Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa tähän omia pahimpia köyhyyskokemuksianne. Itse olen joutunut ottamaan wc-paperia huoltoasemalta
07.04.2019 |
ja joskus pyyhkimään jopa siihen pahvihylsyyn. Meikkejä en voi juuri ostaa, käytän jopa 10 vuotta vanhoja luomivärejä. Tänään kaivoin haarukalla pölypussia tyhjemmäksi, ettei tarvitse ostaa uusia kun ovat niin kalliita.
Kommentit (1063)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun voisi lopettaa. Ketjuun tullut kommentteineen yhä enemmän ihmisiä, jotka tietävät kuinka köyhien tulisi elää. On helppo antaa neuvoja muille, jos itsellä kukkaro ja mieli kunnossa. Minulla todettiin syöpä viime syksynä. Työttömänä ja ulosotossa olevana yksineläjänä tuntui, että yhdenkin päivän loppuun saattaminen ei tahtonut onnistua. Jouduin käymään useissa tutkimuksissa, autottomana ihmisenä jouduin turvautumaan Kela-kyyteihin, tulo- ja menomatka yhteensä 50e. Kela ei korvaa matkoja, koska ne sisältävät jo korvauksen. Ennestään huono talouteni romahti. Pärjäsin näkkileivällä, kaalikeitolla ja halvoilla omenilla. Vien seuraavan vastaajan kysymyksen "Miksi et käyttänyt julkisia?", Julkinen liikenne on lähes lopetettu paikkakunnalla, jossa asun, sairaalaan matkaa 50km. Köyhyys on ilo vain rikkaille.
Mutta onhan taksimatkoissakin maksimi omavastuu joka on noin 300 euroa. Sen jälkeen matkat ovat ilmaisia.
Syöpähoitoihin matkaava potilas maksaa aina itse taksikyydistään 25euron omavastuun per 1 matka.
Edestakainen meno-paluu matka on 25 X 2 = eli 50e päivä.
Tähän 50 euroon on siis jo laskettu kelakorvaus. Eli 1 matkan hinta on 50euroa.
Syöpähoitoihin kuuluu päivittäinen matka esimerkiksi sädehoitoihin.
Sädehoitokerta on siis kerran päivässä , ja hoitojaksot kestävät esimerkiksi noin 5-6 viikkoa.
Sädehoitokerrat ovat myös maksullisia.
Kelan maksukatto täyttyy 300eurosta. Silloin Kela lähettää kortin joka todistaa ettei omavastuuta tarvitse enää maksaa.
Kortin saanti kestää toki jonkin aikaa koska maksettujen kyytien hinnat jotka kerryttävät kelan maksukattoa ,kirjautuvat Kelalle taksikuskien tilitysten mukaan--
ja silloinkin kun kelakorttia odotellaan on potilaan tietysti käytävä syöpähoidoissa.
Kela kyllä korvaa takautuvasti jos potilas on joutunut käyttämään omaa rahaa ennen taksikortin saamista.
Mutta tosiaan potilaalta itseltä on löydyttävä raha kyyteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin asuntolassa ja kävin pe ja la yöllä keräämässä tyhjät pullot ja vein ne viikolla kauppaan ja ostin tonnikalaa ja makaroneja.
Tuo tonnikalailluusio on jännä juttu, purkkitonnarihan on kallista evästä, kilohinnaltaan yli 10 euroa. Monenlaista lihaa saa paljon halvemmalla, ja fileenä vielä. Tänään oli kaupassa lohtakin fileoituna 9 eur kg, sinkkusiivu ei paljoa maksanut.
Joskus aikoinaan 70-80 luvulla taisi olla tonnikalasäilykkeet halpoja
siitä jäänyt elämään tuo illuusio
Eikä nuo säilykkeet muutenkaan suuremmin kiehdo. Niissä ei varmasti ole priimaa sisällä, ei tomaattimurskaankaan päädy ne hehkeimmät, punaposkiset yksilöt. No joo, mutta opiskelijan kannattaa vielä tänäkin päivänä syödä se tuettu sapuska koululla.
Vuosia sitten näin jonkun dokkarin kalankäsittelytehtaalta. Näytettiin miten huonolaatuiset puolimädät kalat mitkä ei muuhun kelvanneet laitettiin jatkojalostukseen. En ole sen koommin ostanut kalapuikkoja, säilykkeitä etc.
Olenkohan nähnyt saman dokumentin? Siinä nimittäin aika ronskisti tyyliin lattialta kaavittiin perkuujätteitä talteen -- ja eikun kalapuikoiksi vaan, kun ensin pikasen "leivitti" eli kieräyttettiin jossain jauhoissa.
Että bon appetit mon amour....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ottanut vessapaperia päiväkodista aamulla kun olen vienyt lapsen hoitoon.
Olen myös paistanut uunissa perunasta tehtyjä lohkoja, keittänyt makaroonia parin päivän ajan kun ei ollut muutakaan (lapselle jätin hernekeiton ja puurot)
Olen ollut menemättä synttöreille jne koska ei ole ollut varaa mihinkään lahjaan.
Lapselta jää välistä uimahallireissuja, hoplop käyntejä usein koska ei ole ylimääräistä.
Lisättäköön vielä että en ostele mitään ylimääräistä. Raha menee ruokaan, muutamiin pakollisiin laskuihin ja lapsen vaatteisiin (usein kirpparilta). Kädestä suuhun eletään.
Kuinka huono palkka sinulla on?
Käteen jää noin 1600, pelkkä vuokra on 1030 e/kk, asutaan Helsingissä. En toki joka kuussa joudu noin tekemään, mutta on pari kertaa tuollainen tilanne ikävä kyllä ollut. Mutta ylimääräistä ei ole. Ja joskus jos jotai innostuu tekemään niin siitä sitten kärsitään ennen palkkapäivää.
Itsellä jää saman verran ja suunnilleen sama vuokrakin. Saan myös asumistukea 250 e sekä lapsilisän 120 e ja elatustuen 200 e. Eli yhteensä 570 tulee noista lisää. Unohdit mainita ne?
Elämiseen ja laskuihin jää siis n 1100 e kk. Me elämme hyvin lapseni kanssa. Ihmettelen mihin rahasi käytät? Minulla jää säästöönkin joka kk ja kaupasta voin ostaa mitä haluamme.
Juuri näin. Nämä kirjoittelijat mokaavat oikeiden köyhien maineen, kun vain "unoihtuu" kertoa kaikki tulonsa ja yhteiskunnan tuet.
Vaikka oikea syy rahattomuuteen on omien elämänhallintataitojen puute.
Sinccis
Tietämätön voit tietenkin taustasi perusteella olla, mutta sinun kannattaa lukea enemmän ja muutakin kuin roskalehtiä.
Syöpähoidot köyhdyttävät useita ihmisiä mm. Suomessa, koska tulot romahtavat. Sairaalakäynteihin ja lääkkeisiin menee suuria summia rahaa pakollisten toistuvien menojen lisäksi. Osa potilaista joutuu ajamaan takseilla sairaalan ja kodin väliä useita kertoja päivässä esimerkiksi sairastuttuaan allogeenisen kantasolusiirron jälkeen sytomegalovirukseen. Jos tulot olivat pienet jo sairauslomalle jäädessä, niin käteen jäävä summa on naurettava. Yksinhuoltajilla elätettävinä voivat olla pienet lapset.
Totta. Tunnen useampia joille koitti kirjaimellisesti henkilökohtainen konkurssi syöpään sairastuttuaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun voisi lopettaa. Ketjuun tullut kommentteineen yhä enemmän ihmisiä, jotka tietävät kuinka köyhien tulisi elää. On helppo antaa neuvoja muille, jos itsellä kukkaro ja mieli kunnossa. Minulla todettiin syöpä viime syksynä. Työttömänä ja ulosotossa olevana yksineläjänä tuntui, että yhdenkin päivän loppuun saattaminen ei tahtonut onnistua. Jouduin käymään useissa tutkimuksissa, autottomana ihmisenä jouduin turvautumaan Kela-kyyteihin, tulo- ja menomatka yhteensä 50e. Kela ei korvaa matkoja, koska ne sisältävät jo korvauksen. Ennestään huono talouteni romahti. Pärjäsin näkkileivällä, kaalikeitolla ja halvoilla omenilla. Vien seuraavan vastaajan kysymyksen "Miksi et käyttänyt julkisia?", Julkinen liikenne on lähes lopetettu paikkakunnalla, jossa asun, sairaalaan matkaa 50km. Köyhyys on ilo vain rikkaille.
Mutta onhan taksimatkoissakin maksimi omavastuu joka on noin 300 euroa. Sen jälkeen matkat ovat ilmaisia.
Syöpähoitoihin matkaava potilas maksaa aina itse taksikyydistään 25euron omavastuun per 1 matka.
Edestakainen meno-paluu matka on 25 X 2 = eli 50e päivä.
Tähän 50 euroon on siis jo laskettu kelakorvaus. Eli 1 matkan hinta on 50euroa.
Syöpähoitoihin kuuluu päivittäinen matka esimerkiksi sädehoitoihin.
Sädehoitokerta on siis kerran päivässä , ja hoitojaksot kestävät esimerkiksi noin 5-6 viikkoa.
Sädehoitokerrat ovat myös maksullisia.
Kelan maksukatto täyttyy 300eurosta. Silloin Kela lähettää kortin joka todistaa ettei omavastuuta tarvitse enää maksaa.
Kortin saanti kestää toki jonkin aikaa koska maksettujen kyytien hinnat jotka kerryttävät kelan maksukattoa ,kirjautuvat Kelalle taksikuskien tilitysten mukaan--
ja silloinkin kun kelakorttia odotellaan on potilaan tietysti käytävä syöpähoidoissa.
Kela kyllä korvaa takautuvasti jos potilas on joutunut käyttämään omaa rahaa ennen taksikortin saamista.
Mutta tosiaan potilaalta itseltä on löydyttävä raha kyyteihin.
Lisäksi sädehoidoista laskutetaan ns sarjahoitomaksu eli 11,40/kerta.
Yhden kalenterivuoden aikana on 683 euroa potilaan maksukatto.
- söin joka toinen päivä muutamien kuukausien ajan
- paistoin kerran k-menu koiranruoan lihapaloja
- leipäjonotusta
- varastin kaupasta tonnikalapurkin ja kinkkuleikepaketin
- joitakin kertoja ottanu juoksutaksin mm. työvoimatoimistoreissulla
- jouduin myymään kitarani, joista toinen oli Yngie Malmsteen signature Stratocaster
- käyn diakonin luona ruikuttamassa maksulappuja
- harkitsin murtautumista kauppaan tai kioskiin
- jouduin myymään autoni
- keräämään pulloja
- pummasin naapurilta ruokaa
- käyttänyt sanomalehtiä yms. paskapaperina
Onhan sitä kaikkeen joutunut turvautumaan, kun työttömyys on venynyt jo niin pitkäksi ja kelan kanssa ei aina suju asiat hyvin. Huom, en käytä alkoholia, en tupakoi, en narkkaa, en käytä lääkkeitä väärin, en ole laitapuolenkulkija, en prätkäkerholainen, vaan työtön puuseppä (tutk.)/ict-tuki (tutk.)/ex-markkinointipäällikkö, pro-luokan CV. Huipulta pohjalle muutamassa vuodessa. Töitä hakenut lähes tauotta vuosia ja käynyt sillävälin jatkokoulutuksia. Kiitos Sipilänkin porukalle, että tempputyöllistäminen ei avannut minullekaan työpaikkaa. Nyt olen jo ehtinyt sairastua masennukseen ja ahdistukseen, ylipainoa on kertynyt, kunto on laskenut, enkä enää kykene tekemään töitä täysipainoisesti. Nyt on onneksi kuitenkin jonkun aikaa ollut sellainen niukinnaukin-tilanne, että ei ole tarvinnut turvautua itsetuntoa tuhoaviin hätätemppuihin. /ceestähän tällainen on, mutta onpahan tullut pelattua survivalgamea koko rahattomuuden edestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahimmalta tuntunut kokemus rahattomuudesta oli kun olin useita vuosia narsistin kanssa suhteessa, vallankäyttöön kuului se että kaikki yritykset saada töitä sabotoitiin kyseisen herran toimesta. Loppuaikana kului viikkoja kun ruokana oli pelkkää perunaa, välillä papuja joskus sipulia joita hain kadulta löytyneillä kolikoilla. Kävelin usein tuntikausia pitkin katuja päästäkseni pois kotoa.
Kun viimein pääsin lähtemään ystävien avulla painoin vain 45kiloa.
Nyt kymmenen vuotta myöhemminkin arvostan sitä että on rahaa käydä kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun voisi lopettaa. Ketjuun tullut kommentteineen yhä enemmän ihmisiä, jotka tietävät kuinka köyhien tulisi elää. On helppo antaa neuvoja muille, jos itsellä kukkaro ja mieli kunnossa. Minulla todettiin syöpä viime syksynä. Työttömänä ja ulosotossa olevana yksineläjänä tuntui, että yhdenkin päivän loppuun saattaminen ei tahtonut onnistua. Jouduin käymään useissa tutkimuksissa, autottomana ihmisenä jouduin turvautumaan Kela-kyyteihin, tulo- ja menomatka yhteensä 50e. Kela ei korvaa matkoja, koska ne sisältävät jo korvauksen. Ennestään huono talouteni romahti. Pärjäsin näkkileivällä, kaalikeitolla ja halvoilla omenilla. Vien seuraavan vastaajan kysymyksen "Miksi et käyttänyt julkisia?", Julkinen liikenne on lähes lopetettu paikkakunnalla, jossa asun, sairaalaan matkaa 50km. Köyhyys on ilo vain rikkaille.
Mutta onhan taksimatkoissakin maksimi omavastuu joka on noin 300 euroa. Sen jälkeen matkat ovat ilmaisia.
Syöpähoitoihin matkaava potilas maksaa aina itse taksikyydistään 25euron omavastuun per 1 matka.
Edestakainen meno-paluu matka on 25 X 2 = eli 50e päivä.
Tähän 50 euroon on siis jo laskettu kelakorvaus. Eli 1 matkan hinta on 50euroa.
Syöpähoitoihin kuuluu päivittäinen matka esimerkiksi sädehoitoihin.
Sädehoitokerta on siis kerran päivässä , ja hoitojaksot kestävät esimerkiksi noin 5-6 viikkoa.
Sädehoitokerrat ovat myös maksullisia.
Kelan maksukatto täyttyy 300eurosta. Silloin Kela lähettää kortin joka todistaa ettei omavastuuta tarvitse enää maksaa.
Kortin saanti kestää toki jonkin aikaa koska maksettujen kyytien hinnat jotka kerryttävät kelan maksukattoa ,kirjautuvat Kelalle taksikuskien tilitysten mukaan--
ja silloinkin kun kelakorttia odotellaan on potilaan tietysti käytävä syöpähoidoissa.
Kela kyllä korvaa takautuvasti jos potilas on joutunut käyttämään omaa rahaa ennen taksikortin saamista.
Mutta tosiaan potilaalta itseltä on löydyttävä raha kyyteihin.
Pitää löytyä myös lääkärintodistus, että on oikeus käyttää taksia! Aina sitä ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut todella vaikeita aikoja, mutta ikinä en ole varastanut.
Olin vuosia sitten kolmen lapsen yh. Työskentelin tuntiopettajana ammattioppilaitoksessa. Tunteja vähän, palkka pieni, vuokra korkea. Mies ei suostunut maksamaan elatusapua, jouduin hakemaan oikeusteitse saataviani. Rahat olivat usein loppu viikkoa ennen tilipäivää. Jäin joskus koululle muiden lähdettyä. Pihistin astianpesuainetta, vessapaperia, pari siivua yhteisestä kahvipullapitkosta, paperia lapsille, ym. Aina piti olla tarkka, etteivät muut huomaa. Hävetti. Muistan myös miten opettaja kollegani, ylilääkärin vaimo, kysyi kahvipöydässä, että milloinkas se meidän palkkapäivä onkaan. Hän ei muistanut, kun mies maksoi kaikki laskut. Meitä oli saman pöydän äärellä 2 yh äitiä ja yksi velkakierteessä oleva, jonka mies oli työtön. En koskaan unohda katseita, jotka toisiimme loimme Rouvan lähdettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun voisi lopettaa. Ketjuun tullut kommentteineen yhä enemmän ihmisiä, jotka tietävät kuinka köyhien tulisi elää. On helppo antaa neuvoja muille, jos itsellä kukkaro ja mieli kunnossa. Minulla todettiin syöpä viime syksynä. Työttömänä ja ulosotossa olevana yksineläjänä tuntui, että yhdenkin päivän loppuun saattaminen ei tahtonut onnistua. Jouduin käymään useissa tutkimuksissa, autottomana ihmisenä jouduin turvautumaan Kela-kyyteihin, tulo- ja menomatka yhteensä 50e. Kela ei korvaa matkoja, koska ne sisältävät jo korvauksen. Ennestään huono talouteni romahti. Pärjäsin näkkileivällä, kaalikeitolla ja halvoilla omenilla. Vien seuraavan vastaajan kysymyksen "Miksi et käyttänyt julkisia?", Julkinen liikenne on lähes lopetettu paikkakunnalla, jossa asun, sairaalaan matkaa 50km. Köyhyys on ilo vain rikkaille.
Mutta onhan taksimatkoissakin maksimi omavastuu joka on noin 300 euroa. Sen jälkeen matkat ovat ilmaisia.
Syöpähoitoihin matkaava potilas maksaa aina itse taksikyydistään 25euron omavastuun per 1 matka.
Edestakainen meno-paluu matka on 25 X 2 = eli 50e päivä.
Tähän 50 euroon on siis jo laskettu kelakorvaus. Eli 1 matkan hinta on 50euroa.
Syöpähoitoihin kuuluu päivittäinen matka esimerkiksi sädehoitoihin.
Sädehoitokerta on siis kerran päivässä , ja hoitojaksot kestävät esimerkiksi noin 5-6 viikkoa.
Sädehoitokerrat ovat myös maksullisia.
Kelan maksukatto täyttyy 300eurosta. Silloin Kela lähettää kortin joka todistaa ettei omavastuuta tarvitse enää maksaa.
Kortin saanti kestää toki jonkin aikaa koska maksettujen kyytien hinnat jotka kerryttävät kelan maksukattoa ,kirjautuvat Kelalle taksikuskien tilitysten mukaan--
ja silloinkin kun kelakorttia odotellaan on potilaan tietysti käytävä syöpähoidoissa.
Kela kyllä korvaa takautuvasti jos potilas on joutunut käyttämään omaa rahaa ennen taksikortin saamista.
Mutta tosiaan potilaalta itseltä on löydyttävä raha kyyteihin.
Pitää löytyä myös lääkärintodistus, että on oikeus käyttää taksia! Aina sitä ei saa.
Juuri näin. Erittäin oleellinen tarkennus. Ilman kyseisiin kyyteihin oikeuttavaa lääkärintodistusta ei tosiaankaan saa. Niitä ei niin vain jaella itsestäänselvyytenä.
Täytyy olla painavat syyt.
Kerran join vodkaa enkä shampanjaa. Oli halvempi tapa humaltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuus oli kamalinta kun meillä ei ollut ruokaa ja piti mennä sukulaisiin syömään. Kun aloin tienaamaan alaikäisenä niin pakotettiin maksamaan ruokarahaa kotiin niin etten saanut säästää ajokorttiin tai opiskelemiseen. Sisareni sai rahansa itselleen mutta minut pakotettiin maksamaan kaikki kotiin.
Olen katkera vieläkin siitä eriarvoisuudesta mitä koin ja vihaan äitiäni.
Vierailija kirjoitti:
Kerran join vodkaa enkä shampanjaa. Oli halvempi tapa humaltua.
Kokeile joskus samppanjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ollut todella vaikeita aikoja, mutta ikinä en ole varastanut.
Sitten et ole kokenut todellista nälkää ja ahdinkoa! Kun riittävän pitkälle menee vaikeudet, niin silloin alkaa tehdä epätoivoisia tekoja. Kun itsesuojeluvaisto lyö täysillä päälle, niin siinä alkukantainen "minä" tulee esiin ja ainoa ajatuksesi on "mun on pakko!" ja siitä et pysty omatuntosi kanssa neuvotella.
paskamahainensaamattomuus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut todella vaikeita aikoja, mutta ikinä en ole varastanut.
Sitten et ole kokenut todellista nälkää ja ahdinkoa! Kun riittävän pitkälle menee vaikeudet, niin silloin alkaa tehdä epätoivoisia tekoja. Kun itsesuojeluvaisto lyö täysillä päälle, niin siinä alkukantainen "minä" tulee esiin ja ainoa ajatuksesi on "mun on pakko!" ja siitä et pysty omatuntosi kanssa neuvotella.
Ei. Osa ihmisistä on varkaita, mutta valtaosa ei ole. Onneksi.
t. köyhä
En käsitä näitä, jotka varastavat köyhyyden vuoksi, ja sanovat että he ovat joutuneet tekemään niin. Voihan sitä tietysti selitellä itselleen laittomia tekoja, mutta kyllä ne varkaudet siitä huolimatta ovat omia valintoja.
paskamahainensaamattomuus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut todella vaikeita aikoja, mutta ikinä en ole varastanut.
Sitten et ole kokenut todellista nälkää ja ahdinkoa! Kun riittävän pitkälle menee vaikeudet, niin silloin alkaa tehdä epätoivoisia tekoja. Kun itsesuojeluvaisto lyö täysillä päälle, niin siinä alkukantainen "minä" tulee esiin ja ainoa ajatuksesi on "mun on pakko!" ja siitä et pysty omatuntosi kanssa neuvotella.
riippuu ihmisestä. En usko, että pätee kaikkien kohdalla.
Joskus kauan sitten asuin avokin kanssa samassa kämpässä, opiskeltiin ja tehtiin osa-aikatöitä sen verran, että tultiin kohtuullisesti toimeen. Pidin välivuotta opinnoista ja tein vain töitä, mutta työt loppuivat, kun eräällä ruokapaikalla rupesi menemään huonosti ja vain pari vakkaria jäi sinne.
Sitten tuli ero, muutin ensi kertaa omilleni, ei mitään käsitystä taloudenpidosta. Sain pariksi viikoksi varastotöitä työkkärin kautta ja niillä rahoilla maksoin takuuvuokran ja ekan kuukauden vuokran. Asumistuki ja toimeentulotuki, ihan tuntemattomia asioita silloin. Virallisesti olin kuitenkin opiskelija, joten en olisi kai saanut työttömyystukea. Säästöjä oli sen verran, että sain ruokaa ja sähkön maksettua, oli puhelin ja jokin todella kehno nettiyhteys. Tietokone oli peruja lapsuudenkodista. Kotivakuutus oli maksettu vuodeksi vanhempieni toimesta muuttaessani.
Mutta se tärkein, eli vuokra jäi kuukausiksi maksamatta. Vuokraisäntä huomasi sen vasta useita kuukausia myöhemmin. Tein liukuhihnahommia, joista maksoin muut kulut - palkka oli surkea - vähän yli 7€ tunnilta. Tuskailin koko ajan joutuvani asunnottomaksi. Lopulta sain toisenkin osa-aikaisen työn. Kuukautta myöhemmin vielä kolmannenkin "kökköduunin" hieman alle 7€ tuntipalkalla.
Sitten tuli soitto varsin pian ja kyseltiin 4kk maksamatta olevien vuokrien perään. Ajattelin, että selviän, vuokrani oli kuitenkin todella matala. Sanoin, että "entä jos maksan 6kk vuokrat kahdessa osassa 2kk sisällä, niin saanko jäädä". Yksityinen vuokranantaja heltyi, kun kerroin, että minulla on kolme työpaikkaa.
En ihan onnistunut, koska duuneistani tienasi niin vähän. Olin kuin töitä tekevä robotti ja sain siltikin kasaan vain lähes 5kk vuokrat. Sitten keksin keinon. Eräs paikallinen pikkupubi ei varmentanut pankkikorttiostoja, vaan ne tulivat tilille 1-2 päivän viiveellä ja sieltä pystyi nostamaan rahaa kortilla ikään kuin velaksi.
Avasin tilin toiseen pankkiin, siirsin sinne kaikki rahat päätililtäni, menin seuraavana lauantaina ryyppäämään useaksi tunniksi kyseiseen pikkupubiin ja nostin jokaisen tuopin kohdalla sopivan summan käteisenä. Asiakkaita oli lauantaina paljon ja kävin tekemässä "noston" sopivin väliajoin. Lopulta sain käteisenä kasaan puuttuvat sataset, talletin ne toiseen pankkiin ja maksoin toiset 3kk vuokria. Vaan kylläpä olin kännissä sen illan jälkeen, koska en uskaltanut nostaa kuin 60€ kerrallaan ja eivät ne juomatkaan ilmaisia olleet! Plus huono viinapää.
Pankin huomautuskirjeen (tilin ollessa yli 500€ miinuksella) heitin roskiin ja leikkasin pankkikorttini kahtia. Sitten irtisanouduin yhdestä duunista ja pärjäsin kahdella kökköduunilla varsin mukavasti, kunnes löysin paremman duunin. Samassa kämpässä asun vieläkin - onneksi minulla on mukava ja ymmärtäväinen vuokraisäntä. Ja oli onni, että tuohon aikaan tilin varmentaminen oli vielä varsin harvinaista. Seuraavana vuonna tulikin sitten Visa Electron.
Yhden vessapaperirullan vieminen yleisistä tiloista on niin pieni varkaus, että se ei enää tunnu missään, kunihminen on tarpeeksi ahtaalla. Se ihminen ei ole sen syntisemi kuin muutkaan joka niin tekee, eiköhän köyhyys itsessään ole jo riittävä rangaistus ilman muiden hurskasteluja.
Olen samaa mieltä, nämä jotka tämän tuomitsevat eivät ole olleet vielä tarpeeksi köyhiä.
Kovin pienet murheet ovat silloin.
Itse olin aina ennen hyvin tarkka, että maksoin laskut eräpäivänä. Karhukirje olisi ollut häpeä, perintäkirje kauhistus ja ulosotto maailman loppu.
Nyt jälkeenpäin tämän kaiken kokeneena naurattaa ellei itkettäisi, niin tietämätön, suppea ja mustavalkoinen oli silloin elämäni ja ajtusmaailmani.
Jotkut ovat onnekkaita, pääsevät elämään koko elämänsä tuolla auvoisella ajatuksella ja tyylillä, meitä toisia elämä kouluttaa ja avaa silmiä.
Ehkä meillä joillain on myös sitäkautta tullut hiukan enemmän ymmärrystä ja myötätuntoa muita, heikompisaisia ihmisiä kohtaan, toivottavasti.
Olin just muuttanut omaan kämppään 18- vuotiaana. En hallinnut rahankäyttöä näköjään :D Mulla loppui rahat aina viikkoa ennen seuraavaa työttömyystukea. Sit ihmeissäni tongin kaikki kaapit ja tyhjiähän ne oli :D Piti lainata porukoilta, vähän nolotti....Sain 50e viikoks ja kävin syömässä niillä kerran päivässä :D