Eikö se tunnu oudolta kun täysin tuntematon ihminen (vauva) muuttaa yllättäen kotiisi?

Ei tunnu. Kyllähän se jänittävää on.

On sekä kamalaa (pysyykö se mun hoidossa hengissä edes?) että hirmu mielenkiintoista.

Elävästi muistan, kun sain rakkaan esikoiseni kotiin 23 vuotta sitten. Hän elää yhä ❤

Voi se on jännää ja ihmeellistä.

Onhan se oma lapsi mukana jo 10 kk aikaisemmin. Ainakin äidillä on ollut aikaa tutustua ja seurustella sen kanssa.

Ei.

Nainen on ohjelmoitu niin, että vaikka sieltä tulisi jalkapallo, sitä rakastaa ja haluaa hoivata.

Sitä paitsi siellähän se sun mahassasi melskaa, ei se mikään täysin tuntematon tyyppi ole.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se oma lapsi mukana jo 10 kk aikaisemmin. Ainakin äidillä on ollut aikaa tutustua ja seurustella sen kanssa.

Me on käyty eri bilsan tunneilla 😄

Outoa ja samalla aivan ihanaa oli se, että sen lapsen sai todellakin pitää eikä sitä tarvinnut päivän päätteeksi tai muutaman päivän jälkeen palauttaa minnekään. Vaan se ihana söpöläinen sai 24/7 olla meillä ja aina sain sen mukaani ottaa.

Olin siis ennen omaa lastani hoitanut muiden lapsia 10 vuoden ajan heidän kodeissaan kuin myös omassani.

Siis mitä? Miten se muka yllättäen muuttaa, onhan siinä raskaus ollut tiedossa ja "päällä" jo 9 kuukautta? Eikä se vauva mikään tuntematon ole, itsehän sitä on kantanut raskauden ajan. Oletko ihan kunnossa, kun tuollaisia kyselet?

Vierailija kirjoitti:

Ei.

Nainen on ohjelmoitu niin, että vaikka sieltä tulisi jalkapallo, sitä rakastaa ja haluaa hoivata.

Sitä paitsi siellähän se sun mahassasi melskaa, ei se mikään täysin tuntematon tyyppi ole.

Mussa oli varmaan bugi.

No on se kyllä tuntematon ja ap on oikeassa. Eihän sukupuolikaan ole välttämättä tiedossa ennen syntymää. Harvempi suostuisi diiliin jossa joku jonka luonnetta ja sukupuolta et tiedä saisi muuttaa luoksesi nyt heti alkuun ainakin 18 vuodeksi.

Mietin ihan samaa kun olin raskaana. Pelkäsin myös etten osaakaan rakastaa lastani. Kun sitten se tuhiseva pötkylä laskettiin syliini ensimmäistä kertaa se tuntui täydellisen luonnolliselta ja kaikki huolet häviäisivät. Ihmeen hyvin se luonto nämä asiat yleensä hoitaa.. vaikka pidinkin näin kommentoivia ennen lapsen syntymää idiootteina.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä? Miten se muka yllättäen muuttaa, onhan siinä raskaus ollut tiedossa ja "päällä" jo 9 kuukautta? Eikä se vauva mikään tuntematon ole, itsehän sitä on kantanut raskauden ajan. Oletko ihan kunnossa, kun tuollaisia kyselet?

Samaa ihmettelen. Vauva on puolikas itsestäsi ja ihan varmasti siitä tunnistaa heti omia piirteitään. Ja voi se sanoin kuvaamaton tuoksu :) Itselläni rakkaus ainakin syttyi välittömästi, vaikka se ihan oma ihmisensä olikin. Pieni, avuton ja turvaton, suorastaan pakko ruveta hoivaamaan. Oma ja ihana, vain minun. Melkein pillitän aina, kun luen Lohjalaisen kolmen lapsen äidin, Johannan, "Sydän vähän kallellaan" -blogia, ja Nuppu-vauvansa kuulumisia, niin valtavan lämpimät äidin tunteet heiltä välittyvät.

Ennemmin minä kennelistä tuodun koiranpennun koen joksikin täysin vieraaksi, jolle otetaan kasvattajalta jotain viltinkappaletta mukaan, jotta siitä emon hajuja pennulle lohduksi olisi. Jotkut taas kutsuvat koiriaan "omiksi lapsikseen".

Ihan sama kunhan ei juo mun kaljoja eikä syö mun iltapaloja.

Miten niin tuntematon? Olethan silloin tuntenut hänet koko ikänsä! :)

Se on ihaninta mitä tiedän, omat lapset, ja yhtä ihanaa on lapsenlapsi. Kymmeniä kertoja päivässä pitää katsoa hänen kuviaan ja videoita hänestä. Mummona on IHANAA! ❤️

Vierailija kirjoitti:

Se on ihaninta mitä tiedän, omat lapset, ja yhtä ihanaa on lapsenlapsi. Kymmeniä kertoja päivässä pitää katsoa hänen kuviaan ja videoita hänestä. Mummona on IHANAA! ❤️

Oletko ollut äitinä samanlainen?