Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä masennuksen ja riippuvuuksien kanssa kun ei pääse vielä hoitoon? En jaksa enää
22.04.2019 |
Vaikutan ulospäin pärjäävältä, mutta todellisuudessa olen aivan loppu ja uupunut esittämään muuta. Olen hakenut keskusteluapua ja saanutkin sitä julkiselta puolelta harvakseltaan, myös psykoterapiahakemus on kelalla vetämässä. Nyt kuitenkin alkaa tuntua, etten jaksa enää odottaa vaan tarvitsen enemmän ja nopeammin apua. Läheiset ympärillä eivät osaa auttaa, enkä haluaisi heitä myöskään ongelmillani kuormittaa. Minua pelottaa enkä tiedä mitä tässä tilanteessa voi tehdä. Olen siis sisäisesti vakavasti masentunut(?) mutta ulkoisesti pystyn välillä vetämään niin toimintakykyisen roolin päälle, että se menee läpi sosiaalisissa tilanteissa. Saan jopa ihailua ja tuntuu aina tosi pahalta, kun joku luulee minua erityisen vahvaksi vaikka olen pinnan alla kaikkea muuta. Tunnen miten elämänhallinta alkaa lipsua ja menehän itseäni kokoajan enemmän, mutta en osaa itse auttaa itseäni. Mitä ihmettä tässä pitää tehdä? En usko että minua otetaan mihinkään osastolle, koska ensinnäkin näytän ja vaikutan terveemmältä kuin olen, en suostu syömään zombiksi tekeviä lääkkeitä eikä todellisuudentajuni ole hämärtynyt. En siis ole esim. psykoottinen tai selkeästi vaaraksi itselleni (tai varsinkaan muille).
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se näytteleminen.
Miksi sitten aina kannustetaan olemaan vahvoja ja taistelemaan masennuksen kanssa? Jos en näyttele eli toisin sanoen pakota itseäni toimimaan ja tekemään asioita, kaikki jää tekemättä. En voi luovuttaa täysin, koska minulla on itseni, lemmikkini ja kotini hoidettavana. En voi heittäytyä täysin rehelliseksi ihmisten edessä, koska se todennäköisesti karkottaisi ihmiset elämästäni kauemmas. Kukaan ei jaksa niin raskasta seuraa, kuin pääni sisällä tällä hetkellä aidosti kuulostaa. Jopa terapiassa minulle ollaan vaan kehotettu toimimaan tunteista huolimatta. Mitä tuo näyttelemisen lopettaminen edes tarkoittaisi? Sitä että tästä lähtien kun joku kysyy ”mitä kuuluu” alan vastaamaan rehellisesti ”en tiedä, pelkään että kuolen tähän masennukseen eikä minulla ole oikein mitään hallintaa enää itseeni ja ongelmiini, mitäs sinun kevääseen?” Ei muuten tulisi liikaa esim. työtarjouksia tai kutsuja mihinkään tuon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se näytteleminen.
Täällä yksi, joka on kokeillut molempia: näyttelemistä ja aidosti romahtamista. Kumpikaan ei hyvä. Kun näyttelet ja ihmiset ei usko, että olet sairas saat feikki-sairaan ja laiskan leiman eikä kukaan auta. Kun romahdat, jengi kaikkoaa ympäriltä, alkaa vältellä ja osa pitää heikkona. Kaikista eniten apua tarvitsevana saa sitä kaikkein huonoiten on oma kokemukseni. En osaa vastata ap:n kysymykseen. Kaikista parasta olisi parantua ja eheytyä. Ap ei ole näiden asioiden kanssa yksin.
Itse olen nyt reilun vuoden käynyt terapiassa, enkä osaa sanoa onko siitä miksikään ihmeparannukseksi. Itsellä masennus tosin on kestänyt jo epämääräisen pitkän ajan. Koulu on venynyt pitkäksi, kun toimintakyky on vaihdellut heikosta kohtuulliseen. Tämmöistä loputtoman tuntuista taistelua tämä tuntuu olevan, vaikkakin toivosta en ole luopunut.
Tuntuu että toisaalta elämän valttikortit olisi jaettu käteen, mutta maailma työntää silti väkisin synkkyyteen ja motivaatiota elämiseen pitää koittaa aina jostakin repiä. Hyviä hetkiä on toisinaan, mutta harmittavan nopeasti ne kiitää ohi.
En valitettavasti osaa neuvoa mistä saisit nopeasti pätevää apua, saamaton ja harhautunut tuhnu kun olen. Toivottavasti kuitenkin löydät sitä sekä onnen mahdollisimman pian!
Vierailija kirjoitti:
Masennus on feikkisairaus. Mene töihin
Et ilmeisesti lukenut koko aloitusta? Moni työssäkäyvä ja ahkera ihminen on sisältä ihan rikki, vaikka pystyy hoitamaan perus velvollisuudet. Masennus ei siis automaattisesti vie heti toimintakykyä, vaikka voikin lamaannuttaa ihmisen vakavoituessaan. Älyllinen kapasiteettisi ei todennäköisesti riitä ymmärtämään tällaisia monimutkaisia asioita, mutta hei, hienoa ettet ole itse kokenut masennusta tai mitään vastaavaa. Sinua varmaan suojelee masentumiselta juurikin tuo, ettet onneksi itse ymmärrä miten vähä-älyinen olet. Jos ymmärtäisit, paha olosi todennäköisesti lisääntyisi masennukseen asti.
Mielummin älykäs ja masentunut kuin noin toivottoman epäemaattinen ja tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen mielenterveusseuran kriisipuhelin päivystää numerossa 09 2525 0111 arkisin klo 9.00-07.00
Viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00-07.00
Soitathan tuonne ap <3
Vierailija kirjoitti:
Suomen mielenterveusseuran kriisipuhelin päivystää numerossa 09 2525 0111 arkisin klo 9.00-07.00
Viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00-07.00
Soitathan tuonne ap <3
Kiitos paljon!! Soitan tuonne ja kysyn osattaisiinko siellä neuvoa, mistä voisin saada apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ne maaraa vaikka oikeuden paatoksella osastolle. Silloin se tarkoittaa 98% tapausista, etta sinun kiveksesi annetaan loppuiaksi psykiatrialle. Se on oikeastaan vahan kuin elintestamentti, mutta elavalle.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3446576/kuolleista-nouseva-voittaja#com…
Toisaalta kylla siihen elintestamenttiin saattaa riittaa jo ihan tavallinen masennusdiagnoosikin. Sita olen mielta. Sellainen on maailma nykyaan.
Olisko tulossa burnout? Saikkua jos olet töissä? Hellitä mistä voit. Älä anna rutiinien ja totuttujen tapojen viedä burnoutiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkin sortin pysähtymistä kaipaisit. Itselläni ollut samanlainen tilanne pidempään ja burn outit ym, ja kun on muiden ihmisten seurassa tuntuu kuin olisi joku ihan eri ja vieras ihminen, lähtee joku ihme suorittajarooli vetämään tuhatta ja sataa, eikä pysty olemaan yhtään oma itsensä, tulee just tuo itsensä menettämisen tunne. Itselläni yksin oleminen on auttanut kun saa rauhoitettua itsensä eikä tarvitse/yritä esittää mitään, ja tunnistaa taas että millainen olo on oikeasti, ja voi rauhassa keskittyä siihen. Jossei sulla semmonen romahtaminen ole mahdollista, niin jos ainakin pieninä määrinä kerrassaan voisit tuoda "oikeaa" minääsi, siis että olet masentunut, esille myös tilanteissa joissa vedät roolia? Niin ei pääsisi ehkä syntymään liian suurta eroa oikean minäsi ja esittäjän välille, ja ehkä tuo itsensä menettämisen tunnekin sitä kautta lievenisi. Mitä enemmän sitä masennusta joutuu peittelemään, niin sitä enemmän se vieraannuttaa omasta itsestä.
Alue: Aihe vapaa
Lopeta se näytteleminen.