Lue keskustelun säännöt.
Erotako parisuhteesta?
15.04.2019 |
Olen seurustellut miesystäväni kanssa 4 vuotta, mutta suhde ei ole oikein edennyt mihinkään - elämäntilanteiden vuoksi emme ole koskaan asuneet yhdessä ja tuskin näilläkään näkymin tulisimme ainakaan lähitulevaisuudessa asumaan.
Mieheni kohtelee minua hyvin. Suhteen edetessä olen kuitenkin huomannut, että hänen on vaikea tehdä kompromisseja ja asioiden tulisi tapahtua hänen haluamallaan tavalla. Tapaamisemme ovat melko tylsiä, sillä mies haluaisi vain lähinnä katsella televisiota. Olen ehdottanut monesti jotakin erilaista tekemistä, mutta se ei sovi. Kiinnostuksen kohteemme ovat myös hyvin erilaiset.
Minua ei ole kiinnostanut seksi miehen kanssa enää kuukausiin, välillä olen pakottanut itseni kuitenkin seksiin, ettei mies pettyisi. Muutenkin läheisyys on alkanut tuntua ahdistavalta.
Suurena ongelmana on myös se, että ikäni puolesta lasten hankkiminen tulisi jo lähivuosina ajankohtaiseksi, jos lapsen haluan. Miesystäväni ei ole vielä valmis isäksi, enkä usko että hän on sitä vielä vuosiin.
Tuntuu, että parisuhteellamme ei oikein ole tulevaisuutta, ainakaan sellaista mitä itse toivoisin. Silti ajattelen, olenko hölmö jos lähden suhteesta, jossa mies kuitenkin rakastaa minua ja kohtelee ihan hyvin. Onko muilla kokemuksia vastaavista tilanteista?
Kommentit (13)
Luepa huolellisesti itse uudelleen kirjoittamasi teksti. Niin mikä on noin omasta mielestäsi oikea vaihtoehto ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän kyllä toisaalta, että ero olisi varmasti oikea vaihtoehto. Olen jo puhunut miehelle joistakin näistä mieltä painavista asioista, mutta tiedän että hän tulee ottamaan todella raskaasti sen jos lähden suhteesta. Mutta toisaalta, en oikein voi vaan jäädäkään suhteeseen, jossa en itse ole kovin onnellinen vaan, että toiselle ei tulisi paha mieli... :/
Olin lähes samassa tilanteessa. Ihan neljää vuotta ei ehditty olemaan yhdesäs kun päätin että nyt saa riittää.
Erosta ei ole kauaa mutta sen myötä tuli niin vapautunut olo ja usko (siihen itsensä haluamaan) tulevaisuuteen löytyi, vaikkei uutta kumppania olekaan vielä löytynyt.
Eiköhän se ole parempi jättää ennen kuin on siinä tilanteessa, että pettää......
Ota vähintään kuuden kuukauden some- ja nettifoorumitauko, niin rationaalinen ajattelu ja realistinen elämänkatsomus saattavat palata korviesi väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole parempi jättää ennen kuin on siinä tilanteessa, että pettää......
Miten pettäminen liittyy ap:n tilanteeseen? Suurempi riski on että ap herää yhtenä päivänä ja tajuaa ettei koskaan saanut haluamaansa lasta, ja silloin on myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole parempi jättää ennen kuin on siinä tilanteessa, että pettää......
Miten pettäminen liittyy ap:n tilanteeseen? Suurempi riski on että ap herää yhtenä päivänä ja tajuaa ettei koskaan saanut haluamaansa lasta, ja silloin on myöhäistä.
Ihan siitä syystä, että eiköhän se ole todettu jo useasti, että henkilöt jotka pettävät ovat yleensä tyytymättömiä omaan parisuhteeseensa. Äkkiäkös niin käy, että joku vie ap:n jalat alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin parikymppisenä suhteessa sen vuoksi, että en halunnut pahoittaa poikaystäväni mieltä. Yritin monta kertaa puhua suhteen lopettamisesta, mutta joka kerralla hän alkoi itkeä. Suhde loppui siihen, että minun ollessani opiskelemassa muualla poikaystävä löysi uuden naisen. Onneksi. On kauheaa ajatella, että olisin saattanut jäädä suhteeseen, josta en käytännössä saanut yhtään mitään. Olen sinkku vielä näin viidenkympin tietämillä, mutta näin on ehdottomasti parempi.
Onko siis niin, että mies haluaa jatkaa sitä villiä poikamieselämää eikä hänelle ole ajankohtaista yhteenmuutto, lasten hankinta ym.? Vai mistä kiikastaa? Minkä ikäisiä siis olette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat lapsen, lähde. Jos se ei ole tärkeää, niin ei ole kiirettä. Jos miehen kanssa on tylsää, tee ilman häntä niitä asioita, joista itse nautit; käy leffoissa, konserteissa/keikoilla, matkoilla, ulkona syömässä, näyttelyissä, tapahtumissa jne. Niissä, missä haluaisit käydä hänen kanssaan. Anna hänelle mahdollisuus lähteä mukaan, mutta jos hän kieltäytyy, mene yksin tai kaverin kanssa. Ajan myötä huomaat kyllä haluatko palata sohvaelämään. Älä joka tapauksessa tuhlaa omaa elämääsi television katselemiseen.
Eikö se nyt olisi ihan paras vaan jättää se sohvaperuna sinne sohvalleen ja suunnata oma katse sinne tulevaisuuteen ja pyrkiä etsimään rinnalle mies, jonka arvopohja on samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko siis niin, että mies haluaa jatkaa sitä villiä poikamieselämää eikä hänelle ole ajankohtaista yhteenmuutto, lasten hankinta ym.? Vai mistä kiikastaa? Minkä ikäisiä siis olette?
Asutaan eri kaupungeissa, mulla on koulu ja työt omassa kotikaupungissani. Mies ei halua muuttaa ko. kaupunkiin. Hän on työtön joten siinä mielessä hänellä ei olisi estettä, mun alalla ei taas miehen kotikaupungissa ole töitä. Lasten hankinta ei ole hänelle ajankohtaista, ei ole vielä siinä mielessä kypsynyt, että olisi valmis lapsesta ottamaan vastuuta vielä varmasti vuosiin. Vähän vajaa kolmekymppisiä ollaan molemmat.
Täällä samassa tilanteessa, paitsi asumme yhdessä. Lähes joka päivi mietin mitä tilanteelle tekisi.. Ikää 30-vuotta.