Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3731)
Fakta kirjoitti:
Taas tämäki keskustelu meni siihe että porukka keksii jotai huimia kauhutarinoita vaikka piti kirjottaa realistisia tositapahtumia jotka on ollu yliluonnollisia esim. "Tuoli oli siirtyny toiseen päähän huonetta ollessani nukkumassa".
Mutta sitte saa lukee näitä " Olin lapsena käymässä vanhassa kartanossa ja suuri musta hahmo ilmestyi huoneeseeni ja löi minua ja katosi yhtäkkiä ja vanhempani eivät uskoneet ja vähättelivät tapahtunutta"
Niin moni ihminen on tavannut noita mustia hahmoja että asia on kiinnostava ja tosi kokemuksessa ainakin. Ja raamattu puhuu henkivalloista joita vastaan meillä on taistelu taivaitten avaruuksissa. Voimia siis on. Pimeää ainettakin on....emme tiedä vielä mitä ne ovatkaan. Voivat ne olla vangittuja henkiäkin jollain tehtävällään täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuningasjätkä,Hartola kirjoitti:
Vanha isä eleli jonkin aikaa mökissään kunnes meni sinne minne muutkin menevät aikanaan..
Vanha sauna on palanut ja purettu jossain vaiheessa, uusi sauna on rakennettu joskus 40 luvun tienoilla.
Kun minä tulin taloon, niin huomasin pihamaalla kummalisen puun. Tuomi oli käänynyt varmaankin lumen painamana mutkalle maata vasten, oksa oli juurtunut maahan kiinni ja kasvoi siitä suoraan ylöspäin muodostaen latvukseen ristin. Harmi etten omistanut kunnollista kameraa silloin, oli se niin ihmeellinen, että kuva pitäsi olla siitä muuallakin kuin muistoissa.
No pihamaata raivatessani sen kaadoin pois, muöhemmin sain tietää että juuri sillä paikalla oli sijainnut se vanha sauna. Ja samalle paikalle kaivatin uuden kaivon, jonka pohjalta löytyin 3 metriä syvä hiidenkirnu. Siitä kaivosta ei ole vesi loppunut koskaan, ei edes viime-hellekesänä(2018), vaikka muualla olikin vedet vähissä ja kaivoja kuivui siellätäällä.
Mitä minuun tulee, niin kun tulin asumaan taloon, niin minähän myöskin olin "kulkumies". Ehkäpä Manta, tai siis se maahan sidottu sielu päätteli minun olevan pahoissa ajatuksissa liikkeellä tms.. Ehkäpä siksi se "kylmä möykky" tuli silloitällöin viekkuun yöllä.
Myös tapauksia on ollut että olen ollut joillain työreissuillani toisellapuolella suomea ja olen unohtanut talon oven auki kiireissän ja kerrankin eräs tuttu oli tullut käymään ja huomannut oven avoinna ja päätellyt etten ole kaukana ja jäänyt odottelemaan rappusille, oli hänellekin tullu se sama "kylmä möykky" viereen niin että ihan oli alkanut paleltamaan vaikka oli kesähelle-päivä ulkona. Tuttu oli painanut oven lukkoon ja lähtenyt pois. Myöhemmin kun hän tästä kertoi, kysyen että kummitteleeko siellä sun talossas, vastasin hälle että Manta se vaan siellä taloa vartioi.
Jotenkin kyläläiset vähäsen karttelevat taloa ja pihapiiriä joskus kylillä kyselevät kauttarantain, "eikö sua pelota asua siitä kummitustalossa?"
Täytyypä sanoa että ei, ei enää kun tiedän mistä kaikki juurensa juontaa.
Itseasiassa, kummittelu on vähentynyt, nyt kun olen laittanut talon ja pihapiirin kuntoon,. Kerran uudella digikamerallani taloa sisältä kuvattuani huomasin kun oli yhteen kuvaan ilmestynyt valkeaan kaapuun pukeutunut naishahmo. kasvoja en nähyt, mutta naisen muodot näen siinä kuvassa.
Samoin eräs tuttu naishenkilö, joka harrasti maalausta, teki jostain vanhasta valokuvasta mukaellen taulun, jossa näkyy vanha saunarakennus ja sen vierellä korkea paksurunkoinen, muhkurainen koivu. Taiteilijaseuran näyttelyssä joku katsoja oli huomauttanut, että miksi tuohon koivun kylkeen on pitänyt piilottaa alaston nainen.
Ja tottapa tosiaankin, siinä koivun kupeessa erottuu selvästi ylös taivasta kohti katsova ja kättään ojentava naishahmo ja vieläpä toisessa kainalossa näkyy kuin kuolleen lapsen pää. Taiteilija ei sitä maalatessaan tiennyt ikuistavansa jotain niin merkittävää asiaa, se siis syntyi vahingossa, tai ehkäpä sittenkin ohjattuna..
Nyt tuo taulu on minulla, kunniapaikalla tuvan seinällä. Olen antanut sille nimeksi "Mantalan kummitus"
Monesti olen Mantalle ääneen iltaisin ennen nukkumaan menoani sanonut ;
Lennä Manta, lennä jo valoon, voithan joskus vieraillakin kun haluat, olet aina tervetullut vieras, mutta nyt jo niin tuttu.
Upea tositarina!!!!!Kiitokset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui aivan muutama päivä sitten. Asun ulkomailla ja olin illalla partsilla röökillä. Hiljainen ilta, pimeä taivas, jonne killistelin aikani kuluksi. Yhtäkkiä taivaalle ilmestyi kirkas valopallo, se kulki länsi-itäsuunnassa aika hitaasti ja äänettömästi. Pallo tuli talon takaa, asuntomme on siis itäänpäin. Katselin pallon kulkua, se oli täysin äänetön ja liikkui tasaisesti itää kohti, kunnes katosi taivaanrannalla oleviin pilviin.
En tiedä, mikä se oli. Ei ainakaan lentokone, drone eikä helikopteri.
Plasmapallo ydinvoimaloista karkaa noita. On Youtubellakin kuvattu, yleensä punertava.
Kiitos, tuo olisi muuten hyvä selitys, mutta kun täällä ei lähimainkaan ole ydinvoimalaa. Ja värikin oli aivan kirkas, ei punertava. Täytyy nyt kyllä vielä katsoa Youtubesta kuvia!
Ok. Laitan sinulle kuvia Tubelta. Hetki. tuo on mielenkiintoinen juttu. Tosin plasmapallot saattavat kulkeutua kai kauaskin...mistäpä näistä tietää.
En ole asiantuntija mutta tässä on kuvia:
Kiitos kuvista. Onkohan videon kuvaajan käsi tärissyt, koska ainakin videolla näytti pallo hyppivän sinne tänne? "Minun" palloni oli tasaisen pyöreä ja kirkas ja kulki aivan tasaisesti, joskin hitaasti.
Tarkistin vielä ja lähin ydinvoimala on yli 1000 km päässä (en asu Suomessa).
Pallosalama.
Pallosalamilla on taipumus räjähtää. Olen pienenä nähnyt pallosalaman. Meillä oli saunarakennus pienen mäen alla ja sinne johti tietenkin sähköjohdot. Äiti oli saunassa pesemässä pyykkiä ja olin menossa mäkeä alas äidin luo, kun huomasin sähköjohtoa pitkin kierivän hyvin kirkkaan pallon. Saunassa äiti oli aivan kalpeana ja kauhuissaan, sähkörasiasta oli tullut voimakkaasti pamahtava valo.
Lähinaapurissa pallosalama tuli avoimesta ikkunasta sisään. Sisällä olijat olivat jähmettyneet paikoilleen, kun pallo kierteli huoneessa ja törmäsi lopulta kovalla pamahduksella puhelimen seinärasiaan, jossa poksahti. Seinään jäi mustat palojäljet.
Kuningasjätkä,Hartola kirjoitti:
Vanha isä eleli jonkin aikaa mökissään kunnes meni sinne minne muutkin menevät aikanaan..
Vanha sauna on palanut ja purettu jossain vaiheessa, uusi sauna on rakennettu joskus 40 luvun tienoilla.
Kun minä tulin taloon, niin huomasin pihamaalla kummalisen puun. Tuomi oli käänynyt varmaankin lumen painamana mutkalle maata vasten, oksa oli juurtunut maahan kiinni ja kasvoi siitä suoraan ylöspäin muodostaen latvukseen ristin. Harmi etten omistanut kunnollista kameraa silloin, oli se niin ihmeellinen, että kuva pitäsi olla siitä muuallakin kuin muistoissa.
No pihamaata raivatessani sen kaadoin pois, muöhemmin sain tietää että juuri sillä paikalla oli sijainnut se vanha sauna. Ja samalle paikalle kaivatin uuden kaivon, jonka pohjalta löytyin 3 metriä syvä hiidenkirnu. Siitä kaivosta ei ole vesi loppunut koskaan, ei edes viime-hellekesänä(2018), vaikka muualla olikin vedet vähissä ja kaivoja kuivui siellätäällä.
Mitä minuun tulee, niin kun tulin asumaan taloon, niin minähän myöskin olin "kulkumies". Ehkäpä Manta, tai siis se maahan sidottu sielu päätteli minun olevan pahoissa ajatuksissa liikkeellä tms.. Ehkäpä siksi se "kylmä möykky" tuli silloitällöin viekkuun yöllä.
Myös tapauksia on ollut että olen ollut joillain työreissuillani toisellapuolella suomea ja olen unohtanut talon oven auki kiireissän ja kerrankin eräs tuttu oli tullut käymään ja huomannut oven avoinna ja päätellyt etten ole kaukana ja jäänyt odottelemaan rappusille, oli hänellekin tullu se sama "kylmä möykky" viereen niin että ihan oli alkanut paleltamaan vaikka oli kesähelle-päivä ulkona. Tuttu oli painanut oven lukkoon ja lähtenyt pois. Myöhemmin kun hän tästä kertoi, kysyen että kummitteleeko siellä sun talossas, vastasin hälle että Manta se vaan siellä taloa vartioi.
Jotenkin kyläläiset vähäsen karttelevat taloa ja pihapiiriä joskus kylillä kyselevät kauttarantain, "eikö sua pelota asua siitä kummitustalossa?"
Täytyypä sanoa että ei, ei enää kun tiedän mistä kaikki juurensa juontaa.
Itseasiassa, kummittelu on vähentynyt, nyt kun olen laittanut talon ja pihapiirin kuntoon,. Kerran uudella digikamerallani taloa sisältä kuvattuani huomasin kun oli yhteen kuvaan ilmestynyt valkeaan kaapuun pukeutunut naishahmo. kasvoja en nähyt, mutta naisen muodot näen siinä kuvassa.
Samoin eräs tuttu naishenkilö, joka harrasti maalausta, teki jostain vanhasta valokuvasta mukaellen taulun, jossa näkyy vanha saunarakennus ja sen vierellä korkea paksurunkoinen, muhkurainen koivu. Taiteilijaseuran näyttelyssä joku katsoja oli huomauttanut, että miksi tuohon koivun kylkeen on pitänyt piilottaa alaston nainen.
Ja tottapa tosiaankin, siinä koivun kupeessa erottuu selvästi ylös taivasta kohti katsova ja kättään ojentava naishahmo ja vieläpä toisessa kainalossa näkyy kuin kuolleen lapsen pää. Taiteilija ei sitä maalatessaan tiennyt ikuistavansa jotain niin merkittävää asiaa, se siis syntyi vahingossa, tai ehkäpä sittenkin ohjattuna..
Nyt tuo taulu on minulla, kunniapaikalla tuvan seinällä. Olen antanut sille nimeksi "Mantalan kummitus"
Monesti olen Mantalle ääneen iltaisin ennen nukkumaan menoani sanonut ;
Lennä Manta, lennä jo valoon, voithan joskus vieraillakin kun haluat, olet aina tervetullut vieras, mutta nyt jo niin tuttu.
Pyydä ihmeessä taiteilijaa piirtämään se ristipuu ohjeittesi mukaan! Jää jälkipolvillekin.
En usko yliluonnolliseen, vanhat talot elävät ja jos jotain tippuu seinältä se on huonosti ripustettu. Silti on jäänyt vaivaamaan tapaus jossa tulin kaupasta ja totesin esikoisen ilmeisesti lähteneen kaverilleen koska pyörä ja takki olivat poissa, menin maksamaan laskuja nettipankkiin ja kuulin samassa yläkerrasta naurunpyrskähdyksen, kovan kolahduksen ja vaimean " apua! huudahduksen. Huikkasin että hei neiti, mitä sä touhuat mutta kun vastausta ei kuulunut kiipesin portaat ylös tyttäreni huoneeseen katsoaakseni oliko rikkonut jotain . Tytön huone oli pimeä, vessassakaan ei ollut ketään . Olin yksin kotona, ja silti varmasti kuullut ääniä yläkerrasta ! Siinä vaiheessa tuli mietittyä, alkaako mulla nuppi seota?
Niin ja tyttö ei ole mikään teini, jolla olisi voinut olla poikaveri salakylässä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SensitiveSoul kirjoitti:
Minulle on sattunut vaikka mitä. Ensimmäisen kunnon enneunen näin teini-ikäisenä, kun perheeni oli purjehdusreissulla. Yövyimme eräässä satamassa, ja yöllä näin painajaista, että meressä veneemme vieressä kellui ruumis. Kerroin unesta aamulla vanhemmilleni, olin nuorena erittäin ruumiskammoinen. Uni oli koko päivän mielessäni. Samana iltana löytyi hukkunut mies saman laiturin varrelta merestä! Vainaja kuljetettiin veneemme edestä paareilla. Itse olin jossain käymässä, en ollut veneessä tuolloin, mutta osa perheestäni todisti tapahtumia. Olimme tuohon mennessä veneilleet toistakymmentä vuotta, eikä mitään vastaavaa ollut tapahtunut.
Olen myös nähnyt unta, että luen nuoren naisen kuolinilmoitusta sanomalehdestä ja seraavana päivänä sain kuulla hyvän lapsuudenystäväni siskon kuolemasta (en tiennyt hänen edes olleen sairas!). Lehteä avatessani näin hänen ilmoituksensa ihan heti, vaikka aukeama oli täynnä ilmoituksia.
Olen myös "nähnyt" edesmenneen isoisäni jotenkin jännästi pääni sisällä. Hänen sairastumisensa ja kuolemansa sattuivat vaikeissa olosuhteissa ulkomailla. Kun kuolema oli tapahtunut päivä tai pari sitten, mieleeni nousi ikäänkuin kuva tästä pappastani, se ei tuntunut tavalliselta mielikuvalta, vaan ihankuin olisin nähnyt hänet jotenkin "sisäisellä silmällä", vaikea selittää. Pappa hymyili ja nauroi, ja jotenkin minulle tuli mieleen sanat "vasen puoli". En oikein ymmärtänyt, mitä se tarkoitti. Muutaman päivän päästä juttelin erään lähisukulaisen kanssa, joka alkoi kertomaan, miten oli nähnyt unta kyseisestä papastamme, hän oli tanssinut ja sanonut, että "nyt on hyvä olla". Sukulaiseni lisäsi vähän naurahtaen, että jotenkin "pappa oli ikäänkuin vasemmalla puolella siinä". Olin erittäin ihmeissäni, koska minullakin oli tuo "vasen puoli" tullut siinä kokemuksessani ja siis en ollut sukulaiselleni siitä vielä maininnut.
Olen tämän kyseisen isoisän nähnyt unessa ja hän kertoi tulleensa vain minua katsomaan. Unessa halasimme ja tunsin hänen lämpönsä. Seuraavana päivänä löysin vaatelaatikostani päälimmäisenä hänen kangasnenäliinansa, jollainen hänellä oli aina rintataskussaan. Minulla kyllä on toisessa kaapissa niitä muutamia, kun ne päätyivät vahingossa luokseni hänen vanhojen tavaroidensa mukana, mutta en ymmärrä, miten sellainen voi vaatelaatikossani olla ja vieläpä päälimmäisenä. Olin muutama päivä sitten vielä järjestänyt tuon laatikon.
Joskus näin unta eräästä vanhasta potilaasta, jota olin hoitanut vuosia aiemmin, muistisairas ihminen kyseessä. Hänet lähes unohtaneena näin unessa hänet vanhassa työpaikassani, hän lipui minua kohti ja nosti onnellisena kättään kohdallani. Ihmettelin suuresti, miten hän voi muistaa minut. Ymmärsin unen olevan epätavallinen. Meni ehkä kaksii viikkoa ja luin kyläpaikassa lehteä, arvatkaa kenen kuolinilmoitus siinä oli. Siinä kiitettiin vanhaa työpaikkaani hyvästä hoidosta.
Joskus rukoilin "hyvää tuuria" erääseen asiaan illalla. Yöllä heräsin mielessäni sanat "ei ole olemassa tuuria, vaan armossa me kuljemme". Ikäänkuin ajatus olisi ollut valmiina päässäni ja se olisi minut herättänyt. En muista sanatarkasti lausetta, mutta jotenkin noin se meni. Tuli jännä olo.
Näitä on paljon muitakin, suvussani on paljon enneuniakokemuksia, intuitiivisia ihmisiä ym.
Kyllä, ihania ja surullisiakin tapahtumia sulla mutta: Hän istuu Jumalan oikealla puolella....ja sinunkin jutuissa vahvistetaan taas tämä vasen puoli, se on meille juuri vasen puoli varmaan juuri siksi että ollessamme Jumalan edessä Jeesus istuu oikealla puolellaan :)
Tää sattui kun olin jotain 15v ja tulin koulusta , mun lapsuuskodissa on kellari jonka ovi on keittiön oven vieressä ja sillä oli tapana aukeilla omia aikojaan. Kerran sit tulin koulusta todetaakseni että jaa, taas se kellarin ovi on auennut ja olin matkalla sulkemaan sitä kun pimeästä kellarista kuului mielenvikainen " hihi hii", ikäänkuin joku psyko olisi kikattanut. Juoksin ulos ja samassa äiti ajoi pihaan, huusin äidille että "älä mee sisään ku siel on joku". Mitään hihittelevää hullua ei talosta kuitenkaan löytynyt, ja vanhemmat koettivat selitellä tapahtunutta ulkoa kuuluneilla äänillä tai mielikuvituksen laukalla, että mua hermostutti ja aloin kuvitella . Mutta kun mä en yhtään ollut peloissani tai mitään , en pelännyt sitä kellaria tai yksin kotona oloa ,ihan rennosti vaan tulin koulusta ja olin menossa keirtänmäänkahvia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin nuorena aikuisena metsässä kävellessäni pohjois-karjalan korpiseudulla hylätyn rintamamiestalon keskeltä metsää. Olin utelias ja menin sisään, ja yllätyin, kun talo oli kovin ränsistynyt, mutta siellä oli sisällä kaikki paikoillaan, kahvikupitkin pöydässä, ihan kuin sieltä olisi lähdetty kesken arkipuuhien vain käymään jossain. Huonekalut olivat paikoillaan. Piha ja talo olivat kuitenkin sen näköisiä, että siellä ei oltu asuttu enää vuosiin. Minulle tuli talossa todella outo, pelottava olo, ja lähdin saman tien pois. Saman päivän yönä näin unta talosta, astuin unessa ovesta sisään ja huoneessa, jossa olin käynyt, seisoi nurkassa joku sanoin kuvaamattoman vihainen otus, joka näyttäytyi kihisevänä, mustana energiana. Tunsin unessa, että se oli kiteytynyttä pahuutta, se kihisi suurena, pallomaisena, savumaisena energiakenttänä, ja oli todella uhkaava ja vihamielinen. Tiesin, että se on vihainen minulle, kun menin taloon. En koskaan enää mennyt taloon, ja välttelin sitä osaa metsästä. Vieläkin usein mietin, mikä talon tarina on, ja miksi se oli jäänyt tyhjilleen.
Ukkini kuoli syöpään ollessani alle kouluikäinen. Hänet siirrettiin omasta toiveestaan kotiin viimeiseksi viikoksi ja hän sai kuolla omaan sänkyynsä. Mummo ja tätini pesivät, pukivat ja laittoivat hänet kotona arkkuun ja ukki siirrettiin kappelin kylmiöön odottamaan hautausta.
Mummolassa wc ja saunan pukuhuone ovat vierekkäin ja lapsena pelkäsin mennä yöllä vessaan kun näin aina sivusilmällä ukin liikkuvan "hautakaapu" yllään saunan pukuhuoneessa.
Vuosia myöhemmin, aikuisina, samanikäinen serkkuni sanoi, että pelkäsi lapsena mennä vessaan, koska luuli aina näkevänsä ukin liikkumassa saunan pukuhuoneessa. Emme ikinä maininneet asiasta kun olimme lapsia. Vuosia mietin että lapsella on vilkas mielikuvitus, ei siinä sen kummempaa. Serkkuni samankaltaiset kokemukset kumminkin pistivät miettimään asiaa uudelleen. Mistäpä sitä ikinä tietää mitä kuoleman jälkeen meille tapahtuu...
Ukki oli eläessään lempeä ja ihana ihminen, joskus mietin että mitähän hän siellä pukuhuoneessa vaelteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Senjuska kirjoitti:
Ukkini kuoli syöpään ollessani alle kouluikäinen. Hänet siirrettiin omasta toiveestaan kotiin viimeiseksi viikoksi ja hän sai kuolla omaan sänkyynsä. Mummo ja tätini pesivät, pukivat ja laittoivat hänet kotona arkkuun ja ukki siirrettiin kappelin kylmiöön odottamaan hautausta.
Mummolassa wc ja saunan pukuhuone ovat vierekkäin ja lapsena pelkäsin mennä yöllä vessaan kun näin aina sivusilmällä ukin liikkuvan "hautakaapu" yllään saunan pukuhuoneessa.
Vuosia myöhemmin, aikuisina, samanikäinen serkkuni sanoi, että pelkäsi lapsena mennä vessaan, koska luuli aina näkevänsä ukin liikkumassa saunan pukuhuoneessa. Emme ikinä maininneet asiasta kun olimme lapsia. Vuosia mietin että lapsella on vilkas mielikuvitus, ei siinä sen kummempaa. Serkkuni samankaltaiset kokemukset kumminkin pistivät miettimään asiaa uudelleen. Mistäpä sitä ikinä tietää mitä kuoleman jälkeen meille tapahtuu...
Ukki oli eläessään lempeä ja ihana ihminen, joskus mietin että mitähän hän siellä pukuhuoneessa vaelteli.
Ihana ukki sulla, joskus ajattelen mitä nykylapset menettävät kun perheet eroavat ja hajallaan eikä tällaisia luonnollisia kiintymyssuhteita pitkäaikaisina ja juurevuutta tuovana enää olekaan. Lempeät isovanhemmat olivat monen lapsen turva tuolloin.
Laittakaa kaikki seinällenne ukin ja mummin kuva, ja vanhempienne, se antaa juurevuutta kotiin.
Täällä on monessa tarinassa tullut vastaan nimi Erkki, huomasitteko .)? Mikähän Erkeissä...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kokenut mitään yliluonnollista oikeassa elämässä, mutta jostain syystä unieni teema on toisinaan kummittelu, muutamia unia muistan viime vuosilta. Olen jossain kodissa normaalisti ja yhtäkkiä vaikka oven tai ikkunan kahva alkaa kääntyillä ylös alas itsekseen ja kauhistun ja ajattelen että "se on kaikki totta!" viime unessa kanssani oli äitini, ja olin täpinöissäni että joku muukin näki asian vaikka samalla unessa oli pelottava uhkaava tunnelma.
Yksi uni oli myös todella outo, varsinkin nyt kun olen alkanut tulla uskoon. Tämä uni tuli mieleeni tuosta ylempää viestistä 268, tuosta mustasta energiasta. Kun näin tämän unen olin ateisti ja aika huonossa elämäntilanteessa, poltin pilveä ja join ja olin melko hungingolla. Eli olin unessa jossain huoneessa jonka kattoon alkoi yhtäkkiä muodostua mustaa paksua sumua, joka paksuni ja tummui ja alkoi levittäytyä ylhäällä ja tulla lähemmäs minua. Olin täysin kauhuissani ja muistaakseni kädessäni oli risti jonka kohdistin ylös (en ole varma oliko näin) mutta muistan, että huusin ainakin jotain että Jeesuksen nimeen mene poissa! Ja sumu katosi, huoneesta tuli hyvä ja kirkas ja samalla heräsin. Hereillä ollessani ihmettelin vähän unta ja mietin miten edes unissani huusin Jeesusta, kun ei ole minulle mitenkään merkittävä hahmo.
Oikeassa elämässä sitten sattuu paljon ihmeellisiä yhteensattumia, jotka pistää miettimään, miten näinkin voi käydä. Mutta yhdessäkään kodissani ei ole onneksi kummitellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nukkumas eräs yö n. Puol vuot sit, kun mikro meni itestään pääl johon heräsin. Sit se meni heti ku olin heränny, nii kii. Luukku aukes, ja ihan ku joku ois paiskannu sen kii. Vanhempi ei ollu muka kuullut mitään, ja ihmetteli asiaa.
Mä olen nyt n. 3v kuullu kun joku joskus ns. Kuiskaa, mutta selvästi mun nimen. Aina ku kattelen ympärilleni, ketään ei näy missään tai kukaan muu ei ole näköjään tuntenut.
N. 3-4v sitten, olin 2-3-luokalla, nyt olen seiskalla. Tapahtu sellane, et yks täti ihmetteli olinko iltapäivä kerhossa silloin. Eli kävin silloin iltapäiväkerhossa muutanina päivinä viikossa, niin mä vastasin et en ollut. Se täti jäi aika sanattomaksi, ja sano jotai tyylii, et ei sit mittää. Mut jottai se sano jun mielest, et oisin muka niin ku ollu leikkimös siel toisten kans. Olin siis jo menny koulukyydil sillo kotii, ku enen ku muutettii tänne keskustaan nii oli vähä pitkä matka siin välis. Mut joo, mulla ei oo kitää identtistä siskoo tai mitää joten en tiedä miten tämäkin on mahdollisa. Maailma on salaperäinen.
Mulla ois viel monii, mut en jaksa niitenempää kirjottaa. Ihan vaan sen tkaii, kpska koht täst tulis tyylii aika pasku romaani.
Ihan hyvä ettet jaksa, niin voit opetella kirjottamaan normaalia tekstiä ensin.
Ja kuinkahan hyvää tekstiä itse tuotit 13 v. ? Taisitkin olla koulukiusaaja ulosannistasi päätellen.
Harjoittelemalla ja kirjoittamalla taidot sekä ilmaisu kehittyy ja kypsyy. Kannattaisi kannustaa eikä lannistaa ja lytätä. Kyllä tälläkin palstalla monet aikuiset kirjoittavat paljon heikompilaatuista tekstiä kuin tämä arvostelemasi nuori. Häpeäisit, vielä jos itse olet aikuinen.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä tapahtui muutamana vuotena isäni kuoleman jälkeen. Isä kuoli siis yllättäen ja nuorena, olin teini kun hän kuoli ja otin kuoleman todella raskaasti. Hän oli minulle esikuva ja olin muutenkin aina isän tyttö, vanhempieni ainoa lapsi. Jopa musiikkimakuni on muovautunut lähinnä isäni musiikkimaun mukaan.
Noh, jokunen kuukausi isäni poismenon jälkeen aloin nukkua huonosti. Monta kertaa kävi niin, että nukahtamisen jälkeen heräsin yllättäen aamuyöllä (yleensä klo 3) ja näin vaalean hohtavan pallon leijailevan sänkyni vieressä, ja seurasin palloa katseellani kunnes se alkoi liikkua poispäin ja lopulta hiipui pois. Sinänsä vaalea leijuva pallo ei ole näkynä pelottava (varsinkaan kun vertaa unihalvauksiin), mutta tottakai säikähdin hieman jokaisella kerralla. Siis ihan oikeasti, mikä ihme tuo pallo oli? Kyseessä ei ollut kuitenkaan unihalvaus koska pystyin liikkumaan ja puhumaan samalla kun näin pallon. Mitään selitystä tähän en löytänyt edes googlen avulla. Noiden kertojen jälkeen kesti aina hetki ennen kuin pystyin taas uudelleen nukahtamaan, muutaman kerran taisin jopa valvoa koko loppuyön.
Kerroin asiasta äidilleni, joka kertoi tietenkin asian eteenpäin hippitädilleni. Hippitätini oli aivan varma että tämä yöllinen "vierailu" oli isäni sielu tms, isäni kävi vain katsomassa nukkuvaa lastansa. Noh, tämän teorian jälkeen en ainakaan pelännyt näitä yöllisiä näkyjä enää, vaan enemmänkin odotin niitä.
Myöhemmin kuitenkin selvisi, että kyseessä on aivan normaali unihäiriö; hypnagoginen hallusinaatio. Luultavasti unettomuuteni ja masennukseni tuohon aikaan laukaisvat tämän. Välillä on silti mukava uskoa näin vuosien jälkeenkin että isäni olisi ollut paikalla <3
oliko se pallo läpimitaltaan noin 10cm?
ite näin sellaisen kun olin hereillä ja myös selvä. pallo lensi kohti ja meni rinnan kohdalta sisään ja heti sen jälkeen valtasi lämmön ja raukkauden tunne, tiesin heti että se oli ukkini.
Vierailija kirjoitti:
Tää sattui kun olin jotain 15v ja tulin koulusta , mun lapsuuskodissa on kellari jonka ovi on keittiön oven vieressä ja sillä oli tapana aukeilla omia aikojaan. Kerran sit tulin koulusta todetaakseni että jaa, taas se kellarin ovi on auennut ja olin matkalla sulkemaan sitä kun pimeästä kellarista kuului mielenvikainen " hihi hii", ikäänkuin joku psyko olisi kikattanut. Juoksin ulos ja samassa äiti ajoi pihaan, huusin äidille että "älä mee sisään ku siel on joku". Mitään hihittelevää hullua ei talosta kuitenkaan löytynyt, ja vanhemmat koettivat selitellä tapahtunutta ulkoa kuuluneilla äänillä tai mielikuvituksen laukalla, että mua hermostutti ja aloin kuvitella . Mutta kun mä en yhtään ollut peloissani tai mitään , en pelännyt sitä kellaria tai yksin kotona oloa ,ihan rennosti vaan tulin koulusta ja olin menossa keirtänmäänkahvia
Onko sinulla pienempiä sisaruksia? Tai onko kellarissa ikkunaa joka olisi voinut jäädä auki ja naapurin lapsi leikkiessään olisi kulkenut tonttinne läpi, nauraen juuri avoimen ikkunan kohdalla. Toisaalta on myös mahdollista että olet koulun jälkeen ollut nin poikki, että aivosi ovat hetkellisesti tuottaneet harhoja.
Ei nyt kauheen yliluonnollista, mutta näen aina tietynlaisen hylkäämisunen suhteen alkupuolella, jos kumppani tulee lopulta mut jättämään yllättäen. Toki olen sen aina yrittänyt unen unohtaa ja selittää sattumana, mutta onhan tässä 30 vuoden aikana jokunen suhde ollut ja aina pitänyt paikkansa. Muitten miesten kanssa tätä unta en ole nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui aivan muutama päivä sitten. Asun ulkomailla ja olin illalla partsilla röökillä. Hiljainen ilta, pimeä taivas, jonne killistelin aikani kuluksi. Yhtäkkiä taivaalle ilmestyi kirkas valopallo, se kulki länsi-itäsuunnassa aika hitaasti ja äänettömästi. Pallo tuli talon takaa, asuntomme on siis itäänpäin. Katselin pallon kulkua, se oli täysin äänetön ja liikkui tasaisesti itää kohti, kunnes katosi taivaanrannalla oleviin pilviin.
En tiedä, mikä se oli. Ei ainakaan lentokone, drone eikä helikopteri.
Se oli Nasan tutkimus.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c2092c51-1fa2-4bdf-9f99-666746d81672
.
Olen nähnyt ihmisen paikassa jossa juuri sillä hetkellä ei olisi pitänyt olla ketään. Tulin juuri ulkoa sisälle avaimilla (ei ollut kotini) ja minua tuijotti aulassa tavallisen näköinen keski-ikäinen nainen, joka tervehtimättä kääntyi ja käveli hyllyn taakse. Olin hyvin hämmentynyt sillä oletin paikan olevan tyhjä ja nainen oli ihan vieras. Lähdin hänen peräänsä kysyäkseni kuka hän on, mitä tekee paikalla ja että tila ei ole vielä auennut eikä siellä saisi olla ulkopuolisia.
No arvaattekin jo varmaan, että hyllyn takana ei ollut ketään. Kiersin koko tilan ja se oli täysin tyhjä. Tarkistin oven ja se oli lukossa kuten pitikin. Olisin kuullut jos se olisi käynyt jonkun poistuessa, tila ei ollut iso eikä mitään paikkoja missä piilotella tai muita ulko-ovia ollut. Tutkin vessan ja siivouskomeron.
Loppupäivän tietenkin mietin näkemääni. Oloni oli aivan normaali, eikä minulla ole tietääkseni koskaan ollut hallusinaatioita tai mitään mielenterveysjuttuja. Silti olin nähnyt aivan selvästi ihmisen, joka oli hävinnyt savuna ilmaan. Ei ollut ollut edes hämärää, tilassa oli valot päällä.
Koko juttu on niin random. Kyseessä ei ollut mikään kuollut sukulainen tai tunnistettava enne. Paikkaan ei liity mitään kummitustarinoita. Oli aamupäivä. Hahmo oli ihan tavallisen ihmisen näköinen, ei esim. läpikuultava. Mutta jos se oli oikea ihminen, hänellä täytyi olla yliluonnolliset ninja-taidot. Kävin kyseisessä rakennuksessa säännöllisesti, enkä nähnyt hahmoa koskaan toistamiseen ja se pysynee minulle ikuisesti mysteerinä.
Suomeksi tässä kuinka maapallo syntyi, ja koko prosessia ohjasi Jumala, joskin sitä ei tässä mainita:):
Älkää murehtiko turhia sillä jokainen päivä pitää kyllä itsestään huolen. Luota sinä Jumalaan.