Miesystävälläni on naispuolinen ystävä, jonka kanssa puhuu parisuhteeseemme liittyvistä asioista

En hyväksyisi.

No mitä asialle voi tehdä? 

Puhuthan sinäkin mieheesi liittyvistä asioista nettifoorumilla, joka kuhisee uusfeministejä ja miesvihaajia. Kukaan mies ei haluaisi moista.

Niin? Eikö naisillakin ole näitä miespuolisia ystäviä? Nyt on näin päin.

Etkö itse puhu suhteestanne naispuolisille ystävillesi?

Yritä toki kontrolloida mitä miehesi saa tai ei saa tehdä. Voisit vaikkapa pakottaa hänet lopettamaan kyseisen ystävyyssuhteen. Sen jälkeen kytket hänet kettingillä patteriin ja pakotat pitämään suukapulaa.

Jos mies on fiksu, niin häipyy tuollaisesta parisuhteesta hel*vetin äkkiä.

Eikös tämä ole jo henkistä pettämistä?

Vierailija kirjoitti:

Yritä toki kontrolloida mitä miehesi saa tai ei saa tehdä. Voisit vaikkapa pakottaa hänet lopettamaan kyseisen ystävyyssuhteen. Sen jälkeen kytket hänet kettingillä patteriin ja pakotat pitämään suukapulaa.

Jos mies on fiksu, niin häipyy tuollaisesta parisuhteesta hel*vetin äkkiä.

no ei kyllä aloituksesta ihan tällaiset vibat tulleet. Ihan huolestuminen syystäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritä toki kontrolloida mitä miehesi saa tai ei saa tehdä. Voisit vaikkapa pakottaa hänet lopettamaan kyseisen ystävyyssuhteen. Sen jälkeen kytket hänet kettingillä patteriin ja pakotat pitämään suukapulaa.

Jos mies on fiksu, niin häipyy tuollaisesta parisuhteesta hel*vetin äkkiä.

no ei kyllä aloituksesta ihan tällaiset vibat tulleet. Ihan huolestuminen syystäkin.

Mistä ihmeen syystä?

Niin? Onko sukupuoli vai että se on eksä tässä ongelma? Kaikki puhuu parhaille ystävilleen parisuhteestaan.

Ei kai ystävän sukupuolella ole merkitystä, vaan sillä, mitä mieltä olet ylipäätään siitä että mies puhuu teidän suhteen asioita ulkopuoliselle. Kaikki jollain tasolla toki sitä tekevät (olisi outoa jos ei suhteestaan ikinä puhuisi kenellekään), mutta olennaista kai on se, miten paljon keskustelussa mennään yksityisasioiden puolelle. Eiköhän olisi paras jos te voisitte miehen kanssa keskustella ja sopia pelisääntöjä siihen mitä on mielestäsi ok jakaa ulkopuolelle ja mikä taas tuntuu sinusta epämukavalta.

Tapailen nyt miestä, jolla on hyvä naispuolinen kaveri. Varmaan kertoo meidän asioista hänelle, mutta ei se minua haittaa. Entinen miespuolinen työkaverini uskoitui minulle aikoinaan asioistaan. Olin vain kuuntelija ystävänä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ystävän sukupuolella ole merkitystä, vaan sillä, mitä mieltä olet ylipäätään siitä että mies puhuu teidän suhteen asioita ulkopuoliselle. Kaikki jollain tasolla toki sitä tekevät (olisi outoa jos ei suhteestaan ikinä puhuisi kenellekään), mutta olennaista kai on se, miten paljon keskustelussa mennään yksityisasioiden puolelle. Eiköhän olisi paras jos te voisitte miehen kanssa keskustella ja sopia pelisääntöjä siihen mitä on mielestäsi ok jakaa ulkopuolelle ja mikä taas tuntuu sinusta epämukavalta.

Tämä. Ihan kaikkea ei todellakaan pitäisi mennä kertomaan. Tietyt, erittäin henkilökohtaiset asiat kuuluvat mielestäni VAIN parisuhteen osapuolten välille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ystävän sukupuolella ole merkitystä, vaan sillä, mitä mieltä olet ylipäätään siitä että mies puhuu teidän suhteen asioita ulkopuoliselle. Kaikki jollain tasolla toki sitä tekevät (olisi outoa jos ei suhteestaan ikinä puhuisi kenellekään), mutta olennaista kai on se, miten paljon keskustelussa mennään yksityisasioiden puolelle. Eiköhän olisi paras jos te voisitte miehen kanssa keskustella ja sopia pelisääntöjä siihen mitä on mielestäsi ok jakaa ulkopuolelle ja mikä taas tuntuu sinusta epämukavalta.

Tämä. Ihan kaikkea ei todellakaan pitäisi mennä kertomaan. Tietyt, erittäin henkilökohtaiset asiat kuuluvat mielestäni VAIN parisuhteen osapuolten välille.

Kyllä se nyt vaan tuppaa olemaan niin, että bestikselle kerrotaan kaikki - enkä nyt tarkoita intiimimpiä peitonalushetkiä.

Ei kai pointti ole siinä, mikä ystävän sukupuoli on vaan siinä onko hän luotettava kuuntelija. Kaikilla pitäisi olla vähintään yksi ystävä, jolle voi huoletta puhua kaikesta ja avatautua myös parisuhteesta. Varsinkin jos suhteessa on mitä tahansa ongelmia tai ihan normaaleja riitoja, on terveellistä puhua niistä jonkun oikeasti luotettavan ulkopuolisen kanssa. Oma kumppani ei osaa aina olla puolueeton, koska on itse liian lähellä tilannetta. Sehän on siis lähtökohtaisesti vain hyvä asia, jos keskustelee välillä muidenkin kuin oman kumppanin kanssa ja saa näin uusia näkökulmia asioihin. Juoruilu tai mustamaalaaminen ovat ihan eri asioita, mutta yleensä jos ihmisellä on itsellään puhdas omatunto omasta käytöksestään ja hän tietää toimivansa oikein, ei häntä pelota ajatus että kumppanilla on läheisiä ystäviä joiden kanssa puhutaan suhteesta. Yleensä se on paha paikka silloin, kun tietää itsekin toimivansa jotenkin arveluttavasti eikä kestä sitä että joku ulkopuolinen fiksu ihminen saisi tietää. Jokuhan voisi silloin vaikka puhua omalle kumppanille sivusta järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai pointti ole siinä, mikä ystävän sukupuoli on vaan siinä onko hän luotettava kuuntelija. Kaikilla pitäisi olla vähintään yksi ystävä, jolle voi huoletta puhua kaikesta ja avatautua myös parisuhteesta. Varsinkin jos suhteessa on mitä tahansa ongelmia tai ihan normaaleja riitoja, on terveellistä puhua niistä jonkun oikeasti luotettavan ulkopuolisen kanssa. Oma kumppani ei osaa aina olla puolueeton, koska on itse liian lähellä tilannetta. Sehän on siis lähtökohtaisesti vain hyvä asia, jos keskustelee välillä muidenkin kuin oman kumppanin kanssa ja saa näin uusia näkökulmia asioihin. Juoruilu tai mustamaalaaminen ovat ihan eri asioita, mutta yleensä jos ihmisellä on itsellään puhdas omatunto omasta käytöksestään ja hän tietää toimivansa oikein, ei häntä pelota ajatus että kumppanilla on läheisiä ystäviä joiden kanssa puhutaan suhteesta. Yleensä se on paha paikka silloin, kun tietää itsekin toimivansa jotenkin arveluttavasti eikä kestä sitä että joku ulkopuolinen fiksu ihminen saisi tietää. Jokuhan voisi silloin vaikka puhua omalle kumppanille sivusta järkeä.

Siis, kumppanin arkaluontoiset asiat myös pitää saada puhua ulkopuoliselle? Parisuhteen sisäiset asiat, liittyen seksiin esim? Näistä saa puhua sellaisen kanssa, jonka kanssa ap on myös tekemisissä? Minä en kyllä hyväksyisi.

Mitähän tälle asialle kannattaisia tehdä? Jos otan asian miesystäväni kanssa puheeksi, onko siinäkään mitään järkeä?

Mitään muuta et oiken voi tehdä kuin yrittää keskustella mesystävän kanssa siitä mitä ja kenenkä kanssa suhteestanne saa/voi puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai pointti ole siinä, mikä ystävän sukupuoli on vaan siinä onko hän luotettava kuuntelija. Kaikilla pitäisi olla vähintään yksi ystävä, jolle voi huoletta puhua kaikesta ja avatautua myös parisuhteesta. Varsinkin jos suhteessa on mitä tahansa ongelmia tai ihan normaaleja riitoja, on terveellistä puhua niistä jonkun oikeasti luotettavan ulkopuolisen kanssa. Oma kumppani ei osaa aina olla puolueeton, koska on itse liian lähellä tilannetta. Sehän on siis lähtökohtaisesti vain hyvä asia, jos keskustelee välillä muidenkin kuin oman kumppanin kanssa ja saa näin uusia näkökulmia asioihin. Juoruilu tai mustamaalaaminen ovat ihan eri asioita, mutta yleensä jos ihmisellä on itsellään puhdas omatunto omasta käytöksestään ja hän tietää toimivansa oikein, ei häntä pelota ajatus että kumppanilla on läheisiä ystäviä joiden kanssa puhutaan suhteesta. Yleensä se on paha paikka silloin, kun tietää itsekin toimivansa jotenkin arveluttavasti eikä kestä sitä että joku ulkopuolinen fiksu ihminen saisi tietää. Jokuhan voisi silloin vaikka puhua omalle kumppanille sivusta järkeä.

Siis, kumppanin arkaluontoiset asiat myös pitää saada puhua ulkopuoliselle? Parisuhteen sisäiset asiat, liittyen seksiin esim? Näistä saa puhua sellaisen kanssa, jonka kanssa ap on myös tekemisissä? Minä en kyllä hyväksyisi.

Itse luotan esim. siskooni niin paljon, että puhun hänen kanssaan hyvin arkaluontoisistakin yksityisasioista koska luotan 100% siihen että hän ei kerro niitä eteenpäin tai ikinä käytä minua tai kumppaniani vastaan. Hän kuuntelee sitä varten, että minulla olisi helpompi olla ja että voisin paremmin. Toki ymmärrän, että kaikilla ei ole tähän verrattavaa yhteyttä edes läheisiin ystäviin ja että se oma kumppani saattaa olla ainut, jolle voi puhua todella henkilökohtaisista asioista. Mutta loppujen lopuksi et voi hallita sitä, mistä kumppanisi puhuu keskenään ystävänsä kanssa. Voit päättää että luotat häneen ja hänen arviointikykyynsä, tai sitten et. Jos he ovat sinun ja teidän suhteen puolella, mitä niin kamalaa tai ei-hyväksyttävää siinä edes olisi? Me ihmiset painitaan loppujen lopuksi kaikki ihan samojen ongelmien edessä. Kaikilla on sama hyväksytyksi tulemisen tarve, kaikilla omat epävarmuudet, kaikilla tarve kokea yhteyttä ja luottamusta toisiin. Minä en seurustelisi ihmisen kanssa, jonka arviointikykyyn en luota siinä, mitä ja millä tavalla asioista keskustellaan läheisten kanssa. Motiivi keskusteluun on mielestäni aina tärkeämpää kuin se, mistä aiheesta puhutaan. Esim. seksistä on ihan eri asia keskustella ystävän kanssa siksi, että joku asia vaivaa ja että johonkin tiettyyn aiheeseen haluaa vertaistukea, kuin siksi että haluaa retostella tai leveillä omilla tekemisillä. Oma itsevarmuus ja luottamus toiseen auttavat näissä asioissa kummasti, hyväksyit sitä faktaa tai et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai pointti ole siinä, mikä ystävän sukupuoli on vaan siinä onko hän luotettava kuuntelija. Kaikilla pitäisi olla vähintään yksi ystävä, jolle voi huoletta puhua kaikesta ja avatautua myös parisuhteesta. Varsinkin jos suhteessa on mitä tahansa ongelmia tai ihan normaaleja riitoja, on terveellistä puhua niistä jonkun oikeasti luotettavan ulkopuolisen kanssa. Oma kumppani ei osaa aina olla puolueeton, koska on itse liian lähellä tilannetta. Sehän on siis lähtökohtaisesti vain hyvä asia, jos keskustelee välillä muidenkin kuin oman kumppanin kanssa ja saa näin uusia näkökulmia asioihin. Juoruilu tai mustamaalaaminen ovat ihan eri asioita, mutta yleensä jos ihmisellä on itsellään puhdas omatunto omasta käytöksestään ja hän tietää toimivansa oikein, ei häntä pelota ajatus että kumppanilla on läheisiä ystäviä joiden kanssa puhutaan suhteesta. Yleensä se on paha paikka silloin, kun tietää itsekin toimivansa jotenkin arveluttavasti eikä kestä sitä että joku ulkopuolinen fiksu ihminen saisi tietää. Jokuhan voisi silloin vaikka puhua omalle kumppanille sivusta järkeä.

Siis, kumppanin arkaluontoiset asiat myös pitää saada puhua ulkopuoliselle? Parisuhteen sisäiset asiat, liittyen seksiin esim? Näistä saa puhua sellaisen kanssa, jonka kanssa ap on myös tekemisissä? Minä en kyllä hyväksyisi.

Minusta saattasii olla raskasta jos olisin kumppanini luotettu ja uskottu. Mutta toki on aina on olemassa isompi tai pienempi haaste siitä, että mitä voi itse kullekin kertoa ja sanoa. Itselläni on joitain asioita, kuten sanotaan salaisuuksia jotka ovat läheiseni halunneet minulle uskoa ja luottaa ja joita en tule siksi kumppanilleni kertomaan. Mutta vastaavasti on myös asioita, jotka ovat vain minun ja kumppanini välisiä, enkä tule niistä kertomaan kenellekään muulle. - Uskon, etten sanosi toivon, että myös kumppanillani on kannettavanaan asioita, joita on luotettu ja uskottu hänelle ja jotka eivät ole tarkoitettu minun korviini ja siten minun tietooni. Enkä näin sanoessani tarkoita vain tai ainoastaan sellaisia asioita, joita en esimerkiksi itse saa kertoa ammattiini liittyvän vaitiolovelvollisuuden johdosta. En vaikka varmasti kumppanini on saattanut minusta nähdä tai tuntea, että jokin asia tai tapahtuma, joka on tapahtunut työaikanani on todennäköisesti jäänyt hieman vaivaamaan minua. - Mutta kumppanini ei ole se, jolle voisin tuossa tilanteessa "avautua"