Kun läheisten elämä ahdistaa...

Miten minusta tuli kaikkien läheisten tuki ja turva. Kun olin ruuhkavuosissa, ongelmat olivat mitä ruokaa, kuka vie lapset sinne tai tänne, mistä lasten hoitaja kun räkätautikierre on pahimmillaan ja töissäkin pitäisi käydä. Ongelmat olivat ajankäytöllisiä.

Nyt sisarus soittaa ja itkee tappavaa tautiaan kesken kiireisen työpäivän. Lapsenlapsi tarvitsisi hoitopaikkaa. Isä tarvitsee apua asiassa, jonka tiedän pystyvän tekemään itsekin, kaipaa seuraa. Kaveri tunnustaa, että tissuttelu meni överiksi jo vuosia sitten, onkin alkoholisti. Toisen kaverin mies varmaan pettää.
Kaikkien ongelmat pitäisi kantaa, kuunnella, auttaa, eikä kertoa eteenpäin. Onhan minulla aikaa kun minulla ei ole puolisoa.
Ilmeisesti minun pitää mennä terapiaan purkamaan tätä kaikkea, vaikka omassa elämässä ei ole mitään vikaa, hyvä työpaikka, palkka riittävä, työilmapiiri loistava, mukavia ongelmattomiakin ystäviä, terveys hyvä, kivoja harrastuksiakin olisi.
Pahinta on, että tunnen huonoa omaatuntoa kun kaikki on hyvin kun toisilla on huonommin.