Lue keskustelun säännöt.
Kuinka saisin puolison haluamaan eroa?
29.04.2019 |
Erikoinen juttu, avasin ketjun aiheesta, mutta se on hävinnyt johonkin. Mielestäni siinä ei ollut mitään sellaista, mikä olisi poistamisen syy, ellei sitten joku häirikkö ehtinyt sotkea sitä asiattomuuksilla.
Joka tapauksessa, minulla on ongelma. En voi ottaa eroa, enkä halua loukata puolisoani. Mutta näen selvästi, että avioliittomme on tiensä päässä. Mitään toivoa ei enää ole. Olen yrittänyt saada häntä vieraantumaan itsetsäni mm. runsaalla alkoholinkäytöllä. Nyt on kuitenkin niin, että minua itseäni alkoholi häiritsee enemmän, rouva taas ei ole moksiskaan. Se yritys siis meni pieleen. Luulin, että hän ei sietäisi runsaasti juopottelevaa miestä, mutta itselläni se taitaakin olla suurempi ongelma.
Olen sanonut haluavani erota. Ei vaikutusta. Hän uskoo kai, että kyse on vain jostain ohimenevästä kriisivaiheesta joka liittyy pieniin lapsiin ja ruuhkavuosiin. Että sitkuttelemalla vielä kymmenen vuotta lisää riitaisassa ja rakkaudettomassa perhehelvetissä asiat jotenkin itsestään kohenisivat meidän kahden välillä. Että tässä on vaan pirun pitkä pause päällä mutta sitten joskus hamassa tulevaisuudessa kaikki jatkuu taas ihanasti kuten ennenkin, kunhan kakarat lentää pesästä.
Kuinka saan hänet ymmärtämään, loukkaamatta tai satuttamatta tarpeettomasti (en ikipäivänä haluaisi tuottaa toiselle tuskaa missään muodossa), että suhteemme on käytännössä päättynyt? Kuinka saisin hänet tajuamaan sen ihan itse, että ero on molemmille paras ratkaisu? En halua häntä jättää yksipuolisesti, koska ymmärrän, miten pahalta jätetyksi tuleminen tuntuisi ja tuottaisi hänelle ehkä pahojakin hylkäämistraumoja. Hänellä on jotain sen kaltaisia jo entuudestaan taakkanaan, jonka vuoksi hän ehkä pitää liiankin sinnikkäästi kiinni suhteestamme, jota ei enää oikein olekaan.
Kommentit (15)
Tällä palstalla meuhkaa usein nimimerkki "Sinccis", ota hänen tavoistaan oppia, niin häviää kaikki ihmiset ympäriltäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita nyt ottaa vastuu omasta elämästäsi, äläkä lykkää sitä toisten harteille. Jos haluat eron, ota se, äläkä odota että toinen tekee sen puolestasi! Se on sinun elämäsi, ja jos valintasi loukkaa jotakuta, niin se on voi voi.
Mistä näitä munattomia miehiä sikiää? Miksi eronkin täytyy sitten olla naisesta lähtösin, vaikka mies on jo lyönyt hanskat tiskiin?
Ikään kuin haluaisit sysätä sen kurjemman roolin toiselle jotta sinä saisit pysyä hyvän ihmisen roolissa. Ei erotessa tarvitse olla hyvä tyyppi. Sellainen saattaa vain korostaa eron tuskaa, kurjaa tyyppiä kun ei jää kaipaamaan. Turha sitä on odotella, että vaimo ottaisi eron, jos hän ei sitä halua. Alat vain puhua asiasta ja järjestelyistä ääneen niin siitä se lähtee etenemään.
Se, että uskottelet vaimollesi kaiken olevan hyvin, on pahempi, kuin että jättäisit vaimosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jo on taas tarina. Lähde, älä itke.
Ala piereskellä.
Lakkaa pesemästä hampaita ja käymästä suihkussa.
Ala nauraa röhkimällä.
Hoe koko ajan "ai että" ja naura päälle, varsinkin ilman syytä.
Jos nuo ei tepsi, rouvalla on vikaa näössä, kuulossa ja hajuaistissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tämän ap:n ongelma oikeasti on?! Kysyn vaan. Jos haluaa erota ja tuntuu siltä että liitto on loppuun eletty, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hakea eroa! Näin minä tein enkä ole päivääkään katunut. Mitä sitä kituu liitossa jossa ei ole enää rakkautta,läheisyyttä, kunnioittamista, arvostusta jne. Minullakin meni niin että ex puoliso ei olisi halunnut erota ja lupasi siinä vaiheessa ummet lammet etten hakisi eroa, selitin ja selitin että mikään ei enää auta tässä vaiheessa, hän itki ja parkui, myönnän että helppoa se ei ollut kun toinen oli asiasta eri mieltä. Itse voin kuitenkin todella huonosti enkä rakastanut enää miestäni, ainut oikea ratkaisu oli lusikat jakoon ja avioero, niin loppui meidän 20 v kestänyt avioliitto. Rohkeutta vaan ihmiset tehdä oikeita ratkaisuja elämässä, ei täällä eletä kuin kerran!
Et sitten ole kuullut, että voot hakea eroa ihan heti netissä.
Ei mikään ihme, ettei vaimo usko sinun olevasi tosissasi, jos vaan vingut, etkä kuitenkaan hae sitä eroa.
Nynnyltä kuulostat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai ne varhaisemmat traumat sinun syytäsi ole? Siksi kai rouva sitkuttelee, kun tuttu helvetti pelottaa vähemmän kuin se tuntematon yksinäisyys. Tunneongelmaiset ovat tuollaisia. Terapia olisi kyllä paljon parempi kuin jäädä riitelemään. Jos ei halua hoidattaa itseään, että pystyisi rakastamaan, niin ei kai sinun auta kuin sanoa tosissasi, että haluat erota ja aloittaa neuvottelemaan huoltajuusasioista. Naispuolisissa tunnevammaisissa on se hyvä puoli, että yleensä eivät koita tappaa.
Tähän mennessä kokeilemasi suostuttelukeino on kyllä varsin erikoinen.
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla meuhkaa usein nimimerkki "Sinccis", ota hänen tavoistaan oppia, niin häviää kaikki ihmiset ympäriltäsi.
Varmasti tulee käymään niin. Tässä vaan erona sse, että Sinccis ei vaan itse tajua miksi ihmiset kaikkoavat ympäriltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko vaimosi olla oikeassa? Entä jos tämä onkin tilapäistä? Se oikeasti helpottaa kun lapset kasvaa ja löydätte taas aikaa toisillenne. Oletteko kokeilleet pariterapiaa? Mikä se on joka teille aiheuttaa niitä riitoja?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko vaimosi olla oikeassa? Entä jos tämä onkin tilapäistä? Se oikeasti helpottaa kun lapset kasvaa ja löydätte taas aikaa toisillenne. Oletteko kokeilleet pariterapiaa? Mikä se on joka teille aiheuttaa niitä riitoja?
Jotenkin tuntuu, ettei ap edes halua muuta ratkaisua kuin eron. Onko joku uusi kiikarissa vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olette yrittäneet ratkaista parisuhteenne ongelmat? Onko se helvettiä ihan koko ajan? Jos on niin en ymmärrä miksi vaimosi haluaa pysyä liitossa.
No, on kyllä erikoinen juttu. Sun nyt täytyy vaan päättää, mitä elämältäsi haluat ja toimia sen mukaan.