Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3733)
Järkeni koittaa aina kieltää minkään henkiolentojen ym. olemassaolon, mutta silti on ollut kaikenlaista.
Enneunia olen nähnyt muutaman kerran. Unihalvauksia on ollut usein - ne on ihan kamalia.
Tämä kuulostaa varmaan ulkopuolisen korvaan hölmöltä, mutta mulle tämä on tärkeä kokemus; Pikkutyttönä, minulle rakkaan läheisen kuoleman jälkeen, heräsin koputukseen. Sänkyni yläpuolella on ikkuna, ja ikkunassa ulkopuolella ikkunalauta. Laudalla oli talitintti, mikä koputteli ikkunaan. Kun heräsin ja nostin päätäni, lintu pysyi ihan lähellä, hypähteli, katseli minua pitkään, oltiin melkein "nokakkain". Tuntui jotenkin niin lohduttavalta ja lämpimältä. Olin silloin jotenkin varma, että ne oli jäähyväiset läheiseltäni. Olin edellisenä iltana itkenyt aivan lohduttomasti. Linnun vierailun jälkeen olo helpotti, vaikka kaipuu ei tietenkään mihinkään kadonnut. K.o. laudalla ei yleensä käynyt lintuja, emmekä niitä ruokkineet. Ei haittaa, vaikka kyseessä olisikin ihan vaan "tavislintu", tärkeää on, että tuo pieni rakas lohdutti ja auttoi sydänsärkyyn. Kohtaaminen oli joka tapauksessa hieno.
Ja sitten - toivottavasti tosiaan mitään henkiolentoja tai poltergeisteja ei ole. Nimittäin pari kk sitten muutin mieheni kanssa ulkomailla uuteen asuntoon. Nyt on muutama hämmentävä keissi ollut. On näille varmaan järkisyy, mutta vähän kutkuttelee muutkin vaihtoehdot ;)
1) suurikokoinen julistetaulu (kehystetty) kaatui ryminällä alas aivan yhtäkkiä keskellä päivää - se nojasi seinää vasten hyllyn päällä. Oli tukevasti sijoillaan, enkä ollut taulun lähellä kun tämä tapahtui.
2) keittiössä yksi kaapeista ei yhtäkkiä aukea. On jumissa. Ei aukea, ei sitten millään. Aukesi aivan normaalisti ja kevyesti tähän asti, sitä ei ole paiskottu tms.
3) Keittiöstä - ja vain keittiöstä, meni yksi ilta yhtäkkiä sähköt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rappukäytävässä on liikkeentunnistavat valot, jotka rämähtää päälle aina kun samassa rapussa on liikettä. Katsoin ovisilmästä ja kaikki valot olivat pimeinä (asun ylimmässä kerroksessa). Ääniä ei kuulunut enää. Yhtäkkiä valot räpsähtivät päälle vain omasta kerroksestani, muu käytävä pimeänä. Siellä ei kuitenkaan ollut mitään liikettä missään.
Tälle on luonnollinen selitys. Asumme myös ylimmässä kerroksessa.
Aina jos menen ovisilmälle, kun rappu on pimeänä (näen ovisilmästä pimeyden ja samantien syttymisen), niin valot räpsähtää päälle rapussa.
Huoltomies kertoi, että liiketunnistin ottaa oven läpi liikkeeni ja ulottuu asuntoomme asti. Valot syttyvät siis aina kun menen ovisilmälle huvin vuoksi eikä rapussa ole ketään, olen testannut tuota satoja kertoja.
samoin kerrostalossamme kellarin sisällä oleva tunniste tunnistaa ihmisen jo oven takaa, sillä kun avaan kellarin oven, valot ovat jo päällä. Ne liiketunnistimet tosiaan ottaa ovien läpi.
Niin todellakin ottavat. Asuin aikanaan yksiössä, johon joku järjen jättiläinen oli asentanut eteiseen liiketunnistimella toimivan valon, siinä ei ollut lainkaan katkaisijaa, eikä sitä saanut pois käytöstä. En varmaan koskaan ole pelästynyt niin paljoa, kun se valo räpsähti päälle kun olin sängyssä. Ja se räpsyi jatkuvasti, kun rappukäytävässä liikkui joku tai naapuri avasi oman ovensa. Ärsyttävää.
Olisin ottanut polttimon pois tuollaisesta lampusta tai katkaissut siihen menevän johdon.
Varpusparvi oli käynyt pöntöllä. Miten ihmeessä ne pääs sisälle?!
Muutin 19-vuotiaana vuokralle oktaloon johon oli rakennettu asuntoja. Ensimmäisessä kerroksessa oli yksi, minun asuntoni ja toisessa kerroksessa kaksi. Piha oli ihana, iso ja omenapuita. Muutin heinäkuussa ja alkuun ei tapahtunut mitään, ehkä siksikin että reissasin ja tein kaikkea muutakin paitsi nyhjäsin sisällä. Mutta kun syyspimeät tulivat ja aloin töiden jälkeen viettää enemmän aikaa kotona. alkoi sattua outoja:
Kuulin keittiöstä ääntä kuin tuoleja vedettäisiin pöydän alta. Ääni kuului pariinkin kertaan myöhään illalla/yöllä. Istuin vessassa ja joku sanoi selvästi oven takaa "tule tänne" . Pihalla alkoi olla olo että joku katselee varjoista , tarkkailee. Näin sekä portaissa että ulkona pyykkinarujen seassa mustan luonnottoman pitkän ja laihan hahmon joka liikkui nykien tai seisoi kuin patsas.
Vierailija kirjoitti:
Saattohoidettava potilas puhui usein isosta pantterista joka on lähistöllä. Uskoin harhojen johtuvan voimakkaista kipulääkkeistä. Yöllä kirjasin potilastietoja kansliassa, katsoin monitoriin ja näin tai aistin paremminkin kuinka iso, matala pantterimainen eläin käveli kansilan ohi ovelle päin.
Hetken kuluttua menin katsomaan aiemmin rauhallisesti nukkunutta saatettavaa, hän oli juuri kuollut.
Niin, ja lisään tuon että tämä kokemus on jo n. 20 vuoden takaa, ja yhä käy kylmät väreet kun muistan sen. Niin elävästi jäi mieleen, kuinka eläin ikäänkuin nöyrästi, rauhallisesti käveli käytävää ovelle päin. Muuta samanlaista en ole kokenut saatettavia hoitaessani. Joskus on toki ollut voimakas tunne , ikäänkuin joku seuraisi tapahtumia hiljaa vuoteen vierellä, mutta erittäin harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutin 19-vuotiaana vuokralle oktaloon johon oli rakennettu asuntoja. Ensimmäisessä kerroksessa oli yksi, minun asuntoni ja toisessa kerroksessa kaksi. Piha oli ihana, iso ja omenapuita. Muutin heinäkuussa ja alkuun ei tapahtunut mitään, ehkä siksikin että reissasin ja tein kaikkea muutakin paitsi nyhjäsin sisällä. Mutta kun syyspimeät tulivat ja aloin töiden jälkeen viettää enemmän aikaa kotona. alkoi sattua outoja:
Kuulin keittiöstä ääntä kuin tuoleja vedettäisiin pöydän alta. Ääni kuului pariinkin kertaan myöhään illalla/yöllä. Istuin vessassa ja joku sanoi selvästi oven takaa "tule tänne" . Pihalla alkoi olla olo että joku katselee varjoista , tarkkailee. Näin sekä portaissa että ulkona pyykkinarujen seassa mustan luonnottoman pitkän ja laihan hahmon joka liikkui nykien tai seisoi kuin patsas.
Hui, inhottavaa :( Juttelitko talon muiden asukkaiden kanssa, oliko heillä mitään vastaavaa?
Kammottava tuo hahmo...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattohoidettava potilas puhui usein isosta pantterista joka on lähistöllä. Uskoin harhojen johtuvan voimakkaista kipulääkkeistä. Yöllä kirjasin potilastietoja kansliassa, katsoin monitoriin ja näin tai aistin paremminkin kuinka iso, matala pantterimainen eläin käveli kansilan ohi ovelle päin.
Hetken kuluttua menin katsomaan aiemmin rauhallisesti nukkunutta saatettavaa, hän oli juuri kuollut.
Niin, ja lisään tuon että tämä kokemus on jo n. 20 vuoden takaa, ja yhä käy kylmät väreet kun muistan sen. Niin elävästi jäi mieleen, kuinka eläin ikäänkuin nöyrästi, rauhallisesti käveli käytävää ovelle päin. Muuta samanlaista en ole kokenut saatettavia hoitaessani. Joskus on toki ollut voimakas tunne , ikäänkuin joku seuraisi tapahtumia hiljaa vuoteen vierellä, mutta erittäin harvoin.
Mulla myös menee kylmät väreet, hui... Mutta etkö sä siis pelästynyt, että mikä elukka tänne on päässyt sisälle?? Mikä sun reaktio oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin huhtikuussa kirkkaasta valopallosta yöllisellä taivaalla tähän samaan ketjuun. No, tuon jälkeen olen kahdesti nähnyt samanlaisen valopallon, kirkas ja äänetön ja liikkuu hitaasti, mutta suoraan länsi-itäsuunnassa.
Viimeisin havainto oli eteläisellä taivaanrannalla.
Asuinmaani on Nato-maa ja olenkin miettinyt, olisivatko nuo pallot jotenkin Natoon liittyviä.
Olen edellisten kirjoittaja. Toissailtana olin parvekkeella tupakalla jälleen. Katselen aina tähtitaivasta ja havaitsin yllättävän punaisen tähden eteläisellä taivaalla. Ensin ajattelin, että joku on ampunut hätäraketin (eteläsuunnassa on meri). Mutta ei se ollut hätäraketti, se oli vain punaisena hehkuva pallo, joka hetken kuluttua lähti kohtuullisen hyvällä vauhdilla kohti länttä ja katosi sinne.
Sanoinkin miehelle sisään tultuani, että kumma juttu, jos muutaman minuutin iltaisin käyn partsilla niin eikös siellä kovin usein ole noita kummia valoilmiöitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävöin kuollutta koiraani ihan kauheesti ja päätin maksaa ylikalliille, mutta kuullemma hyvälle, meediolle ylihinnan (1500e) saadakseni tietää miten koirani voi.
Tämä meedio oli taivaallinen, hän kertoi, että rakas koirani, jonka kanssa olin harrastanut voittoisasti näyttelyissä käyntiä (tiesi tämän, en kertonut) voi hyvin. Että koirani ei tunne enää tuskaa eikä kipua ja että sillä on monta koirakaveria siellä missä on.
Meedio oli hyvä, tiesi heti koiran rotuni, koirani nimen värin ja osasi jopa kuvailla koirani luonnetta. Kyyneleet valuivat silmistäni, niin helpottunut olin.
Ei helvetti. Minä olisin voinut kertoa sinulle nuo asiat tonnilla.
Minultakin on koira kuollut, mutta eipä ole käynyt mielessäkään kysellä sen kuulumisia tuonpuoleisessa. Edes ilmaiseksi.
No haistavittusit.
Terkuin koirasi tuonpuoleisesta
Kyllä nainenkin voi olla laiska viemään roskia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystyn tuntemaan energiaa. Esim. jos oikein keskityn ajattelemaan sanaa 'rakkaus', pystyn fyysisesti tuntemaan sähköisen energian kulkevan vartalossani ja värähtelyni muuttuvan.
Ihan sama juttu. Tsi vihaisena se on pelottavaa! Vihaisena koko huone missä olen, alkaa täristä mukanani, kuuluu kauheaa meteliä ja jos olen jollekin ihmiselle tosi vihainen hänen edessään kuuluu kovaa murinaa, ihan kuin jonkun petoeläimen. Energian virtaa lävitseni ja tunnen miten tulikuuma laava ja jääkylmä joki virtaavat lävitseni.
Kuollut koirani ilmestyi kuolemansa jälkeen istumaan vahtipaikalleen ikkunan viereen. Mieheni itki kyyneleitä kun näki koiran. En ikinä kertonut, että maksoin meediolle 12,000 € jotta koira ilmestyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei te, joilla on epämiellyttäviä kokemuksia kodissanne: ripotelkaa merisuolaa nurkkiin ja siunatkaa huone samalla. Suola pitää lakaista sittemmin pois ja heittää roskiin (ei imuroida imurinpussiin). Pyytäkää rakkauden valoa tilaan (jos tahtoo, saa rukoillakin) ja käskekää häirikön poistua. Älkää pelätkö, pelko on negatiivista energiaa ja tällainen välitilan turhautunut häröilijä saa siitä voimaa.
Ajatelkaa, että häiritsijä on samanlainen kuin luokan huomionhakuinen luuseri-pahis: olkaa tiukkoja hänen kanssaan ja komentakaa häipymään valoon. Ystävällisesti mutta varmasti. Se on oikeasti epätoivoinen, kun ei ole osannut/halunnut/tajunnut jatkaa matkaansa oikeaan osoitteeseen ja purkaa turhautumistaan kiusaamalla. On ollut ehkä kauankin siellä, koska tuonpuoleisessa ei ole aikaa.
Vielä parempi keino häätöön on shamaanin, meedion tai vastaavan paikalle kutsuminen. Laadukas alan ammattilainen hoitaa homman varmasti. Laadukkuuden takeena on yleensä palkkio. Mitä korkeampi palkkio sitä laadukkaampi ammattilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin 19-vuotiaana vuokralle oktaloon johon oli rakennettu asuntoja. Ensimmäisessä kerroksessa oli yksi, minun asuntoni ja toisessa kerroksessa kaksi. Piha oli ihana, iso ja omenapuita. Muutin heinäkuussa ja alkuun ei tapahtunut mitään, ehkä siksikin että reissasin ja tein kaikkea muutakin paitsi nyhjäsin sisällä. Mutta kun syyspimeät tulivat ja aloin töiden jälkeen viettää enemmän aikaa kotona. alkoi sattua outoja:
Kuulin keittiöstä ääntä kuin tuoleja vedettäisiin pöydän alta. Ääni kuului pariinkin kertaan myöhään illalla/yöllä. Istuin vessassa ja joku sanoi selvästi oven takaa "tule tänne" . Pihalla alkoi olla olo että joku katselee varjoista , tarkkailee. Näin sekä portaissa että ulkona pyykkinarujen seassa mustan luonnottoman pitkän ja laihan hahmon joka liikkui nykien tai seisoi kuin patsas.
Hui, inhottavaa :( Juttelitko talon muiden asukkaiden kanssa, oliko heillä mitään vastaavaa?
Kammottava tuo hahmo...
Huomenta ! Lapsi heräsi päikyiltä ja tarinani jäi vähän kuin kesken. En jutellut, toinen oli yrmy hevarijätkä ja toinen rastapäinen hippikundi jonka kanssa moikkailtiin muttei sen kummemmin juteltu, no kerran osuttiin yhtä aikaa pesutilan ovelle ja kävimme nopean kohteliaan monologin siitä kumpi menee ensin....
Tuosta kellarikerroksen suihku/saunatilasta jäi muuten kertomatta että kerran ajelin sääriäni suihku sammutettuna kun joku heitti löylyä saunassa , oli aika inhottava kokemus!
Vierailija kirjoitti:
Vielä parempi keino häätöön on shamaanin, meedion tai vastaavan paikalle kutsuminen. Laadukas alan ammattilainen hoitaa homman varmasti. Laadukkuuden takeena on yleensä palkkio. Mitä korkeampi palkkio sitä laadukkaampi ammattilainen.
No ei. Ihminen ei tarvitse ketään itsensä ja henkimaailman välille. Eikä varsinkaan maksaa siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä parempi keino häätöön on shamaanin, meedion tai vastaavan paikalle kutsuminen. Laadukas alan ammattilainen hoitaa homman varmasti. Laadukkuuden takeena on yleensä palkkio. Mitä korkeampi palkkio sitä laadukkaampi ammattilainen.
No ei. Ihminen ei tarvitse ketään itsensä ja henkimaailman välille. Eikä varsinkaan maksaa siitä.
Mistä löytyy shamaani ilman maksaa? Ei mistään sanon minä. Älä trollaa
Olin 11-vuotias, kun ampiainen pisti kaulaani koulumatkalla pyöräillessä. Koskaan aiemmin ei ollut pistänyt ja sain kauhean allergiareaktion. Kurkku turposi umpeen enkä voinut hengittää. Ehdin pyöräillä kotipihalle, kunnes pimeni.
Katsoin itseäni - siis kehoani makaamassa maassa - ylhäältä ilmasta ja ajattelin kirkkaasti, että olenkin täällä puidenlatvojen tasolla, kummallista. Tiesin kuolevani, muttei se tuntunut mitenkään kurjalta, totesinpahan vain. SItten lähdin tuuliseen tunneliin, jonka päässä oli valo. Se imi minua itseensä. Kun pääsin valoon, oli ihanaa. En pysty kuvailemaan, miten onnellinen ja rauhaisa olo oli. Mikään huoli ei painanut, olin vain. Siellä oli kilttejä ihmishahmoja, nuori mies hymyili ja nosti kättä, ottivat minut iloiten vastaan. Ihania pehmeitä värejä ja kauempana takana upea maapallomainen maisema jossa oli laakso ja kauempana vuoria (Sellaista en ollut nähnyt missään).
Kirkas valo, joka ei kuitenkaan häikäissyt, vaan hohti rakkautta ja oli inhimillinen, tuli luoksenija sanoi (kuulin äänen suomeksi) minulle: ”Ei ole vielä aikasi, palaahan takaisin.” Minä yritin sanoa, että täällä on ihanaa, miksen voi jäädä? Valo näytti minulle perheeni.
Sen jälkeen heräsin omassa kehossani. Isosiskoni oli kutsunut ambulanssin ja minut oli elvytetty. Olin ollut ehkä puoli tuntia pois tajuistani.
Tuo ei ollut unta eikä mielikuvitusta, vaan ihan täysin oikea, realistinen kokemus. Muistan sen vieläkin tarkasti, vaikka olen 45-vuotias. En pelkää kuolemaa, eikä kenenkään pitäisi pelätä. Jotakin muutakin on kuin tämä maailma, jossa elämme. Mutta mitään maallista uskontoa tuo valo ei edustanut. Syy miksi täällä olemme, on oppiminen. Tärkeintä on olla muille hyvä ja nauttia elämästä.
Ja voin sanoa, etten ole mikään hörhö tai hihhuli, vaan aivan tavallinen, jalat maassa elävä, kriittinen ja koulutettu henkilö. Tästä ei kuitenkaan halua kertoa kenellekään, sillä se oli jotenkin niin herkkä ja hieno kokemus. Ei siihen kaipaa mitään vähättelyjä tai sekopääksi leimaamista. Uskokoon ken haluaa.
Yleensä henget eivät ole vaarallisia, eivätkä satuta. Tämä satuttaa, eikä ole hyvä. Poltergeist. Kannattaa tehdä asialle jotain.