Äärimmäisen kateellisen äidin kasvatuksen tulos

Äitini on todella huonolla itsetunnolla varustettu ihminen ja sitä mukaan äärimmäisen kateellinen kaikille ja kaikesta.

Muista olleeni ihan pikkutyttö kun äitini haukkui minulle anoppiaan eli mummoani, miestään eli isääni, naapureita, kavereitani, sukulaisiani ja jopa sisaruksiani.
Olen mm.lohduttanut äitiä, itse lapsena, siitä että miksi hän aikoinaan valitsi kiltin isäni kun hän on niin saamaton nuhjus. Edelleen ovat kyllä yhdessä. Hän on myös kokenut kaikki oireet itsellään syöväksi yms ja itkenyt meille lapsille(!!!) kuolevansa ja jakanut tavaransakkin moneen kertaan. Hyvästellyt lähtiessään lääkäriin. Yleensä tauti ollut esim.normaali päänsärky yms.

Kaikki elämässä aina epäreilua ja kaikki tyhmiä ja rumia. Me lapsetkaan ei olla oltu tarpeeksi hyviä ja aina löytyy paremmin menestyneitä. Kun jouduin nuoruudessa suureen leikkaukseen, piti koko energia käyttää äitini lohduttamiseen koska olihan se niin väärin että taas "hänelle" tapahtuu jotain. En vielä aikuisenakaan ole päässyt käsittelemään tuota vakavaa leikkausta, koska kaikki ajatukseni olivat silloin äidissä.

Olen näin 30 vuotiaana tajunnut elänneeni hyvin painostavassa lapsuudessa jossa äiti puhunut omasta kuolemasta ja hakenut meiltä lapsilta lohtua elämän väöryyteen. Hän ei kestä yhtään kritiikkiä vaan aina alkaa puhumaan kuolemasta jos sanon kuinka kurjaa joku hänen tekonsa on ollut.

Minulla on itsellänikin hyvin huono itseluottamus enkä koe pärjääväni oikein missään. Stressaan asioista ja olen katkera ihmisille joilla elämä kannattelee tasaisesti.

Onko kohtalokavereita?? Tai edes ajatuksia..