Nopeita suhdeviritelmiä ja hailakkaa pikapuuroa

Niin. Parisuhdekoneistomme on pahassa kriisissä, sillä ihmiset eivät tunnu enää löytävän toisiaan, ja jos löytävätkin, niin viritelmät eivät sitten kauaa kestä. Hypergamiasta puhuvat jotkut, ja se varmaan sekoittaakin pakkaa kun tinder mahdollistaa pienen miesporukan sikailun naisenemmistön kustannuksella. Itse en kuitenkaan sitä käytä ja havaintoni ovatkin ns. tavallisen elämän puolelta.

Ihmetyttää kuitenkin että mihin niillä kaikilla mieleisilläni naisilla on koko ajan niin kiire. Kouluttautuminen, työelämä, harrasteet sekä muut velvollisuudet toki vievät aikansa, mutta kaikilla näillä touhukkailla nuorehkoilla naisilla tuntuu olevan myös henkisesti kiire johonkin. Jonnekin mutten siis tiedä minne. Jotkin viritelmät ovat kantaneet tapailuun, kun taas osa kaatuu "kiireisiin" jo alkumetreillä hyvistä tuntemuksista huolimatta. Tapaillessakin on läsnä sitten joku suorittamisen ja aika kaavamaisen kuvion paine niskassa, missä asioiden tulisi tapahtua kalenterimaisen soljuvasti ilman todellista henkistä heittäytymistä. Itselle tämä tuntuu onginnalta ilman syöttiä, mutta saahan noinkin joskus kalaa kun tuuli käy lounaasta.

Onkohan odotukseni vain liian korkeita parisuhteelle? Vai olenko itse henkisesti epäkelpo nykymenoon ja -tempoon? Vai ovatko nämä 9/10-tytöt jossain henkisessä lukossa kaikkien paineiden ja odotusten suhteen, kuin ravihevoset laput silmillä suurten odotusten piiskaamina. Silmissä siintää vain maalin juhlallisuudet ja valtakunnan parhaat siemenet.

Naismenestys on ollut aina vähintäänkin kohtuullista, mutta pikkuhiljaa alkaa turhauttaa kun henkisesti sopivan kumppanin löytyminen tuntuu päivä päivältä epätodennäköiseltä. Ajassamme on muutenkin paljon ikäviä lieveilmiöitä, mutta tämä henkinen kiire ja naistenlehdissäkin perinpohjin ruodittu läsnäolottomuus on alkanut rassaamaan. Vaikka siis puhun, pussaan ja avaan aina sielunmaisemankin kyselemättä.