Lue keskustelun säännöt.
Lapsen erittäin korkea älykkyysosamäärä
07.04.2019 |
Aiheenahan tämä on kielletty eikä tästä saisi puhua, mutta aion puhua silti. Lapseni on 12 ja hän on käynyt 6 vuotta sitten psykologisissa tutkimuksissa koulukypsyyttä tutkittaessa.
Lapseni ÄO paljastui erittäin korkeaksi ja lapsi hyppäsi suoraan 2. luokalle. Sosiaalisesti hän on ikätasoaan kuitenkin.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Psykologilla ei mitata ÄO:ta ja 6-vuotiaan tulos on kuitenkin 6-vuotiaan tulos, vaikka olisikin parasta persentiiliä.
Millä perusteella ei mitata? Itse olen käynyt WAIS-testissä (aikuisten älykkyystesti) ja niitä on myös lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen näkee viimeistään kuinka älykäs on kun kirjoittaa pitkästä matematiikasta ja fykestä laudaturit.
Vierailija kirjoitti:
Sen näkee viimeistään kuinka älykäs on kun kirjoittaa pitkästä matematiikasta ja fykestä laudaturit.
Kirjoittaa jo.
Meidän kummitytöllä, nyt jo aikuisella, on korkea äö. Aloitti vuotta aikaisemmin koulun ja hyppäsi myöhemmin yhden luokan yli. Tästä aiheutui kuitenkin myöhemmin ongelmia, kun hänkin oli sosiaalisesti ikätasollaan. Teini-iässä luokkakavereilla oli ihan eri jutut kuin tällä tytöllä, hän oli yksinäinen ja vähän ns. outo lintu luokallaan.
Myöhemmin toki erot tasoittuvat ja hän on nyt hyvin pärjäävä aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Meidän kummitytöllä, nyt jo aikuisella, on korkea äö. Aloitti vuotta aikaisemmin koulun ja hyppäsi myöhemmin yhden luokan yli. Tästä aiheutui kuitenkin myöhemmin ongelmia, kun hänkin oli sosiaalisesti ikätasollaan. Teini-iässä luokkakavereilla oli ihan eri jutut kuin tällä tytöllä, hän oli yksinäinen ja vähän ns. outo lintu luokallaan.
Myöhemmin toki erot tasoittuvat ja hän on nyt hyvin pärjäävä aikuinen.
ÄÖ??
Mikä on älykkyysösämäärä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huippuälykkäillä on usein vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa. Niilläkin, jotka ovat niin laajasti älykkäitä, että pärjäävät hyvin itseään tyhmempien kanssa, on yksinäistä. Sosiaalista elämää on, mutta se ei välttämättä anna mitään sille välkylle. Tämä vanhempien olisi syytä pistää pohdintaan. Asia on nimittäin vaikea käsittää sekä tavisvanhemmille että niille älyköille, joilla itselläänkin meni sosiaaliset taidot vihkoon. Jos vanhemmat haluavat lapselleen onnellisen elämän, kannattaa toivoa, että lapsi on jonkin verran älykkäämpi kuin ihmiset keskimäärin, mutta ei liikaa.
^ Miksei älykkäät pariudu tai ole toistensa kanssa kaveria?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapselleni ehdotettiin 1. luokan keväällä siirtymistä 3. luokalle koska hän oli mm matematiikassa tehnyt joko 3. luokan tehtävät valmiiksi. Harvinainen kombinaatio matemaattis-kielellisesti lahjakas lapsi.
Emme suostuneet vaan hän sai kehittyä ikäistensä kanssa (luokalla 4 yhtä fiksua tyttöä). Pääsi sitten ylioppilaaksi aikanaan 9.4 keskiarvolla
Emme silti pitäneet häntä nerona vaan lapsena joja oli utelias oppimaan uutta.
Todella älykäs olisi hypännyt jo useamman luokan yli ja valmistautuisi yliopistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääasia ett saa jonkun tutkinnon itselleen ja lisäksi pystyy hoitamaan raha-asiat ja kotinsa ja ihmissuhteet. Kapea-alaisuus voi olla hankalaa
Mulle tulee jostain syystä mieleen aina Sheldon Cooper kun puhutaan älykkäistä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapselleni ehdotettiin 1. luokan keväällä siirtymistä 3. luokalle koska hän oli mm matematiikassa tehnyt joko 3. luokan tehtävät valmiiksi. Harvinainen kombinaatio matemaattis-kielellisesti lahjakas lapsi.
Emme suostuneet vaan hän sai kehittyä ikäistensä kanssa (luokalla 4 yhtä fiksua tyttöä). Pääsi sitten ylioppilaaksi aikanaan 9.4 keskiarvolla
Emme silti pitäneet häntä nerona vaan lapsena joja oli utelias oppimaan uutta.
Montako ällää sai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sorry. Oletko kuullut ajatusvirheistä.
Vierailija kirjoitti:
No kuinka korkea se sitten oli?
145
Lasten älykkyysosamääriä on erittäin hankala numeerisesti mitata, koska aikuisten testit ei siihen sovi. Lasten kohdalla puhutaankin siksi lahjakkuudesta eikä älykkyydestä,
Ok. So? Niin minäkin kävin aikoinaan testeissä 6-vuotiaana ja menin suoraan kouluun eskarin sijaan. Maailmassa on myös älykkäitä ihmisiä ja nekin on jonkun lapsia, yksi niistä nyt sulla. Mistä halusit siis keskustella? Ihmettelet älykästä lasta kun et ole juuri älyn kanssa joutunut tekemisiin vai?
ÄO:ni kuuluu ylimpään desiiliin, mutta mikään superälykäs en ole. Alaluokilla jouduin kärsimään tyypillisistä vaikeuksista kun piti opetella tavaamista vaikka luin jo Viisikkoja, Tarzaneita, Vernen kirjoja ym. Muistan että olin usein hämmentynyt, esimerkiksi en ymmärtänyt miksi ns. sanelukokeita tehtiin, niissähän opettaja luki lause kerrallaan jotain tarinaa ja oppilaat sitten kirjoittivat ylös. Uskonnon opetusta enkä päivänavauksia ymmärtänyt lainkaan koska kotini oli uskonnoton (jostain syystä olin kuitenkin mukana uskonnon opetuksessa). Eniten pidin teknisestä käsityöstä joka tuli kodin perintönä (isäni oli kirvesmies ja taloamme rakennettiin kouluuni menon aikoihin joten työkalut ja rakennusmateriaalit olivat aina läsnä ja jotain aina rakentelinkin).
Matematiikassa (jos sitä mekaanista laskemista siten voi kutsua) ainoa tavoitteeni oli selviytyä tehtävistä ensimmäisenä ja sitten laittaa kynä pöydälle ja odottaa lopputunti muita. Tässäkään en ymmärtänyt miksi samanlaisia tehtäviä piti toistaa niin kauan mutta nopeuskilpailun avulla sain itseni hyvin motivoitua. Taisi kuitenkin olla niinkin että pidin mekaanisesta toistosta, eikä ajattelulla tarvinnut rasittaa itseään. Kun tunnin lopussa tehtävät tarkastettiin jokin virhe oli aika usein mukana, muistan että tästä opettaja aina huomautti jäätävään sävyyn (epäilen että hän oli huomannut etten tee suurimman osan ajasta mitään ja hän halusi jotenkin osoittaa että tein väärin).
Lukemiseni oli tietenkin nopeaa ja sujuvaa, ehkäpä siinä määrin että minulla oli tapana (ainakin opettaja siitä huomautti) "nielaista" joitain sanan loppuja. Olin taas hämmentynyt koska tiesin lukevani sujuvasti, mutta en saanutkaan odottamaani kehua vaan moittetta. Ääneen lukemisesta tulikin minulle epämiellyttävää. Lukuharrastukseni ansiosta elin tavallaan aivan eri maailmassa kuin monet vielä tavaamista opettelevat luokkakaverit, olin siirtynyt scifiin ehkä joskus kolmasluokkalaisena ja luin Clarken, Asimovin ym. tuotannot läpi jo ala-asteen ensimmäisten vuosien aikana...
Ala-asteesta minullle jäi mieleen päällimäisenä hämmennys ja epäoikeudenmukaisuuden tunne. En ymmärtänyt miksi opetus oli sellaista kuin se oli enkä saanut omasta mielestäni riittävää tunnustusta/kannustusta siitä että jo osasin. Paremminkin opettajan asenne oli se että ei vielä, älä häiritse opetusta, nyt tavataan ja opetellaan seuraavaksi kaikki ynnälaskua.
Myöhemmin sitten koulunkäynti kävi aivan riittävän työlääksi ja haastavaksi. Joitain laudatureja kirjoitin ja huonompiakin arvosanoja tuli. Jonkinlainen hämmennyksen ja ulkopuolisuuden tunne säilyi ja on säilynyt sen jälkeenkin. Epäilen että olen kuitenkin liian tyhmä jotain vikaa minussa ilmeisesti on.
Psykologilla ei mitata ÄO:ta ja 6-vuotiaan tulos on kuitenkin 6-vuotiaan tulos, vaikka olisikin parasta persentiiliä.