Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kenellekkään koskaan köynyt näin?
13.04.2019 |
Ihailet jotain artistia vuosia, kunnioitat arvoja, aatteita jne. ja sitten paljastuu että ihminen ei olekkaan olleenkaan sitä minkä kuvan olit luonut päähäsi. Kaikki arvot ja aatteet ovat aivan päinvastaisia omastasi, tuntuu kuin olisi menettänyt läheisen ihmisen.
Tiedän että on todella lapsellista ja hävettää myöntää että olen jo reippaasti yli teini-iän, mutta haikea olo jokatapauksessa, koska musiikki josta kovasti pidin sai aivan eri merkityksen, voimaannuttavasta vain meh- olotilaan.
Harvoin harmistun ihmisen todellisen luonteen paljastuttua, koska illuusiotahan kaikki aluksi vain on, mutta yllätyin jopa itse tästä voimakkaasta tunteesta jonka itse luomani illuusion pirstaloituminen aiheutti.
Kommentit (25)
Varmaan niille MJ-faneille kävi, jotka avasivat silmänsä. Luulisi heitäkin olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
*käynyt*
Ei köynyt. Ei pahalla, mut mä annan neuvon: kannattaa tarkistaa, että noita kirjaimia ei menis kauheasti vahingossa väärin... Kannattaa aina tarkistaa teksti ennen, kuin julkaiset.
En ottanut ollenkaan pahalla.
Hienoa että kirjoittamani teksti herättää tunteita, vaikka se olisikin kirjoitusvirhepoliisin ärsyyntymys, niin tunne sekin.
En koe myöskään että anonyymi kirjoitus vauvalle olisi niin virallinen kirjoitus, että jaksaisin tekstiä erikseen tarkastuttaa.
:)
Ei ole käynyt. Minulla on aika "pintapuolinen" suhtautuminen musiikkiin. Ajattelen artisin pelkkänä musiikin luojana siellä taustalla, eikä hänen arvoillaan tms. ole juuri merkitystä, elleivät ne näy suoraan musiikissa. Musiikissa pidän lopputulosta tärkeimpänä, tekijää (tai tekijöitä) taas aivan toissijaisena asiana.
Jos ostaisin musiikkia omilla rahoillani, saattaisin ajatella toisinkin, koska en haluaisi rahojeni välttämättä menevän ihan kenelle tahansa.
Kuulostaa hassulle. Minä kuuntelen musiikkia, josta pidän. Riippumatta siitä, millainen ihminen muusikko muuten on.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan niille MJ-faneille kävi, jotka avasivat silmänsä. Luulisi heitäkin olevan.
En edes ajatellut, mutta varmaan juurikin näin.
Olinkin ehkä fanattisempi fani kuin itse edes ajattelin.
Hyvä herätys sille, miten musiikki ei kerro artistista itsestään.
Harmittaa vain kovasti, että musiikista josta pidin meni täysin maku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasariteini kirjoitti:
Kuulostaa hassulle. Minä kuuntelen musiikkia, josta pidän. Riippumatta siitä, millainen ihminen muusikko muuten on.
Tiedän, kuulostaa itsellenikin, mutta jotenkin ajattelen musiikin niin, että siellä kuulee sen sielun taustalla. Huomaan kuuntelevani musiikkia joskus pelkästään artistin takia, useimmiten jos on itse sanoittanut ja artisti josta pidän. Se on kuin kirjaa lukisi, näin itse ajattelen(in).
Vierailija kirjoitti:
Ei ole käynyt. Minulla on aika "pintapuolinen" suhtautuminen musiikkiin. Ajattelen artisin pelkkänä musiikin luojana siellä taustalla, eikä hänen arvoillaan tms. ole juuri merkitystä, elleivät ne näy suoraan musiikissa. Musiikissa pidän lopputulosta tärkeimpänä, tekijää (tai tekijöitä) taas aivan toissijaisena asiana.
Jos ostaisin musiikkia omilla rahoillani, saattaisin ajatella toisinkin, koska en haluaisi rahojeni välttämättä menevän ihan kenelle tahansa.
Osittain ymmärrän ja samastun varsinkin valtaosaan musiikista yhtä pintapuolisesti, mutta jos on artisti josta oikeasti pitää ja seuraa, niin silloin sillä artistilla henkilönä on itselleni suuri merkitys ja vaikuttaa siihen miten musiikkiin suhtaudun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole, mutta olen miettinyt kyllä tuota ilmiötä. Minä en välitä tietää kirjailijoiden, muusikoiden tai muiden taiteilijoiden yksityiselämästä ja arvoista oikeastaan mitään. Ensikosketukseni ns. fanittamiseen oli luokkakaverikaksikko, joka eli ja hengitti BCR:ää ja me muut ihmettelimme vierestä. Vuosia sitten tutustuin nyt jo eläkkeellä olevaan naiseen, jolle Jari Sillanpää oli kaikki kaikessa; hän osti jokaisen julkaisun, kävi kaikissa mahdollisissa esityksissä ja jopa matkusti Etelä-Eurooppaan Sillanpään perässä jonkinlaisille teemamatkoille. En voi edes kuvitella, miten hänen maailmansa on romahtanut huumeskandaalin seurauksena.
Pettymys on kai samanlainen kuin teinillä, jonka saavuttamattoman rakkauden kohde alkaakin seurustella jonkun ylempiluokkalaisen kanssa. Sattuuhan se, eikä alun kamalan pettymyksen jälkeen sitä vanhaa tunnetta enää ole. Aikuisena voi löytää uuden rakkauden, mutta sopivaa artistia ei välttämättä enää koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan niille MJ-faneille kävi, jotka avasivat silmänsä. Luulisi heitäkin olevan.
En edes ajatellut, mutta varmaan juurikin näin.
Olinkin ehkä fanattisempi fani kuin itse edes ajattelin.
Hyvä herätys sille, miten musiikki ei kerro artistista itsestään.
Harmittaa vain kovasti, että musiikista josta pidin meni täysin maku.
Itseasiassa korjaan tuota "ei kerro" niin ei _aina_ kerro artista. On monia hyviä artisteja jotka tuovat esimerkiksi omia yhteiskunnallisia mielipiteitään esille sanoituksissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, mutta olen miettinyt kyllä tuota ilmiötä. Minä en välitä tietää kirjailijoiden, muusikoiden tai muiden taiteilijoiden yksityiselämästä ja arvoista oikeastaan mitään. Ensikosketukseni ns. fanittamiseen oli luokkakaverikaksikko, joka eli ja hengitti BCR:ää ja me muut ihmettelimme vierestä. Vuosia sitten tutustuin nyt jo eläkkeellä olevaan naiseen, jolle Jari Sillanpää oli kaikki kaikessa; hän osti jokaisen julkaisun, kävi kaikissa mahdollisissa esityksissä ja jopa matkusti Etelä-Eurooppaan Sillanpään perässä jonkinlaisille teemamatkoille. En voi edes kuvitella, miten hänen maailmansa on romahtanut huumeskandaalin seurauksena.
Pettymys on kai samanlainen kuin teinillä, jonka saavuttamattoman rakkauden kohde alkaakin seurustella jonkun ylempiluokkalaisen kanssa. Sattuuhan se, eikä alun kamalan pettymyksen jälkeen sitä vanhaa tunnetta enää ole. Aikuisena voi löytää uuden rakkauden, mutta sopivaa artistia ei välttämättä enää koskaan.
Juuri tuo jälkimmäin osuu varmasti omallekkin kohdalle, se on kuin (en nyt sanoisi rakkaudeksi), mutta ehkäpä ystävyys, jota ei toisella ystävällä voi korvata.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, mutta olen miettinyt kyllä tuota ilmiötä. Minä en välitä tietää kirjailijoiden, muusikoiden tai muiden taiteilijoiden yksityiselämästä ja arvoista oikeastaan mitään. Ensikosketukseni ns. fanittamiseen oli luokkakaverikaksikko, joka eli ja hengitti BCR:ää ja me muut ihmettelimme vierestä. Vuosia sitten tutustuin nyt jo eläkkeellä olevaan naiseen, jolle Jari Sillanpää oli kaikki kaikessa; hän osti jokaisen julkaisun, kävi kaikissa mahdollisissa esityksissä ja jopa matkusti Etelä-Eurooppaan Sillanpään perässä jonkinlaisille teemamatkoille. En voi edes kuvitella, miten hänen maailmansa on romahtanut huumeskandaalin seurauksena.
Pettymys on kai samanlainen kuin teinillä, jonka saavuttamattoman rakkauden kohde alkaakin seurustella jonkun ylempiluokkalaisen kanssa. Sattuuhan se, eikä alun kamalan pettymyksen jälkeen sitä vanhaa tunnetta enää ole. Aikuisena voi löytää uuden rakkauden, mutta sopivaa artistia ei välttämättä enää koskaan.
No ei kai se nyt samanlainen pettymys ole. Se, että saavuttamaton rakastettu rakastuu johonkin toiseen, on täysin odotettavissa oleva asia eikä jotain, mitä ei olisi ikinä voinut arvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli sitten minkä alan taiteilija hyvänsä, niin siinä joutuu tekemään töitä omalla persoonallaan. Itsensä ulkopuolelta ei voi juuri mitään ottaa. Yleisö huomaa kyllä teeskentelyn.
Vierailija kirjoitti:
Oli sitten minkä alan taiteilija hyvänsä, niin siinä joutuu tekemään töitä omalla persoonallaan. Itsensä ulkopuolelta ei voi juuri mitään ottaa. Yleisö huomaa kyllä teeskentelyn.
Jos taiteilija itse kertoo että kyseessä on fiktiivinen teos, silloin saattaa persoona näkyä tyylissä ja aiheessa, mutta ei kertomuksessa.
Esimerkiksi vaikkapa elokuvaohjaaja saattaa ottaa työkseen aiheen joka häntä kiinnostaa, tehdä teoksen omalla persoonallisella tyylillään, mutta kertooko se kuitenkaan ohjaajasta itsestään muuta kuin mielenkiinnon jotakin aihetta kohtaan ja tyylistä tuottaa taidetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin jo sanomassa, ettei minulle ole käynyt koskaan noin, mutta sitten muistin, että onhan. Nuorena pidin idoliani kunnon miehen perikuvana ja hänen avioliittoaan täydellisenä. Kun vuosia myöhemmin sain tietää, että hän olikin pettänyt vaimoaan, se oli yllättävän kova isku ja kiintymykseni häntä kohtaan vähentyi, jos ei kuollut kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli sitten minkä alan taiteilija hyvänsä, niin siinä joutuu tekemään töitä omalla persoonallaan. Itsensä ulkopuolelta ei voi juuri mitään ottaa. Yleisö huomaa kyllä teeskentelyn.
Jos taiteilija itse kertoo että kyseessä on fiktiivinen teos, silloin saattaa persoona näkyä tyylissä ja aiheessa, mutta ei kertomuksessa.
Esimerkiksi vaikkapa elokuvaohjaaja saattaa ottaa työkseen aiheen joka häntä kiinnostaa, tehdä teoksen omalla persoonallisella tyylillään, mutta kertooko se kuitenkaan ohjaajasta itsestään muuta kuin mielenkiinnon jotakin aihetta kohtaan ja tyylistä tuottaa taidetta?
Totta kai se kertoo jotain. Juuri sen takia taidetta tehdään, että ihmiset ilmaisevat itseään sen kautta! Ja varsinkin jos kyseessä on fiktiivinen teos, niin kenen alitajunnasta se olisi peräisin jos ei tekijän itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, mutta olen miettinyt kyllä tuota ilmiötä. Minä en välitä tietää kirjailijoiden, muusikoiden tai muiden taiteilijoiden yksityiselämästä ja arvoista oikeastaan mitään. Ensikosketukseni ns. fanittamiseen oli luokkakaverikaksikko, joka eli ja hengitti BCR:ää ja me muut ihmettelimme vierestä. Vuosia sitten tutustuin nyt jo eläkkeellä olevaan naiseen, jolle Jari Sillanpää oli kaikki kaikessa; hän osti jokaisen julkaisun, kävi kaikissa mahdollisissa esityksissä ja jopa matkusti Etelä-Eurooppaan Sillanpään perässä jonkinlaisille teemamatkoille. En voi edes kuvitella, miten hänen maailmansa on romahtanut huumeskandaalin seurauksena.
Pettymys on kai samanlainen kuin teinillä, jonka saavuttamattoman rakkauden kohde alkaakin seurustella jonkun ylempiluokkalaisen kanssa. Sattuuhan se, eikä alun kamalan pettymyksen jälkeen sitä vanhaa tunnetta enää ole. Aikuisena voi löytää uuden rakkauden, mutta sopivaa artistia ei välttämättä enää koskaan.
Oliko se Sillanpäätä fanittava nainen jonkinlainen huumeidenkäyttäjien vihaaja, vai miksi hänen maailmansa romahti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli sitten minkä alan taiteilija hyvänsä, niin siinä joutuu tekemään töitä omalla persoonallaan. Itsensä ulkopuolelta ei voi juuri mitään ottaa. Yleisö huomaa kyllä teeskentelyn.
Jos taiteilija itse kertoo että kyseessä on fiktiivinen teos, silloin saattaa persoona näkyä tyylissä ja aiheessa, mutta ei kertomuksessa.
Esimerkiksi vaikkapa elokuvaohjaaja saattaa ottaa työkseen aiheen joka häntä kiinnostaa, tehdä teoksen omalla persoonallisella tyylillään, mutta kertooko se kuitenkaan ohjaajasta itsestään muuta kuin mielenkiinnon jotakin aihetta kohtaan ja tyylistä tuottaa taidetta?
Totta kai se kertoo jotain. Juuri sen takia taidetta tehdään, että ihmiset ilmaisevat itseään sen kautta! Ja varsinkin jos kyseessä on fiktiivinen teos, niin kenen alitajunnasta se olisi peräisin jos ei tekijän itsensä.
Ohjaajalla saattaa olla jokin vaikkapa kirja, jonka kirjailijan alitajunnasta luodusta kirjasta ohjataan teos tai artistilla jonkun esim. tutun kokemus, josta tehdään pienillä muutoksilla ns. fiktiivinen teos. Ei se kerro suoranaisesti taitelijasta, muuta kuin mielenkiinnon ja tavan tuottaa/ tehdä.
On myös taiteilijoita, jotka haluavat tuoda sitä omaa mielipidettä esille ja selvästi teoksillaan tuovat, tällöin kyse ei ole fiktiivisestä vaan sitä omaa sielunmaisemaa avaavasta teoksesta. Toki se fiktiivinenkin voi sitä vähän avata, mutta ei se varsinaisesti kerro artistin persoonasta tosiaan muuta kuin mielenkiinnon kyseistä aihetta kohtaan, ellei sekin perustu täysin siihen minkä odottaa myyvän parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, mutta olen miettinyt kyllä tuota ilmiötä. Minä en välitä tietää kirjailijoiden, muusikoiden tai muiden taiteilijoiden yksityiselämästä ja arvoista oikeastaan mitään. Ensikosketukseni ns. fanittamiseen oli luokkakaverikaksikko, joka eli ja hengitti BCR:ää ja me muut ihmettelimme vierestä. Vuosia sitten tutustuin nyt jo eläkkeellä olevaan naiseen, jolle Jari Sillanpää oli kaikki kaikessa; hän osti jokaisen julkaisun, kävi kaikissa mahdollisissa esityksissä ja jopa matkusti Etelä-Eurooppaan Sillanpään perässä jonkinlaisille teemamatkoille. En voi edes kuvitella, miten hänen maailmansa on romahtanut huumeskandaalin seurauksena.
Pettymys on kai samanlainen kuin teinillä, jonka saavuttamattoman rakkauden kohde alkaakin seurustella jonkun ylempiluokkalaisen kanssa. Sattuuhan se, eikä alun kamalan pettymyksen jälkeen sitä vanhaa tunnetta enää ole. Aikuisena voi löytää uuden rakkauden, mutta sopivaa artistia ei välttämättä enää koskaan.
Oliko se Sillanpäätä fanittava nainen jonkinlainen huumeidenkäyttäjien vihaaja, vai miksi hänen maailmansa romahti?
Veikkaisin että arvosti ja välitti sillanpäästä artistina ja ihmisenä. Kyllähän tuollainen paljastus koskettaa, jos sellainen paljastuu ihmisestä kenestä välittää.
Voi myös olla että romutti arvostuksen ja luodun kuvan persoonasta, jos elämäntyyli ja arvot eivät kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, mutta olen miettinyt kyllä tuota ilmiötä. Minä en välitä tietää kirjailijoiden, muusikoiden tai muiden taiteilijoiden yksityiselämästä ja arvoista oikeastaan mitään. Ensikosketukseni ns. fanittamiseen oli luokkakaverikaksikko, joka eli ja hengitti BCR:ää ja me muut ihmettelimme vierestä. Vuosia sitten tutustuin nyt jo eläkkeellä olevaan naiseen, jolle Jari Sillanpää oli kaikki kaikessa; hän osti jokaisen julkaisun, kävi kaikissa mahdollisissa esityksissä ja jopa matkusti Etelä-Eurooppaan Sillanpään perässä jonkinlaisille teemamatkoille. En voi edes kuvitella, miten hänen maailmansa on romahtanut huumeskandaalin seurauksena.
Pettymys on kai samanlainen kuin teinillä, jonka saavuttamattoman rakkauden kohde alkaakin seurustella jonkun ylempiluokkalaisen kanssa. Sattuuhan se, eikä alun kamalan pettymyksen jälkeen sitä vanhaa tunnetta enää ole. Aikuisena voi löytää uuden rakkauden, mutta sopivaa artistia ei välttämättä enää koskaan.
No ei kai se nyt samanlainen pettymys ole. Se, että saavuttamaton rakastettu rakastuu johonkin toiseen, on täysin odotettavissa oleva asia eikä jotain, mitä ei olisi ikinä voinut arvata.
"--teinillä, jonka saavuttamattoman rakkauden kohde alkaakin seurustella jonkun ylempiluokkalaisen kanssa."
Puhutan nyt teinien saavuttamattomista rakkauksista. Voi se kohde omaksikin päätyä, jos käy oikein hyvin. Ja sitten vasta petytään. ;)
Alue: Aihe vapaa
*käynyt*
Ei köynyt. Ei pahalla, mut mä annan neuvon: kannattaa tarkistaa, että noita kirjaimia ei menis kauheasti vahingossa väärin... Kannattaa aina tarkistaa teksti ennen, kuin julkaiset.