

Anoppi kiittää. Vihdoinkin saa olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Onko sama mummi, joka antoi pääsiäisenä lapselle maistiaiset alkoholista?

Ei, mutta kyseisen ketjun aloittaja on täällä kyllä.

Kun on kaikki kulissit kunnossa niin siellä voi sisällä olla vielä pahempia ongelmia ja niihin onkin vaikeeta puuttua ja kaikkein vaikeampia tapauksia.