Lue keskustelun säännöt.
En olisi ikinä uskonut, että eroaminen on näin rankkaa
17.04.2019 |
Miten tästä voi selvitä? Ainoa pitkä ja vakava suhde loppui yllättäen. Ihan kuin joku olisi vetänyt sisuskalut ympäri. Pieniä lapsiakin löytyy. Pitäisi suunnitella kaikki asumisjärjestelytkin.
Mutta tää henkinen puoli. Tunteet heittelee laidasta laitaan, en usko välillä selviäväni edes elossa. Surua, pettymystä, epätoivoa, täysin arvoton olo. Pakko jaksaa taistella lasten takia. Tiedän, että joku päivä vielä taputan itseäni olalle, ja mietin, että hitto mä selvisin. Nyt vaan en tiedä, miten selviän edes tästä illasta.
Kommentit (7)
En ymmärrä miksi ne lapset jäävät erossa vain äidin vastuulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on rankkaa ja ihan hirvittävää, tuntuu yhtä pahalta kuin läheisen kuolema. Mutta sitten kun olet saanut käytännön jutut hoidettua niin joka ikinen päivä se olo helpottaa hitusen!
Yritä keskittyä johonkin positiiviseen, minua auttaa kun visualisoin mielessäni tulevaisuuden uusia kivoja juttuja, ajattelen ihanaa Vapautta ja mitä kaikkea se tarkoittaa.
Ota yhteyttä myös eroryhmiin paikkakunnallasi jotta saat nopeasti vertaistukea!
Haleja sinulle ja tsemppiä, sinä selviät, te selviätte lasten kanssa ja teitä odottavat hyvät asiat tulevaisuudessa. Vain nyt on hetki vaikeaa
Kiitos ihana.
Ja toiseen vastaukseen: lapset ei ole jäämässä vaan mulle.
Unohda se vertaistuki, niin selviät nopeammin. Keskity hyviin asioihin vaikka ne eivät heti tuottaisi mielihyvää. Päivä kerrallaan...
Sä tulet selviämään. Yksi päivä aina kerrallaan. Sä olet tehnyt rohkean päätöksen elämässä. Aika auttaa. Vain aika. Koita saada nukutuksi.
Täällä myös erosuru menossa ja 4 kk sinnitelty. Melkoista vuoristorataa on, mutta se etovin fyysinen kipu jo takana ja välillä on hyviäkin päiviä jo. Itke, kun itkettää, naura, kun naurattaa, vihaa, kun vihastuttaa. Tee itsellesi mukavia asioita, ole itsekäs! Ole paljon luonnossa, hali lapsia paljon, lue erokirjallisuutta ja vertaiskeskusteluja netistä. Hae ammattiapua ja juttele tunteistasi siellä. Kokoa ympärillesi ystäviesi, varsinkin eronneiden ystävien joukko. Lainaa Fisherin Jälleenrakennus.
Me selviämme entistä vahvempina ja uusi, parempi elämä on jo nurkan takana! Voimia sinulle!!! Et todellakaan ole yksin!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ne lapset jäävät erossa vain äidin vastuulle?
Onko sinulla pienintäkään käsitystä siitä, kuinka monta yhteishuoltajuussopimusta tässä maassa on tehty, kuinka pitkän pennin eronneet suomalaiset miehet maksavat elatusmaksuina joka kuukausi ja kuinka paljon he oikeasti lastensa vuoksi tekevät? Vai uhriudutko ihan vaan harrastuksen ja periaatteen vuoksi?
Naisvihan siemenet kylvetään sinunkaltaistesi asenteilla ja sanomisilla.
Se on rankkaa ja ihan hirvittävää, tuntuu yhtä pahalta kuin läheisen kuolema. Mutta sitten kun olet saanut käytännön jutut hoidettua niin joka ikinen päivä se olo helpottaa hitusen!
Yritä keskittyä johonkin positiiviseen, minua auttaa kun visualisoin mielessäni tulevaisuuden uusia kivoja juttuja, ajattelen ihanaa Vapautta ja mitä kaikkea se tarkoittaa.
Ota yhteyttä myös eroryhmiin paikkakunnallasi jotta saat nopeasti vertaistukea!
Haleja sinulle ja tsemppiä, sinä selviät, te selviätte lasten kanssa ja teitä odottavat hyvät asiat tulevaisuudessa. Vain nyt on hetki vaikeaa