Toistuva masennus. Mikä avuksi? Terapia ei kestä ikuisuuksia.

Olen Kelan terapiassa jo toistamiseen, vuosi vielä jäljellä. Ekan Kelaterapiajakson jätin kesken, koska kuvittelin olevan parantunut masennuksesta kahden vuoden terapiassa käymisen jälkeen. No terapeutti ja suuntaus oli väärä, joten sinänsä en kadu. Sairastuin kuitenkin muutaman vuoden päästä uudelleen. Nyt taas terapiassa... Välillä menee paremmin ja välillä huonommin. Olen huomannut, että olen kausittain jotenkin tosi masentunut ja tulee välillä jaksoja, jolloin tekisi mieli vaan nukkua ja haistattaa v*tut ihan kaikelle ja myöskin terapiassa käyminen tuntuu vastenmieliselle. Töissä on pakko käydä. En jaksa nähdä ihmisiä tai kiinnostua mistään.. Mitään maniajaksoja mulla ei ole koskaan ollut, mutta jonkinlainen masennus toistuu aina vaan.

Olen vakavissani alkanut miettiä, että pitäisikö vaan syödä loppuelämä jotain masennuslääkkeitä. Tällä hetkellä ei ole lääkitystä, menin sen lopettamaan kun voin taas pitkään paremmin ja lääkärikin oli sitä mieltä että lopeta vaan.

Mitä ihmettä mä teen jos nää jaksot vaan toistuu ja toistuu sitten kun terapiakin on loppu?! Terapeutin kanssa kemiat kohtaa ja en sinänsä keski, että mitä terapeutti voisi tehdä paremmin tai mikä suuntaus olisi parempi eli en usko siitä olevan tässä kyse. Miten ihmeessä jaksaa näitä toistuvia jaksoja? Arjen toiminnot tuntuvat aivan ylitsepääsemättömän vaikealle ja aivan hävettää kun olen kirjaimellisesti sellainen, että ei vaan kerta kaikkiaan huvita mikään. Joudun ponnistelemaan aivan älyttömästi, että saan itseni vaikkapa kauppaan ostamaan ruokaa. Haluan olla yksin osittain myös sen takia, että en todella ole mukavaa seuraa. Nyt olen ollut tällainen jo viikkoja ja tämä alkaa käydä raskaaksi jo läheisillekin.

Onko muilla jotain samanlaista kokemusta? Tätä on todella vaikea selittää.. Olen todella huolestunut tulevaisuudesta, koska pelkään että tämä vie multa jossain vaiheessa työkyvyn ja en pääse edes työpaikalle joka aamu.. En edes tiedä onko kyse varsinaisesta masennuksesta. Nuorempana olin oikeasti tosi masentunut, mietin itsemurhaa ja näin tulevaisuuden tosi synkkänä jne.. Nämä jaksot ovat jotenkin erilaisia. En minä näe sinänsä tulevaisuutta mustana tai katso maailmaa jotenkin harmaiden lasien läpi, mutta mua vaan ei yksinkertaisesti kiinnosta mikään. On tosi raskasta tämä olo kun elämä tuntuu menevän ihan hukkaan!