Teiini-iän poikakaveri lähestyi minua somessa ja kertoi että on muuttanut takaisin kotikaupunkiinsa ja että hänellä on yhä tunteita minua kohtaan

Tiedän pariskunnan, joka seurusteli nuorena ja sitten 60 vuoden jälkeen kohtasi uudelleen ja alkoi seurustella niin kuin mitään ei olisi välissä tapahtunut. Kumpikin oli perustanut perheen ja jäänyt leskeksi. Ulkopuolisena aika vaikea ymmärtää, miksi he alunperin erosivat, jos piti kuitenkin palata yhteen noin pitkän ajan jälkeen.

Toi vois tosiaan olla romanttistakin jos Ap olis aikoinaan rakastanut poikaystäväänsä. Lehdistä näitä juttuja saa välillä lukea, kun eronnut teinipariskunta löytääkin toisensa vanhana uudelleen ja rakastuu. Nyyh.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pariskunnan, joka seurusteli nuorena ja sitten 60 vuoden jälkeen kohtasi uudelleen ja alkoi seurustella niin kuin mitään ei olisi välissä tapahtunut. Kumpikin oli perustanut perheen ja jäänyt leskeksi. Ulkopuolisena aika vaikea ymmärtää, miksi he alunperin erosivat, jos piti kuitenkin palata yhteen noin pitkän ajan jälkeen.

Joskus, varsinkin nuorena, elämä ajaa ihmiset erilleen, vaikka rakkaus olisi molemminpuolista. Esim. opiskelut tai työt laittavat muuttamaan ja kadotetaan toisensa. Ennen kännyköitä ja somea asiat olivat hankalampia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pariskunnan, joka seurusteli nuorena ja sitten 60 vuoden jälkeen kohtasi uudelleen ja alkoi seurustella niin kuin mitään ei olisi välissä tapahtunut. Kumpikin oli perustanut perheen ja jäänyt leskeksi. Ulkopuolisena aika vaikea ymmärtää, miksi he alunperin erosivat, jos piti kuitenkin palata yhteen noin pitkän ajan jälkeen.

Joskus, varsinkin nuorena, elämä ajaa ihmiset erilleen, vaikka rakkaus olisi molemminpuolista. Esim. opiskelut tai työt laittavat muuttamaan ja kadotetaan toisensa. Ennen kännyköitä ja somea asiat olivat hankalampia. 

Erotaan ja mennään toisen kanssa naimisiin opiskelun tai työpaikan takia? Ei kuulosta oikein tosirakkaudelta.

Tietääkö se "poikaystävä" edes, että et koskaan rakastanut häntä? Jos ei tiedä, niin se tekee tuollaisen optimismin vähän ymmärrettävämmäksi.

Eihän se edes tunne sua! Jos se väittää rakastavansa sua jonku parikyt vuotta vanhan mielikuvan takia niin huh huh!

Sano kiitos ei ja poista somen kavereista.

Sano että ikävä kun olet harhainen, mutta kyllähän yleislääkäriltäkin jo saa apua, ainakin lähetteen spesialistille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pariskunnan, joka seurusteli nuorena ja sitten 60 vuoden jälkeen kohtasi uudelleen ja alkoi seurustella niin kuin mitään ei olisi välissä tapahtunut. Kumpikin oli perustanut perheen ja jäänyt leskeksi. Ulkopuolisena aika vaikea ymmärtää, miksi he alunperin erosivat, jos piti kuitenkin palata yhteen noin pitkän ajan jälkeen.

Joskus, varsinkin nuorena, elämä ajaa ihmiset erilleen, vaikka rakkaus olisi molemminpuolista. Esim. opiskelut tai työt laittavat muuttamaan ja kadotetaan toisensa. Ennen kännyköitä ja somea asiat olivat hankalampia. 

Erotaan ja mennään toisen kanssa naimisiin opiskelun tai työpaikan takia? Ei kuulosta oikein tosirakkaudelta.

Ilmeisesti se kuitenkin oli sitä, koska jatkoivat siitä mihin olivat jääneet sitten kun taas tapasivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pariskunnan, joka seurusteli nuorena ja sitten 60 vuoden jälkeen kohtasi uudelleen ja alkoi seurustella niin kuin mitään ei olisi välissä tapahtunut. Kumpikin oli perustanut perheen ja jäänyt leskeksi. Ulkopuolisena aika vaikea ymmärtää, miksi he alunperin erosivat, jos piti kuitenkin palata yhteen noin pitkän ajan jälkeen.

Joskus, varsinkin nuorena, elämä ajaa ihmiset erilleen, vaikka rakkaus olisi molemminpuolista. Esim. opiskelut tai työt laittavat muuttamaan ja kadotetaan toisensa. Ennen kännyköitä ja somea asiat olivat hankalampia. 

Erotaan ja mennään toisen kanssa naimisiin opiskelun tai työpaikan takia? Ei kuulosta oikein tosirakkaudelta.

Aina ei ole erottu vaan on jouduttu erilleen, syystä tai toisesta.

Ap, miksi et ole reagoinut mitenkään. Nyt heti sanot, että sinä olet elämässäsi nyt ihan eri tilanteessa etkä kaipaa menneisyydestä mitään, sisältää hänet.

Minunkin teiniaikainen poikaystäväni haaveilee edelleen meistä. Olimme kyllä 6 vuotta yhdessä (olin 14-20v), mutta en todellakaan ole sama ihminen enää enkä halua parisuhteelta samaa kuin teininä. Minulla on perhe, tällä ex-poikkiksella ei. Erosta nyt 20 vuotta. Karmivaa miten joku ei pääse vanhoista ajoista yli.

Olenko väärässä, vai onko tää vanhaan suhteeseen jumiutuminen tyypillisempää miehille kuin naisille?

Oi miten romanttista.

Vierailija kirjoitti:

Olenko väärässä, vai onko tää vanhaan suhteeseen jumiutuminen tyypillisempää miehille kuin naisille?

Ylipäänsä miehet tuntuu jumiutuvan herkemmin kuin naiset. Siksi ihmettelen kun esim palstalla aina herjataan naisia roikkumisesta ja miesten todetaan aina vaan surutta menneen eteenpäin.

Oma kokemus on täysin päinvastainen, mulle on teinistä asti soitelleet ties ketkä koulukaverit vuosien takaa ja tunnustaneet ajatelleensa kaikki ne vuodet. Eksän paras kaveri oli muhun salaa ihastunut koko vuosikymmenen mittaisen seurustelun ajan ja otti yhteyttä, kun erosimme - eikä auttanut edes pakit, vaan on kohta soitellut samanpituisen jakson ajan säännöllisesti perään että joko nyt. Samoin tuo eksä ei tunnu pääsevän erostamme yli niin millään, se piti ihan sulkea ulos elämästä kun heittäytyi niin hankalaksi ja jopa vähän pelottavaksikin vainoamisellaan.

Että miehet ne sitten tekee valinnat järjellä jne.

Muillakin näemmä samoja kokemuksia jostain teini- iän poikakavereista, jotka yrittää kolmekymmentäkin vuotta myöhemmin lämmitellä teinirakkautta. Tuntui omalla kohdalla karmealta ymmärtää ettei toinen ole vuosien kuluessa edennyt sitä seurusteluaikaa pidemmälle missään kehityksessään ja että oli jämähtänyt haaveilemaan vielä palaavasta teinirakkaudesta. Tein kyllä nopeasti selväksi ettei minulla ole mitään kaipuuta moisiin aikoihin missään mielessä. Siitä on romantiikka kaukana! Kyllä kymmenissä vuosissa pitää löytää itselleen uutta sisätöä elämään, eikä haaveilla menneistä.

Estä joka paikassa.

Miksi tuo ahdistaa, minua vain naurattaisi. Sanoisin vain kiitos ei ja sillä siisti. 

Sanot vain että ei kiinnosta ja blockaat kaikista lähteistä. Jos ilmestyy oven taakse, niin soitat heti poliisille. Ihan heti. Jos tulee kadulla vastaan ja yrittää jutella niin sanot ihan samat litaniat. Et varmasti ole ainoa, jolle on tuolla tavalla leperrellyt. Se on syrjäytynyt juoppo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pariskunnan, joka seurusteli nuorena ja sitten 60 vuoden jälkeen kohtasi uudelleen ja alkoi seurustella niin kuin mitään ei olisi välissä tapahtunut. Kumpikin oli perustanut perheen ja jäänyt leskeksi. Ulkopuolisena aika vaikea ymmärtää, miksi he alunperin erosivat, jos piti kuitenkin palata yhteen noin pitkän ajan jälkeen.

Joskus, varsinkin nuorena, elämä ajaa ihmiset erilleen, vaikka rakkaus olisi molemminpuolista. Esim. opiskelut tai työt laittavat muuttamaan ja kadotetaan toisensa. Ennen kännyköitä ja somea asiat olivat hankalampia. 

Erotaan ja mennään toisen kanssa naimisiin opiskelun tai työpaikan takia? Ei kuulosta oikein tosirakkaudelta.

Minulla oli ulkomailla 80-luvulla poikaystävä, jota tietyllä lailla kaipaan edelleen, koska rakkaustarina jäi kesken eikä päässyt kulkemaan luonnollista kaartaan ja hiipunut. 

Ei silloin voinut soittaa ulkomaanpuheluita (no joo, jossain rikkaassa johtajaperheessä ehkä). Lentoliikenne oli sellaista, ettei lentoreittejä edes ollut kovin hyvin ja hinnat ihan pilvissä. Kirje meni viikon yhteen suuntaan ja toisen takaisin eli kahden viikon välein sai kirjeen ja kirjoitti kirjeen. Vuosia. Ei siinä voi odottaa toiselta täyttä sitoutumista kun ei ole vielä päässyt jaloilleen aikuiselämään. 

Vierailija kirjoitti:

Estä joka paikassa.

Ei vaan selkeä ei. Sitten estot, jos ei usko.