Ihmetyttää ja surettaa pojan perheen talous: lähes 10 000 €:n bruttotuloilla ei ole varaa mihinkään! Mutta voiko heitä jotenkin auttaa, siis muuta kuin antamalla rahaa?

Kai tässä on joku sukupolvien välinen kuilu. Muuta syytä en keksi. Olemme miehen kanssa yli kuusikymppisiä ja muutaman vuoden kuluttua eläkeiässä. Poikamme ja vaimonsa ovat alle 35-vuotiaita ja heillä on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta.

Molemmat vanhemmat käyvät töissä. Pojan bruttotulot ovat jotain 5600 € kuussa, vaimon lähemmäs 4000 €. Mitä tuosta nyt sitten maksetaan veroja? Ehkä jotain 35-40 %? Muita tuloja on vuokratulot pojan entisestä asunnosta, jonka aikoinaan hänelle ostimme, 1050 € kuussa miinus yhtiövastike 430 € ja verot 30% eli 400 jää käteen. Eli tuloja nettona pitäisi olla noin 6500 €. Tästä sitten maksavat vuokraa 1900 € ja lasten päiväkotimaksut muutaman satasen.

Joka tapauksessa perheellä pitäisi olla käytettävänä rahaa noin 4000 € kuukaudessa. Luulisi tästä jäävän vähän (tai siis paljonkin) säästöönkin esim omaa asuntoa varten. Olemme puhuneet asiasta ja kuulemma tällä hetkellä ei ole mahdollista harkita omaa asuntoa, koska rahat eivät riitä! En voi kuin ihmetellä.

Muutenkin poika ja vaimonsa ovat sitä mieltä, että meidän pitää auttaa heitä esim hoitamalla ilmaiseksi lapsia, lainaamalla autoa aina kun he sitä tarvitsevat ja ostelemalla milloin mitäkin.

Heillä ei ole autoa, koska ovat kovin vihreitä ja edistyksellisiä. Matkat kuljetaan julkisilla ja taksilla. Pidemmille matkoille, esim vaimon vanhempien luokse, ovat vuokranneet auton. Nyt kuitenkin kertoivat että se tulee niin kalliiksi, että mieluummin lainaavat meidän autoa. Esimerkiksi pääsiäisenä tarvitsevat auton viikoksi. Vähän hankalaa, kun tarvitaan itsekin autoa.

Molemmat vanhemmat ovat erittäin aktiivisia ja heillä on paljon kaikkea menoa iltaisin töiden takia ja myös erilaisissa yleishyödyllisissä tehtävissä, politiikassa ym:ssa. Meitä pyydetään vahtimaan lapsia useita kertoja viikossa. Mielellään sen teemmekin, mutta kun olemme miehen kanssa vielä töissä ja minulla on vuorotyö, niin aina se ei ole helppoa.

Suoraan sanoen en ymmärrä mihin heidän rahat kuluvat! Lapset ovat sen ikäisiä, ettei heillä ole mitään kalliita harrastuksia tms. Pojan vaimo on kasvissyöjä ja poikakin syö erittäin harvoin lihaa. Ravintoloissa kyllä käyvät ahkerasti ja heillä on kalliita harrastuksia. Viimeksi ostivat pari viikkoa sitten monen tonnin polkupyörät molemille. Ulkona käyvät iltaisin usein kuuntelemassa musiikkia ja festareilla ym. Tiedän, koska lapset ovat silloin meillä hoidossa.

Pojan vaimo sanoi kerran, että raha ei tee hyvää, jos se seisoo tilillä ja etä antaa rahaa mieluummin kehitysyhteistyöhön kuin laittaa johonkin sijoitusrahastoon. Kysyin häneltä eikö kuitenkin olisi syytä kerätä jonkinlainen pahanpäivänvara, kun ei koskaan tiedä, mitä voi tapahtua. Niin hän katsoi minua kuin hölmöläistä ja sanoi: Kuule mummo, me asutaan Suomessa ja täällä kyllä pidetään kaikista huolta!. Se särähti korvaan, koska hän ei ole koskaan muulloin kutsunut minua mummoksi. Miten sen sitten mahtoi tarkottaa.

Olisiko sitten vaan parempi ettei sekaantuisi heidän asioihin yhtään? Mutta silloinhan ei voisi myöskään lainata heille autoa, hoitaa lapsia, antaa käyttää kesäpaikkaa ja purjevenettä. Nämä kuitenkin kaikki maksaa minulle ja miehelleni. Joskus ollemmekin kysyneet, haluaisivatko lapset osallistua kustannuksiin myöskin. Silloin vastaus on ollut, etteivät voi koska ovat nuori perhe ja heillä on niin tiukkaa rahasta.

Mitä tässä pitäisi tehdä? Pelottaa tulevaisuus, koska jäämme pian eläkkeelle ja tulomme lähes puoliintuvat.