Lue keskustelun säännöt.
Millainen elämä teillä olisi jos olisitte päätyneet yksiin jonkun toisen vaihtoehdon kanssa?
03.05.2019 |
Olen 42v nainen, onnellisessa avioliitossa rakastamani miehen kanssa. Olemme molemmat korkeasti koulutettuja ja toimimme asiantuntija-ammateissa. Olen jo 15-vuotiaana tiennyt, etten halua lapsia. Meidän perheeseen kuuluu nyt jo aikuiset miehen lapset ja elämä on hyvä näin. Joskus mietin, mihin olisin päätynyt, jos olisinkin valinnut jonkun niistä aikaisemmista poika/miesystävistä.
1. rakastuin teininä rumpaliin. Hän asui Itä-Helsingissä ja asuu edelleen, on automyyjä. No, onneksi en ole hänen vaimonsa.
2. ensimmäisen varsinaisen poikaystävän kanssa olimme 10v yhdessä, asuimme ja opiskelimme yhdessä. Tulin jätetyksi, mutta niin tuli hänen seuraava vaimonsakin. Jos olisimme jatkaneet, olisi eroaminen myöhemmin ollut varmasti vielä kamalampaa. Kolmannen kanssa hän perusti perheen.
3. rakastuin ulkomaalaiseen mieheen. Olisin varmasti päässyt maailmanympärimatkalle hänen kanssaan jos olisin uskaltanut. Jos olisin joutunut hänen kotikonnuilleen elämään ja asumaan niin en tiedä, mitä siitä olisi seurannut. Olisin varmaan masentunut. Perheellinen hänkin kuitenkin on nykyään.
Näiden kolmen lisäksi joskus mielessä pyörii lisäksi sellaiset, joiden kanssa olosuhteiden pakosta ei päästy etenemään vaikka halua olisi ollut. Nuoruuden kiimassa ei todellakaan ollut järjen häivää aina. Joskus sentään. Ei kuitenkaan harmita mikään, mitä olen kokenut, enemmänkin ne asiat, mitkä jäivät kokematta. Nyt on kuitenkin hyvä näin, enkä tosissani haikaile enää kenenkään muun perään.
Kommentit (13)
Mahdotonta sanoa, koska elämää ei voi ennakoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tarvetta pyöriä menneissä, minä katson mieheni kanssa tulevaisuuteen.
Enpä tiedä mitä exät eron jälkeen ovat puuhailleet ja hyvä niin. Ovat syystä exiä.
Yhtään ei voi tietää miten elämä olisi mennyt. Toisella olisi voinut olla enemmän kunnianhimoa ja ehkä olisin itsekin toisenlaisessa elämäntilanteessa opiskellut enemmän. Tai sitten olisi alkkis jossain Kontulassa.
Kun niin moni asia vaikuttaa kokonaisuuteen, ja ongelmat jos niitä on voivat kertautua. Toisaalta hyvä ja rakastava puoliso voi kannustuksella saada sen toisenkin voimaan paremmin ja menestymään. Kukaan ei ole yksin oman onnensa seppä.
Olen joskus miettinyt, millaista elämäni olisi, jos olisin päätynyt yhteen ulkomaalaisen nuoruudenrakkauteni kanssa. Ei tarvitse kuin verrata häntä nykyiseen puolisooni, niin olen erittäin tyytyväinen, että elämä meni siltä osin niin kuin meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmuudella vähemmän onnellinen kuin nyt. Kukaan muu ei voisi tehdä minusta yhtä onnellista kuin mieheni on tehnyt.
No älkääs olko noin tosikkoja, minusta tämä on hauska ajatusleikki.
Jos olisin jatkanut suhdetta ensimmäisen poikaystäväni kanssa, olisin varmaan tullut hulluksi. Hän on sellainen supersosiaalinen jokapaikanhöylä ja lain harmaalla alueella säätäjä. Viihdekäytti jo silloin huumeita ja käyttö ilmeisesti jatkunut. Kova naistenmies, olisi varmasti pettänyt minua yhä uudelleen, kuten petti silloinkin.
Toinen poikaystäväni oli ekan vastakohta, hyväsydäminen ja kunnollinen. Muutenkin unelmavävy: diplomi-insinööri, joka tykkäsi lasketella Sveitsissä. Mutta vähitellen tajusin, että tyyppi on hemmetin tosikko ja konservatiivinen. Olisin tylsistynyt hänen kanssaan. Asuisimme jossakin espoolaisessa lähiössä siistiä ja siivoa keskiluokkaista elämää. Olen iloinen, että hänellä on vaimo ja lapsia, mutta helpottunut, että pääsin hänestä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensirakkaus olisi joko särkenyt sydämeni pettämällä tai suhde olisi osoittautunut mahdottomaksi tai sitten meillä olisi tullut ihana elämä, vaikea tietää miten olisi käynyt.
Toisen kanssa olisin nyt leski.
Kolmas asuu neukkukuutiossa depressoituneelta näyttävän vaimon kanssa.
En tosiaan tiedä missä exäni ovat ja mitä heidän elämäänsä kuuluu. Yksi joutui vankilaan tapon yrityksestä, tästäkin kuulin kyliltä. Se nyt ei tosin yllättänyt millään tavalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen vanhemmiten alkanut miettimään asioita. Ja exä ja nykyinen ovat kuin yö ja päivä vaikka esim. koulutus
(korkeakoulu), työ (asiantuntijatyö) ja luonne (ujo, ei-seurallinen) on sama. Kummallakaan ei ollut seurustelusuhteita ennen 22 ikävuotta, kun tapasimme.
Exä harrasti joukkuelajeja, ujonakin hänellä oli harrastuskaverit, työkaverit, läheinen suhde sukulaisiin. Nykyinen mieheni ei harrasta mitään, ei halua mennä edes lasten harrastuksiin apuohjaajaksi, kun ei kuulemma osaa. Vapaa-ajan sosiaalinen seura hänellä on meidän perhe.
Exäni oli ujo, mutta se ei estänyt häntä osallistumasta asioihin. Nykyinen mieheni tekee asiat yksin.
Exäni oli nopea oppimaan, arvostettu työssään, ei ole koskaan ollut työttömänä, työt sujui työpäivän puitteissa, ei koskaan hermostunut. Nykyinen haluaa tehdä työnsä yksin, ei pyydä apua, tekee töitään ylitöinä ilman korvausta, on hermostunut, ei viihdy työssään, laukoo päättömyyksiä kuten työttömänä ollessaan 'pitääkö minun tappaa itseni' 'minä olen tyhmä', tai jos lapset meluaa, kun hän tulee ylitöistä ' olisi pitänyt jäädä töihin'.
Exäni on mukana kiinteästi lastensa harrastustoiminnassa, nykyiseni ei.
Nykyinen mieheni rasittuu vuosi vuodelta työhönsä ja perhe vie ilmeisesti liikaa energiaa. Myös keski-ikä alkaa näkyä jaksamisessa. Esim. 10 vuotta sitten, kun ensimmäinen lapsi syntyi tilanne ei olut tällainen.
Vastaus kysymykseen. Elämä saattaisi olla erilaista exän kanssa. Hän ainakin ulkoisesti näyttää jaksavan työn, lapset, perheen.
Koska miesmakuni on huono, niin huonosti varmaan olisi käynyt. Nykyisen valitsin, koska en löytänyt parempaakaan ja hyvä mies hän onkin, vaikka ei kaikilta osin unelmaani vastaakaan. Rakkaudesta kuitenkin yhdessä olemme, vaikka välillä toiseen turtuu.
Exä 1: olisimme jääneet vanhalle kotipaikkakunnalle toteuttamaan hänen pikkuhaaveitaan, jotka erosivat paljon omistani. Hän ei olisi vaihtanut kaupunkia mistään hinnasta ainakaan minun kanssani.
Exä 2: asuisimme Etelä-Ruotsissa suurkaupungissa ja riitelisimme kulttuurieroista, koska iloinen ruotsalainen ei kestänyt synkeää suomihuumoria vaan otti sen aina tosissaan. Raskasta oisi ollut. Lapsiakin olisi varmaan sata, kun oli itse isosta perheestä.
Exä 3: päihdeongelmainen sekakäyttäjä (”viihdekäyttäjä”) hyvä rakastaja. Great sex ja elämänhallinta totaalisen hukassa. Oli ollut joskus jossain tappojutussa sekaantuneena ja kertoi tämän kerran humalassa. Jännää olisi ollut.
Exä 4: Norjassa paikallisen pikkujulkkiksen kanssa perheyrityksessä. Suomihan ei olisi tullut kyseeseen, koska suomalaiset ovat alempiarvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen siitä onnekas, että päädyin lopulta yhteen sen Suuren Rakkauden kanssa. Olin häneen rakastunut jo kauan ennen ketään toista, mutta elämä vei eri suuntiin. Siinä välissä ehdin olla kolmessa useamman vuoden parisuhteessa sekä kokeilla erilaisia romansseja ja miehiä. Lopulta tiemme kohtasivat uudestaan ja rakastuin häneen uudestaan päätä pahkaa. En todella kadu mitään, näin ja koin, mitä muuta on tarjolla ja hän on yksinkertaisesti minulle sielunkumppani ja todennäköisesti myös biologisesti täydellinen kumppani, koska olen hänen peräänsä haikaillut jo ihan nuoresta asti.
En tiedä osaisinko olla tyytyväinen, jos en yhtään tietäisi, mita muuta on tarjolla. On tärkeää ainakin minulle, että nämä elämänkokemukset ovat taustalla enkä niitä missään nimessä vaihtaisi pois. Pahinta itselleni olisi, jos olisin päätynyt liian nuorena yhteen sen lopullisen miehen kanssa. On ollut opettavaista ja monella tapaa mahtavaa myös kokea niitä vääriä vaihtoehtoja ja muita romansseja.
Vaikka kuinka vakuuttelet niin kyllähän tuo vahvasti kuulostaa, että haikailet niitä menneitä. Jos on tyytyväinen nykyiseen elämäänsä ei tarvitse harmitella menneitä ja jossitella muilla vaihtoehdoilla.