Lue keskustelun säännöt.
Olen 27-vuotias enkä osaa ajaa pyörällä
20.04.2019 |
Vain perheeni ja läheisin ystäväni tietävät, etten ole koskaan oppinut ajamaan pyörällä. Minua nolottaa niin paljon, etten kehtaa kertoa kenellekään. Julkisesti harjoitteleminen hävettää, kynnys opetella on valtava.
En oppinut lapsena koskaan myöskään uimaan. Minulla on ylihuolehtivat vanhemmat, jotka pelkäsivät minun hukkuvan tai kaatuvan pyörällä joten he eivät koskaan hankkineet minulle pyörää tai vaivautuneet opettamaan.
Uimakouluun menin pari vuotta sitten oma-aloitteisesti, ja nykyään osaan uida jo yli 500m putkeen. On ollut valtavan voimauttavaa ottaa haltuun elementti, jota on aina kammonnut. Mutta on ollut helpompi myöntää muille, että ei osaa uida, kuin kertoa pyöräilystä. Harrastan paljon liikuntaa ja mm. treenaan ultrajuoksukisoihin, joten tässä ei ole oikeastaan kyse siitä etteikö minulla olisi liikunnallista identiteettiä. Nolottaa vain, kun ihan itsestäänselvä perustaito puuttuu.
Tänä kesänä aion ottaa viimein pyöräilyn haltuun, ihan sama vaikka kaikki vastaantulijat nauraisivat. Yritän selittää itselleni, että tämä ei ole millään muotoa minun vikani, vaikka välillä tuntuu, että olen todellinen outolintu.
Onko minulla kohtalotovereita? Tai onko jollain kenties hyviä vinkkejä pyöräilyn oppimiseen aikuisena?
Kommentit (18)
Ei yhtään noloa. Opettelet jos haluat, jos et halua niin sekin ok. Ei tässä maailmassa kaikkea tarvitse osata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos yhtään lohduttaa niin ei kukaan kummastele. Pikemminkin hienoa, että vaivaautuu opettelemaan ja haastamaan itsensä! Aikuinen luultavasti oppii myös aika nopeasti kun tasapaino noin muuten on jo parempi.
Kannattaa ehkä alkuun pyytää jotain pyöräilutaitoista kaveria opettamaan. Kynnys harjoitella on pienempi kun frendi on tukena.
Kiitos tsempistä! Ja näinhän se on, että ihmiset ovat yleisesti ottaen niin paljon kiinnostuneempia omista asioistaan, ettei heillä kamalasti riitä energiaa ihmetellä muiden tekemisiä.
Tulevaisuudessa varmaan on vielä paljon enemmän pyöräilytaidottomia aikuisia, kun nykyään ei moni lapsi osaa enää pyöräillä. Pitää vain koettaa taputtaa itseään olalle siitä, että on päättänyt oppia uuden taidon.
ap
Hienoa, että lähdet rohkeasti opettelemaan. Kun tykkäät kestävyysjuoksusta, niin veikkaan että tykkäät myös pyöräilystä. Sitten kun pyöräily alkaa sujua, niin se on aivan ihana tunne käydä pitkillä pyörälenkeillä kesäisillä maanteillä. Maisemat vaihtuu paljon nopeammin kuin juostessa, ja se vauhdin tunne on ihan huippua! Minulle on myös pyörän selässä aina ollut helpompi saada sellainen kunnon rasituseuforia päälle kuin juostessa, ehkä johtuu siitä että juoksutekniikkani ei ole kovin hyvä ja pyörällä saan helpommin sellaisen rullaavan liikkeen päälle, että keho toimii aivan itsestään.
Itsestäänselvä perustaito? Taisin viimeksi pyöräillä joskus 15v sitten
Et ole yksin ja ihastut pyöräilyyn!
Hanki vaikka jopo, laita joka tapauksessa satula ensin niin matalalle niin että yletät hyvin maahan. Potkuttele ensin seisaaltaan niin, että jalka on toisella polkimella poljin alhaalla, toisella jalalla potkit vauhtia. Sitten vaan ohjaat ja katsot eteenpäin minne menet. Sitten istut satulaan ja alat polkea, kun siltä tuntuu. Katso eteenpäin, se vaikuttaa tasapainoon!
Aja alussa erikokoisia ympyröitä, mutkittele, aja niin hitaasti kuin voit ilman että jalka koskee maahan, kiihdytä ja jarruta, kevennä esteen yli mennessä, niin opit käsittelyä.
Säädä satula myöhemmin niin, että se on suunnilleen lantioluun korkeudella ja jalka on kevyessä koukussa, kun poljin on alhaalla.
Tutustu liikennesääntöihin, ne on välillä eri kuin jalankulkijalla ja muilla kulkupeleillä. Jos et tiedä onko tie pyörätie, aja ajoradalla autojen säännöillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä jotain vinkkejä. Voi olla, että osa näistä on sinulle turhan helppoja, mutta kirjoitan nyt kuitenkin.
1. Jos et ole polkenut kuntopyörällä tai vastaavalla, niin harjoittele ensin sillä. Ideana on se, että polkemisliike on niin selkäytimessä, että sitä ei tarvitse harjoitella.
2. Hanki tai lainaa jostain harjoittelua varten pyörä, jossa satulan saa niin matalalle, että jalkasi ulottuvat maahan, kun istut.
3. Poista aluksi pyörästä polkimet ja etene potkimalla. Tarkoitus on saada tasapaino haltuun.
4. Kun myös kääntyminen sujuu potkiessa helposti, laita polkimet takaisin pöyrään ja nosta satulaa vähän. Kun lähdet harjoittelemaan polkemista, niin kaikista vaikein vaihe on liikkeelle lähtö, koska siinä pitää saada pyörä kallistuksesta pystyasentoon. Pyydä jotain kaveria avuksi niin, että hän pitää aluksi pyörän tavaratelineestä kiinni, ja pääset lähtemään liikkeelle suoraan istuen pyörän satulassa. Kaveri siis päästää irti heti, kun lähdet liikkeelle.
5. Kun ajaminen sujuu alun avustuksen jälkeen helposti, harjoittele vielä liikkeelle lähtemistä.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
❤️Ohjeita ei oo. Ite opin vasta ekalla luokalla. Oon ollut arka lapsi.Kyllä se siitä. Toivon rakastavia ja ei niin välittäviä ihmisiä rinnallesi❤️💕
Tänään pääsin testaamaan - tasapaino pysyi ihan hyvin! Kääntyminenkin sujui. Varovaista vain on meno. Mutta ai että kun tuntui kivalta ihan pientenkin ympyröiden ajaminen. Tästä se lähtee!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä jotain vinkkejä. Voi olla, että osa näistä on sinulle turhan helppoja, mutta kirjoitan nyt kuitenkin.
1. Jos et ole polkenut kuntopyörällä tai vastaavalla, niin harjoittele ensin sillä. Ideana on se, että polkemisliike on niin selkäytimessä, että sitä ei tarvitse harjoitella.
2. Hanki tai lainaa jostain harjoittelua varten pyörä, jossa satulan saa niin matalalle, että jalkasi ulottuvat maahan, kun istut.
3. Poista aluksi pyörästä polkimet ja etene potkimalla. Tarkoitus on saada tasapaino haltuun.
4. Kun myös kääntyminen sujuu potkiessa helposti, laita polkimet takaisin pöyrään ja nosta satulaa vähän. Kun lähdet harjoittelemaan polkemista, niin kaikista vaikein vaihe on liikkeelle lähtö, koska siinä pitää saada pyörä kallistuksesta pystyasentoon. Pyydä jotain kaveria avuksi niin, että hän pitää aluksi pyörän tavaratelineestä kiinni, ja pääset lähtemään liikkeelle suoraan istuen pyörän satulassa. Kaveri siis päästää irti heti, kun lähdet liikkeelle.
5. Kun ajaminen sujuu alun avustuksen jälkeen helposti, harjoittele vielä liikkeelle lähtemistä.Tsemppiä!
Nämä oli tosi hyviä vinkkejä. Juuri tällä tavalla lähdetään harjoittelemaan ulkomailta tulleille aikuisille suunnatuilla pyöräilykursseilla. Kaikissa maissa ei vanhemmat uskalla päästää lapsia pyöräilemään kun kaupunkien liikenne on niin hullua eikä pyöräteitä löydy. On myös maita joissa tyttöjen/naisten sovi pyöräillä ollenkaan. Jää sitten pyöräilytaidot oppimatta lapsena. Mutta kyllä aikuisetkin oppivat hyvin pyöräilemään ja onnistumisen tunne on yhtä suuri kuin lapsellakin. Tsemppiä vaan ja muista että lapsetkin joutuvat harjoittelemaan sitkeästi. Aikuisellakin se sitkeys kyllä palkitaan, kun ei vaan anna periksi vaikka tuntuisikin hankalalta.
Mutta olet tohtori ja mensan jäsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta olet tohtori ja mensan jäsen?
Valitettavasti ihan vain perusmaisteri, ei ole tällaisia avuja kompensoimassa pyöräilytaidon puutetta ;) ap
Ja muista että pyörällä ajo on kuin paneminen. Sen kun kerran oppii, niin ei tarvi opetella uudelleen pitkänkään tauon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja muista että pyörällä ajo on kuin paneminen. Sen kun kerran oppii, niin ei tarvi opetella uudelleen pitkänkään tauon jälkeen.
Ei ole mitään yhtäläisyyksiä. Toisessa on eloton esine pyörä ja toisessa ihminen, jonka mielihalut ja luonne voivat olla aivan erilaisia kuin edellisellä ja toiminta pitää sopeuttaa ihmisen mukaan.
Ystäväni (nainen/1991) kiinnostui uudestaan pyöräilystä, koska poikaystävä kannusti/antoi motivaatiota. Lapsena hänellä oli väärän kokoinen pyörä. Vanhemmat olivat ensin epäileviä häntä kohtaan. Nykyään ystäväni nauttii pyörällä ajamisesta, sekä hankkii parhaillaan ajokorttia.
Minä itse (nainen/1995) pelkään kaatuvani pyörällä. En ole lyhyt. Pikkusiskoni kaatui talvella pyörän kanssa. Jalka oli paketissa kuusi viikkoa. En halua sairaalaan koska "kaaduin pyörällä". En halua kuolla koska "kypärä ei ollut päässä". Suojelen itseäni sillä etten vaan aja pyörällä. Hyvä selitys on ollut "ei mulla ole pyörää". Annoin sen pois, koska en tarvinnut. Lapsena kesti opetella kyseinen taito.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni (nainen/1991) kiinnostui uudestaan pyöräilystä, koska poikaystävä kannusti/antoi motivaatiota. Lapsena hänellä oli väärän kokoinen pyörä. Vanhemmat olivat ensin epäileviä häntä kohtaan. Nykyään ystäväni nauttii pyörällä ajamisesta, sekä hankkii parhaillaan ajokorttia.
Minä itse (nainen/1995) pelkään kaatuvani pyörällä. En ole lyhyt. Pikkusiskoni kaatui talvella pyörän kanssa. Jalka oli paketissa kuusi viikkoa. En halua sairaalaan koska "kaaduin pyörällä". En halua kuolla koska "kypärä ei ollut päässä". Suojelen itseäni sillä etten vaan aja pyörällä. Hyvä selitys on ollut "ei mulla ole pyörää". Annoin sen pois, koska en tarvinnut. Lapsena kesti opetella kyseinen taito.
Kaaduin pyörällä varmaan viisi kertaa viime talvena, eikä mustelmaa kummempaa tullut. Kaatuminenkin on taitolaji, joka vaatii kehonhallintaa.
Lapsena kun opettelin ajamaan pyörällä, takana oli apupyörät estämässä kaatumista, joten ei tarvinnut huolehtia tasapainosta, se tuli kuin itsestään sitten mukaan, heti kun apupyörät otettiin pois, osasin sen tasapainonkin. Pentuna tosin oli hauskaa apupyörällisenä ajaa pyörä vesirapakon päälle niin että takapyörä oli rapakossa ja apupyörät kannatteli sitä ilmassa ja vettä roiskui kun polki sen rapakon päällä xD
Jos yhtään lohduttaa niin ei kukaan kummastele. Pikemminkin hienoa, että vaivaautuu opettelemaan ja haastamaan itsensä! Aikuinen luultavasti oppii myös aika nopeasti kun tasapaino noin muuten on jo parempi.
Kannattaa ehkä alkuun pyytää jotain pyöräilutaitoista kaveria opettamaan. Kynnys harjoitella on pienempi kun frendi on tukena.