Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3731)
oudot bassot kirjoitti:
Olin keikalla. ja sieltä tuli kamala basson voima joka jysäytti minut seinään voimakkaasti. En tiedä voiko tuo olla mahdollista, että bassosta käy noin, mutta pyörryin siitä.
Ääniase on mainittu Raamatussa sekin kun Jerikon muurit murrettiin sillä. Sehän toimii oikeinkin hyvin, kuten tiedätte aseteknologian keinoina.
Ns Jumalan ääni kone oli käytössä jo Vietnaimin sodassa jossa päähän lähetettiin kapteeneille ohjeet käännellä laivoja. Alkuunhan he säikähtivät valtavasti kun se ääni kuului päässä. You tubella on tämä teknologia selostettu.
Oikea Jumala saa päähämme vaikka kuinka äänensä. Hänhän loi itse Ihmisen, ja vastaanottajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi nämä olennot, narinat ja kolinat aina tulkitaan kuolleiksi? Eikös suomalaistenkin perimäusko puhu tontuista ja muista olennoista? Irlannissa ja Islannissa keijuja ja muuta joukkoa kipittää suunnalleen jokaisella kivellä ja puunkololla.
Entisaikaan saunaankin saatettiin viedä jouluna puuroa, jotta siellä asusteleva olento olisi suosiollinen. Ei niitä olentoja minään iloisina pikku-ukkoina silloin pidetty. Se on myöhemmän viihteen ja satukirjojen luomusta. Todellisuudessa noita olentoja pelättiin ja niiden kanssa kannatti olla hyvissä väleissä.
Vierailija kirjoitti:
oudot bassot kirjoitti:
Olin keikalla. ja sieltä tuli kamala basson voima joka jysäytti minut seinään voimakkaasti. En tiedä voiko tuo olla mahdollista, että bassosta käy noin, mutta pyörryin siitä.
Ääniase on mainittu Raamatussa sekin kun Jerikon muurit murrettiin sillä. Sehän toimii oikeinkin hyvin, kuten tiedätte aseteknologian keinoina.
Ns Jumalan ääni kone oli käytössä jo Vietnaimin sodassa jossa päähän lähetettiin kapteeneille ohjeet käännellä laivoja. Alkuunhan he säikähtivät valtavasti kun se ääni kuului päässä. You tubella on tämä teknologia selostettu.
Oikea Jumala saa päähämme vaikka kuinka äänensä. Hänhän loi itse Ihmisen, ja vastaanottajaksi.
Valitettavasti militaari on jo hoksannut aikoja asian:
Jumalalla on rajaton muistikapasiteetti ja kaikki teknologinen tieto ollut ennen meitä, hänelle yhteyden pitäminen vaikka 10 mrd ihmiseen erikseen ei ole ongelma langattomasti.
Vierailija kirjoitti:
Jumalalla on rajaton muistikapasiteetti ja kaikki teknologinen tieto ollut ennen meitä, hänelle yhteyden pitäminen vaikka 10 mrd ihmiseen erikseen ei ole ongelma langattomasti.
Jeesus sanoi: "Minun lampaani kuulevat minun ääneni"!
Ihana lause. Sillä noin se juuri on. Tavoittele sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä olennot, narinat ja kolinat aina tulkitaan kuolleiksi? Eikös suomalaistenkin perimäusko puhu tontuista ja muista olennoista? Irlannissa ja Islannissa keijuja ja muuta joukkoa kipittää suunnalleen jokaisella kivellä ja puunkololla.
Entisaikaan saunaankin saatettiin viedä jouluna puuroa, jotta siellä asusteleva olento olisi suosiollinen. Ei niitä olentoja minään iloisina pikku-ukkoina silloin pidetty. Se on myöhemmän viihteen ja satukirjojen luomusta. Todellisuudessa noita olentoja pelättiin ja niiden kanssa kannatti olla hyvissä väleissä.
Joo, tulee mieleen Martti Haavion kirja Suomalaiset kodinhaltijat.
Vierailija kirjoitti:
Vaistoan jos joku läheinen on suuttunut minulle, vaikka esittää muuta. Vuosia luulin, että kuvittelen, mutta elämän varrella olen huomannut että nämä pitääkin paikkansa. Ikään kuin saan vahvan tunteen, että henkilö kantaa nyt minulle kaunaa. Uskomatonta kyllä, olen nykyisin huomannut, että pystyn jopa lukemaan ajatuksia. En siis selkeitä lauseita tms vaan ikään kuin näyn, jota ei silmillä nähdä vaan mielellä. Uskon, että tähän on olemassa tieteellinen selitys, jota ei vielä ole osattu todentaa vaikka viitteitähän on. Uskon myös, että ihmiset ovat pohjimmiltaan aisteiltaan eläimiä, jos annamme niille mahdollisuuden.
Olen myös pari kertaa huomannut, että pystyn käsilläni aistimaan läheisen kipukohtia, jos laitan kämmenet lähelle ihoa ko.kohtaan. En tiedä miten, mutta jotenkin saan jännän tunteen ja varmuuden, että tässä se kohta on ja niin on ollutkin. Suvussani on menneisyydessä ns.parantajia ja noitia. Olisiko tässäkin joku luonnollinen vaisto ja herkkyys olemassa, jota ei vielä pystytä todentamaan. En osaa parantaa, mutta tunnen vain että tässä se on.
Samaa settiä on kun kerran lapsena lottosivat kaverin kanssa. Mun kättä poltteli tai kutitti tiettyjen numeroiden kohdalla ja tuntui että tähän on laitettava ruksi. Kyseiset neljä numeroa oli oikein. Kaverin valitsemat eivät olleet. Saimme muistaakseni kympin tai kaksi. Aikuisena ei enää samanlaista kihelmöintiä ole lototessa tullut.
Jos suvussasi on myös skitsofreniaa tai psykoosi taipumusta, Niin en kovin suosittele noita kykyjä harjoittamaan. Tiedän myös näitä noitia ja ennustajia, joiden mielenterveys ei ole kestänyt vastaavaa toimintaa . Luulot ja tuollainen päättelykyky antaa ruokaa myös sille, että kovan paikan tullen voit alkaa luulla tietäväsi asioita vaikka ne on todellisuudessa vain merkki ehkä jonkun sairauden puhkeamisesta .
Ja tämän kerron myös ihan kokemuksen rintaäänellä, minulle meinasi käydä niin ja irtisanouduin kaikista asioista mikä liittyi liikojen johtopäätösten tekemiseen ... Koska me ei oikeasti voida aika todellisuudessa tietää mitä joku muu meistä ajattelee , mutta en sitä kiellä ettei se näkyisi tai ettei sitä huomaisi... vaan se mitä sillä tiedolla teet on ratkaisevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle tapahtui parin viikon sisään useampi juttu, jotka mieleni halusi liittää yhteen vaikka eivät toisiinsa liitykkään millään tavalla.
Kaikki alkoi siitä, kun eräs kelloni jämähti aikaan 02.06. Siitä parin päivän päästä olin pitänyt bileet ja keräsin tölkkejä kauppaan. Kävin koko kämpän läpi useaan otteeseen ja keräsin kaikki, muistan vielä ovelta katsoneeni taakseni ettei mitään jäänyt (minulla oli useampi muovipussi pulloja sekä roskia joten tarkistin ottaneeni kaikki). Kun sitten tulin kaupasta, oven avatessani huomasin yhden tölkin lattialla aivan keskellä käytävää pystyasennossa. Silloin vain ärsytti, että kuinka sokea voin olla kun en tuota huomannut.
Seuraavana yönä näin unta, että menin ovelle ja katsoin ovisilmästä josta näin pienen mummon, yhtäkkiä tämä mummo irvisti luonnottoman leveästi ja heräsin. Kuulin rappukäytävästä kolinaa ja menin katsomaan. Rappukäytävässä on liikkeentunnistavat valot, jotka rämähtää päälle aina kun samassa rapussa on liikettä. Katsoin ovisilmästä ja kaikki valot olivat pimeinä (asun ylimmässä kerroksessa). Ääniä ei kuulunut enää. Yhtäkkiä valot räpsähtivät päälle vain omasta kerroksestani, muu käytävä pimeänä. Siellä ei kuitenkaan ollut mitään liikettä missään. Tätä vähän säikähdin, mutta ei jäänyt mieltä vaivaamaan.
Parin yön päästä heräsin keskellä yötä kun vaatekaapistani kuului hirveä ryminä. Kello oli 02.06. Tiesin hyllyn tippuneen sijoiltaan ja aamulla katsoin näin olleenkin. Kun lähdin töihin, ulko-oveni viereen rappukäytävän puolella oli ilmestynyt musta kädenjälki josta näki, että kättä oli vedetty seinällä alaspäin 5cm pituudelta. Jälki oli reilun parin metrin korkeudella. Kerroksessani asuu vain minä ja seinänaapuri, eikä jälki ollut siinä vielä edellisenä iltana kun tulin töistä.
Illalla katsoin telkkaria ja nukahdin sohvalle. Heräsin ääneen, joka kuulosti siltä kuin takanani olevaan ikkunaan koputtaisi kynnellä. Tätä tapahtui muutamaan kertaan kunnes käännyin katsomaan ikkunaan eikä siellä tietenkään näkynyt mitään. Kello oli taas 2 yöllä.
Tämän jälkeen vielä siivouskaappini avautui yöllä itsekseen johon heräsin jälleen kun mopit rytisi lattialle ja telkkari oli mennyt itsekseen yön aikana päälle. Tyhjästä naapuriasunnosta kuului koputusta sänkyni kohdalta suoraan pään vierestä."Viimeisenä" yönä minulle tuli unihalvaus, jossa vanha harmaa mummo oli asunnossani. Minä makasin sängyssä ja katsoin kuinka hän hitaasti laahusti kohti sänkyäni katse maassa. Sängyn päätyyn tullessaan hän pysähtyi ja nosti katseensa minuun. Katsoimme toisiamme hetken kunnes heräsin ja asunto oli tyhjä ja valoisa.
Jämähtänyttä kelloani olin yrittänyt venkslata tuloksetta, mutta sain sen tuolloin taas toimimaan.Tulehan kertomaan jos sinulle tapahtuu jotain 2.6.
En ikinä ajatellut kyseistä kellonaikaa päivämääränä, mutta 2.6 on erään exäni syntymäpäivä. Hän teki itsemurhan joskus eromme jälkeen. Taas kummallinen sattuma.
Kiitos vaan sinullekin kun nyt voin jatkaa tätä pohdiskelua tapahtumien kulusta😄
Älä pohdiskele liikaa, sillä voi käydä niin jos liikaa pohdit että 2.6 tapahtuu jotain kamalaa itsellesikin?
Kaikkia asioita ei ole tarkoitettu pohdiskeltaviksi.
Elä tätä hetkeä, niinkuin eläisit sitä viimeistä kertaa ja niinhän sitä teetkin, sillä mikä on mennyt on mennyt, sitä et saa takaisin. Huomisestakaan kun et tiedä niin älä sitäkään sure, kyllä sen huomenna tiedät, iltaan mennessä millainen päivä se oli.
Pitänee jatkaa vielä sen verran kun täällä on puhuttu Jumalasta ja Raamatusta, niin Raamatun lukeminen ja rukoilu taisi minun järjen säilyttää ... Etten olisi nyt jossain osastolla ja söisi psykoosilääkkeitä. Eikä se hetkessä tapahtunut... Makasin kotona noin puolisen vuotta vakavan masennuksen kourissa ja tunteessa etten enää tajua mikä on totta ja mikä valhetta. Olin ollut sellaisessa ”salakerhossa” mukana missä meinasi vähän jokaisen pää haljeta, uskon asiat ja nämä yliluonnoset sekoitettiin keskenään ja siinä oli vielä sellainen johtaja joka ei uskonut kaiken olevan pielessä... kiven kovaa ajatteli itse vain olevansa oikeassa ja tietävänsä kaiken.
Olen tullut siihen tulokseen ettei oikea usko kuulu sairastuttaa ihmisen mielenterveyttä vaan se on se miten vääristyneesti sitä sanomaa voidaan kertoa Raamatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini omistaa rivitalosunnon joka on samalla tontilla missä on ollut minun iso iso vanhempieni talo, asunnossa asui enne äitini vanha täti joka oli hiukan höperö. Täti kertoi aina että ei saa nukuttua kun pojat meluaa keittiössä ja kolistelee paikkoja. ( tarkoitti nljää kuollutta veljeään). Emme kauheasti uskoneet tätiä. Täti sitten kuoli ja asunto siirtyi äidilleni. Majailin siellä silloin tällöin kun se oli lähempänä työpaikkaani ja heräsin usein että keittiössä kolisee. kun menin paikalle aarikan puinen mobile heilui katossa niin että osoui aina kattoon... kolina loppui kun totesin että antakaa mun nukkua. Kerran etsin silmälasejani kun olin lähdössä töihin niitä ei ollut missään , katoin jopa sohvan alle. kun olin ovella kuulin pienen kolauksen ja minulle tuli vahva tunne että pitää mennä takasin olkkarii, Menin ja siinähän mun rillit oli keskellä vaaleaa sohvaa!!! Lisäksi nykyisen mieheni parivuotta sitten kuollut ex vaimo laittaa meillä parvekkeelle valoja päälle ja kolistelee ovissa.
Minulle on sattunut vaikka mitä. Ensimmäisen kunnon enneunen näin teini-ikäisenä, kun perheeni oli purjehdusreissulla. Yövyimme eräässä satamassa, ja yöllä näin painajaista, että meressä veneemme vieressä kellui ruumis. Kerroin unesta aamulla vanhemmilleni, olin nuorena erittäin ruumiskammoinen. Uni oli koko päivän mielessäni. Samana iltana löytyi hukkunut mies saman laiturin varrelta merestä! Vainaja kuljetettiin veneemme edestä paareilla. Itse olin jossain käymässä, en ollut veneessä tuolloin, mutta osa perheestäni todisti tapahtumia. Olimme tuohon mennessä veneilleet toistakymmentä vuotta, eikä mitään vastaavaa ollut tapahtunut.
Olen myös nähnyt unta, että luen nuoren naisen kuolinilmoitusta sanomalehdestä ja seraavana päivänä sain kuulla hyvän lapsuudenystäväni siskon kuolemasta (en tiennyt hänen edes olleen sairas!). Lehteä avatessani näin hänen ilmoituksensa ihan heti, vaikka aukeama oli täynnä ilmoituksia.
Olen myös "nähnyt" edesmenneen isoisäni jotenkin jännästi pääni sisällä. Hänen sairastumisensa ja kuolemansa sattuivat vaikeissa olosuhteissa ulkomailla. Kun kuolema oli tapahtunut päivä tai pari sitten, mieleeni nousi ikäänkuin kuva tästä pappastani, se ei tuntunut tavalliselta mielikuvalta, vaan ihankuin olisin nähnyt hänet jotenkin "sisäisellä silmällä", vaikea selittää. Pappa hymyili ja nauroi, ja jotenkin minulle tuli mieleen sanat "vasen puoli". En oikein ymmärtänyt, mitä se tarkoitti. Muutaman päivän päästä juttelin erään lähisukulaisen kanssa, joka alkoi kertomaan, miten oli nähnyt unta kyseisestä papastamme, hän oli tanssinut ja sanonut, että "nyt on hyvä olla". Sukulaiseni lisäsi vähän naurahtaen, että jotenkin "pappa oli ikäänkuin vasemmalla puolella siinä". Olin erittäin ihmeissäni, koska minullakin oli tuo "vasen puoli" tullut siinä kokemuksessani ja siis en ollut sukulaiselleni siitä vielä maininnut.
Olen tämän kyseisen isoisän nähnyt unessa ja hän kertoi tulleensa vain minua katsomaan. Unessa halasimme ja tunsin hänen lämpönsä. Seuraavana päivänä löysin vaatelaatikostani päälimmäisenä hänen kangasnenäliinansa, jollainen hänellä oli aina rintataskussaan. Minulla kyllä on toisessa kaapissa niitä muutamia, kun ne päätyivät vahingossa luokseni hänen vanhojen tavaroidensa mukana, mutta en ymmärrä, miten sellainen voi vaatelaatikossani olla ja vieläpä päälimmäisenä. Olin muutama päivä sitten vielä järjestänyt tuon laatikon.
Joskus näin unta eräästä vanhasta potilaasta, jota olin hoitanut vuosia aiemmin, muistisairas ihminen kyseessä. Hänet lähes unohtaneena näin unessa hänet vanhassa työpaikassani, hän lipui minua kohti ja nosti onnellisena kättään kohdallani. Ihmettelin suuresti, miten hän voi muistaa minut. Ymmärsin unen olevan epätavallinen. Meni ehkä kaksii viikkoa ja luin kyläpaikassa lehteä, arvatkaa kenen kuolinilmoitus siinä oli. Siinä kiitettiin vanhaa työpaikkaani hyvästä hoidosta.
Joskus rukoilin "hyvää tuuria" erääseen asiaan illalla. Yöllä heräsin mielessäni sanat "ei ole olemassa tuuria, vaan armossa me kuljemme". Ikäänkuin ajatus olisi ollut valmiina päässäni ja se olisi minut herättänyt. En muista sanatarkasti lausetta, mutta jotenkin noin se meni. Tuli jännä olo.
Näitä on paljon muitakin, suvussani on paljon enneuniakokemuksia, intuitiivisia ihmisiä ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut jo vuosia tiedossa, että äitini suvussa on joillain naisilla ollut kyky aistia tunteita, kokea yliluonnollisia kokemuksia ja ennustaa jollain tapaa tulevaa. En haluaisi uskoa moiseen hömpötykseen, mutta 28 vuoden aikana on tapahtunut liian monta asiaa joita ei voi järjellä tai sattumalla selittää.
• Mieheni tekee työtä, josta pääsee kotiin milloin minäkin aikana. Joka päivä n. 10 minuuttia ennen tiedän, että hän tulee kohta ja mitä sanoo ensimmäisenä.
• Tiedän, jos jollekkin ystävälleni tai läheiselle on käynyt jotain ikävää tai iloista.
•Tiesin veljen vaimon raskaudesta ennen heitä.
Olen aina ollut hyvin empaattinen ja ihmisläheinen ja tämän takia kouluttauduin sairaanhoitajaksi. Mielenkiintoisin työpaikkani tähän mennessä on ollut heti opiskelujen päätyttyä vanhainkodissa, jossa luonnollisesti osan elämä päättyi. Siellä pystyi joka päivä aistimaan ettei ollut yksin huoneissa joissa ei fyysisesti ollut muita. Pyrin pitämään ammatillisen suhteen asukkaisiin, mutta yhden vanhan rouvan kanssa meistä tuli jonkinsortin ystäviä. Ennen kuolemaansa tiesin ja aistin että kauaa ei hänellä enää aikaa ole vaikka hyvässä kunnossa muuten olikin.
Se mikä on jäänyt mieleeni ikuisiksi ajoiksi on se kun olin päivävuorosta kotiinlähdössä tämä mummo tuli halaamaan minua kyyneleet silmissä ja sanoi "Sinulla on lahja joka tekee sinusta erityisen" Ajattelin mummon tarkoittavan ammatillista taitoani ja empaattisuuttani.
Tämä mummo kuoli sinä yönä ja näin unta hänestä muutama viikko myöhemmin, jossa hän tuli kertomaan olevansa samanlainen "erityinen"
Hankipäältävalkoinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaistoan jos joku läheinen on suuttunut minulle, vaikka esittää muuta. Vuosia luulin, että kuvittelen, mutta elämän varrella olen huomannut että nämä pitääkin paikkansa. Ikään kuin saan vahvan tunteen, että henkilö kantaa nyt minulle kaunaa. Uskomatonta kyllä, olen nykyisin huomannut, että pystyn jopa lukemaan ajatuksia. En siis selkeitä lauseita tms vaan ikään kuin näyn, jota ei silmillä nähdä vaan mielellä. Uskon, että tähän on olemassa tieteellinen selitys, jota ei vielä ole osattu todentaa vaikka viitteitähän on. Uskon myös, että ihmiset ovat pohjimmiltaan aisteiltaan eläimiä, jos annamme niille mahdollisuuden.
Olen myös pari kertaa huomannut, että pystyn käsilläni aistimaan läheisen kipukohtia, jos laitan kämmenet lähelle ihoa ko.kohtaan. En tiedä miten, mutta jotenkin saan jännän tunteen ja varmuuden, että tässä se kohta on ja niin on ollutkin. Suvussani on menneisyydessä ns.parantajia ja noitia. Olisiko tässäkin joku luonnollinen vaisto ja herkkyys olemassa, jota ei vielä pystytä todentamaan. En osaa parantaa, mutta tunnen vain että tässä se on.
Samaa settiä on kun kerran lapsena lottosivat kaverin kanssa. Mun kättä poltteli tai kutitti tiettyjen numeroiden kohdalla ja tuntui että tähän on laitettava ruksi. Kyseiset neljä numeroa oli oikein. Kaverin valitsemat eivät olleet. Saimme muistaakseni kympin tai kaksi. Aikuisena ei enää samanlaista kihelmöintiä ole lototessa tullut.
Jos suvussasi on myös skitsofreniaa tai psykoosi taipumusta, Niin en kovin suosittele noita kykyjä harjoittamaan. Tiedän myös näitä noitia ja ennustajia, joiden mielenterveys ei ole kestänyt vastaavaa toimintaa . Luulot ja tuollainen päättelykyky antaa ruokaa myös sille, että kovan paikan tullen voit alkaa luulla tietäväsi asioita vaikka ne on todellisuudessa vain merkki ehkä jonkun sairauden puhkeamisesta .
Ja tämän kerron myös ihan kokemuksen rintaäänellä, minulle meinasi käydä niin ja irtisanouduin kaikista asioista mikä liittyi liikojen johtopäätösten tekemiseen ... Koska me ei oikeasti voida aika todellisuudessa tietää mitä joku muu meistä ajattelee , mutta en sitä kiellä ettei se näkyisi tai ettei sitä huomaisi... vaan se mitä sillä tiedolla teet on ratkaisevaa.
Juuri sinulaisesi painostajat tekemällä tekevät toisille mt- ongelmia. Asenteesi on parentaalinen ja painostava. Ei näitä asioita tarvitse pelätä tai hävetä. Psykiatria on hallintaväline eikä mahda mitään sille että tieto näistä leviää ja siitä miten tiede näistä jo tiedottaa.
Tuosta olen samaa mieltä ettei jonkun ajatuksista pidä tehdä liikoja johtopäätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on pitkä tarina, riittääköhän merkkitila? No kokeillaanpa:
Ostin syksyllä 1998 vanhan ränsistyneen mökin johon muutin asumaan. Tarkoitus oli korjailla sitä pikkuhiljaa kuntoon. Ensimäinen yö"uudessa kodissa" oli todella hankala, lattiat naukuivat seinät kopisivat ovet aukeilivat itsekseen.
Mutta pahinta oli se kun nukkumaan ruvetessa tuli viereen sänkyyn ikäänkuin kylmä möhkäle...
Seuraavana päivänä sitten aloin tuumasta toimeen ja laittelin ensiksi paikkoja siistiin kuntoon, ja siitä sitten pikkuhiljaa korjailuhommiin joita kesti ja kesti seuraavaan talveen asti ja sitä mukaa kun korjaustyöt etenivät äänetkin vähenivät ja kylmä möykkykään ei niin usein tullut viekkuun kun menin nukkumaan.
Kerran kun kaveri tuli kylään ja päätimme lämmittää pihasaunan . Olin edellisenä iltana sen lämmittänyt joten vanha kertalämpiävä kiuas oli vielä hieman lämmin. Ei muuta kuin kannettiin vedet kaivolta muuripataan ja saaviin ja aloin sytyttelemään tulia kiukaaseen. Mutta mitä piippupa ei lähtenyt vetämään, ei sitten millään, vaikka vetoluukussa poltin paperia, joka paloi iloisesti hulmuten, mutta savu ei lähtenyt kiukaan pesästä menemään piippuun. Minä että johan nyt on kumma. ja hain kaasutöhön jolla kuumentelin kiviä uuninpesää ja piippua oikei vihapäissäni.
No lähtihän se vetämään ja n. 3 tunnin lämmittämisen jälkeen pääsin heittämään nokilöylyt. Ja eikun saunaan.
Kun kaveri kiipesi lauteille, niin hups. lauteet romahtivat alas seinältä ja kaveri loukkasi jalkansa johon tuli polven alapuolelle tosi ruman näköinen patti.
Silloin rupes vähän mietityttämään! Oliko niin että se "kylmä möykky" yritti varottaa tulevasta vahingosta, mutta me ei tajuttu sitä silloin.
Niinpä arvelinkin, että juttu on liian pitkä, joten pannanpa kolmeen pätkään..
Jatkuu....
Sen tapauksen jälkeen rupesin ottamaan selvää talon entisistä asukkaista, pitkälle historian aamunkoittoon saakka ja poks. tulihan sitä tietoa kun vanhoilta kyläläisilta juurtajaksain kyselin.
Tää mun mökkihän oli entinen Muonamiehen mökki ja rakennettu joskus vuoden 1915- 18 aikoihin, sitä tietoa tuki myöskin se että vintilta turve-eristeiden alta kattolautoja vasten oli laiteltu vanhoja suojeluskuntalehtiä vuodelta 1915.
Talon lisäksi tontilla oli ollut vanha sauna, hieman eripaikassa kuin nykyinen ja lisäksi pieni navettarakennus (jonka paikalla on nyt autotallini.) Kaivokin oli, semmoinen vanhan ajan kivikehäinen kaivo jossa oli ihan hyvä vesi, paitsi pääsiäisen seutuun jolloin vesi menee sameaksi, niinkuin sitä olisi hämmennetty oikein kunnolla. Siitä hieman myöhemmin, palataan nyt sinne jonnekin vuoden 18 -20 aikoihin.
Talossa asui tuohon aikaan muonamies, jolla oli nuori tytär sanotaan nyt vaikkapa että hänen nimensä oli Manta, (joka nimen mukaan on nykyinen tonttikin nimetty jossain vaiheessa.).Perheen äiti oli kuollut joitain aikoaja takaperin keuhkotautiin. Elämä sujui kuten sujui, käytiin läheisessä kartanossa töissä ja hoideltiin kotona pikkupalstaa ja lehmää ja lammasta, että saatiin kapean leivän päälle hieman särvintä.
Stten eräänä keväisenä päivänä tuli taloon kulkumies, likö ollut työhakumatkalla ja majottui mökkiin joksikin aikaa. Soppahan oli valmis hämmennettäväksi. Oli talossa nuori kaunis tyttö, mikäs siinä oli vikitellessä.. Eipä aikaakaan kun tyttö huomasi tulleensa kantavaan tilaan ja myös sen että kulkumies jatkoi kulkuaan..
Tuohon aikaan piti ottaa vastaa kaikki mitä annettiin, ei ollut neuvvoloita ja raskaudenkeskeytyksiä joten niinhän siinä sitten kävi että aikansa kun meni niin tyttö synnytti potran pojan joka kasvoi siinä ja varttui aika jössikäksi, hyvällä hoidolla.
Nyt päästään sitten siihen kaivon vesivelli-asiaan:
Kun poika oli n 2 vuotias, pääsiäisen aikoihin.. niin Manta vei hänet ulos kehtoon nukkumaan kaivon lähelle, nosti vettä kaivosta, sulki kannen ja lähti navetalle ruokkimaan ja juottamaan lehmää ja lampaita.
Poikapa olikin herännyt silläaikaa ja könynnyt kehdostaan ja kavunnut kaivon kannelle, saanut jotenkin kannen auki ja molskis, pudonnut kaivoon ja hukkunut sinne.
Kun Manta oli tullut navetalta ja huomannut lapsen kadonneet oli hätä iskenyt, oli etsinyt kaikkialta ja kun viimein älysi kurkistaa kaivoon, niin siellähän oli kadonnut lapsi.
Manta suri lastaan, tottahan toki kukapa ei olisi, minäkin suren sitä kohtaloa vieläkin, nyt kun sen tiedän. Juhannuksen aikaan sitten Manta teki lopullisen ratkaisunsa, meni saunan taa ja hirttäytyi kattomalkaan sitomaansa köyteen.
Surullinen tarina, mutta se jatkuu:
Vanha isä eleli jonkin aikaa mökissään kunnes meni sinne minne muutkin menevät aikanaan..
Vanha sauna on palanut ja purettu jossain vaiheessa, uusi sauna on rakennettu joskus 40 luvun tienoilla.
Kun minä tulin taloon, niin huomasin pihamaalla kummalisen puun. Tuomi oli käänynyt varmaankin lumen painamana mutkalle maata vasten, oksa oli juurtunut maahan kiinni ja kasvoi siitä suoraan ylöspäin muodostaen latvukseen ristin. Harmi etten omistanut kunnollista kameraa silloin, oli se niin ihmeellinen, että kuva pitäsi olla siitä muuallakin kuin muistoissa.
No pihamaata raivatessani sen kaadoin pois, muöhemmin sain tietää että juuri sillä paikalla oli sijainnut se vanha sauna. Ja samalle paikalle kaivatin uuden kaivon, jonka pohjalta löytyin 3 metriä syvä hiidenkirnu. Siitä kaivosta ei ole vesi loppunut koskaan, ei edes viime-hellekesänä(2018), vaikka muualla olikin vedet vähissä ja kaivoja kuivui siellätäällä.
Mitä minuun tulee, niin kun tulin asumaan taloon, niin minähän myöskin olin "kulkumies". Ehkäpä Manta, tai siis se maahan sidottu sielu päätteli minun olevan pahoissa ajatuksissa liikkeellä tms.. Ehkäpä siksi se "kylmä möykky" tuli silloitällöin viekkuun yöllä.
Myös tapauksia on ollut että olen ollut joillain työreissuillani toisellapuolella suomea ja olen unohtanut talon oven auki kiireissän ja kerrankin eräs tuttu oli tullut käymään ja huomannut oven avoinna ja päätellyt etten ole kaukana ja jäänyt odottelemaan rappusille, oli hänellekin tullu se sama "kylmä möykky" viereen niin että ihan oli alkanut paleltamaan vaikka oli kesähelle-päivä ulkona. Tuttu oli painanut oven lukkoon ja lähtenyt pois. Myöhemmin kun hän tästä kertoi, kysyen että kummitteleeko siellä sun talossas, vastasin hälle että Manta se vaan siellä taloa vartioi.
Jotenkin kyläläiset vähäsen karttelevat taloa ja pihapiiriä joskus kylillä kyselevät kauttarantain, "eikö sua pelota asua siitä kummitustalossa?"
Täytyypä sanoa että ei, ei enää kun tiedän mistä kaikki juurensa juontaa.
Itseasiassa, kummittelu on vähentynyt, nyt kun olen laittanut talon ja pihapiirin kuntoon,. Kerran uudella digikamerallani taloa sisältä kuvattuani huomasin kun oli yhteen kuvaan ilmestynyt valkeaan kaapuun pukeutunut naishahmo. kasvoja en nähyt, mutta naisen muodot näen siinä kuvassa.
Samoin eräs tuttu naishenkilö, joka harrasti maalausta, teki jostain vanhasta valokuvasta mukaellen taulun, jossa näkyy vanha saunarakennus ja sen vierellä korkea paksurunkoinen, muhkurainen koivu. Taiteilijaseuran näyttelyssä joku katsoja oli huomauttanut, että miksi tuohon koivun kylkeen on pitänyt piilottaa alaston nainen.
Ja tottapa tosiaankin, siinä koivun kupeessa erottuu selvästi ylös taivasta kohti katsova ja kättään ojentava naishahmo ja vieläpä toisessa kainalossa näkyy kuin kuolleen lapsen pää. Taiteilija ei sitä maalatessaan tiennyt ikuistavansa jotain niin merkittävää asiaa, se siis syntyi vahingossa, tai ehkäpä sittenkin ohjattuna..
Nyt tuo taulu on minulla, kunniapaikalla tuvan seinällä. Olen antanut sille nimeksi "Mantalan kummitus"
Monesti olen Mantalle ääneen iltaisin ennen nukkumaan menoani sanonut ;
Lennä Manta, lennä jo valoon, voithan joskus vieraillakin kun haluat, olet aina tervetullut vieras, mutta nyt jo niin tuttu.
Tai sittenkin neljään pätkään:
Jatkuu..
No niin kohta on Pääsiäinen.
Mutta vanhan kivikaivon vedet eivät enää mene sekaisin, sillä olen purkanut vanhan kaivon viime kesänä ja peittänyt sen ja tehnyt kukkapenkin sille paikalle.
Saapa nähdä kuinka juuri äskettäin kylvämäni,60v syntymäpäivälahjaksi saamani, Kesäkukkaseoksen, Ketoneilikan ja Palavan rakkauden - siemenet itävät.?
Enpä tiedä, mutta jotenkin tuntuu, että Manta on tänään tullut virpomaan ja tuossa vierellä kun nyt niin kuumottaakin, hän hymyilee, koska kerron tamät kaiken teille viimeinkin?
Taas tämäki keskustelu meni siihe että porukka keksii jotai huimia kauhutarinoita vaikka piti kirjottaa realistisia tositapahtumia jotka on ollu yliluonnollisia esim. "Tuoli oli siirtyny toiseen päähän huonetta ollessani nukkumassa".
Mutta sitte saa lukee näitä " Olin lapsena käymässä vanhassa kartanossa ja suuri musta hahmo ilmestyi huoneeseeni ja löi minua ja katosi yhtäkkiä ja vanhempani eivät uskoneet ja vähättelivät tapahtunutta"
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä olennot, narinat ja kolinat aina tulkitaan kuolleiksi? Eikös suomalaistenkin perimäusko puhu tontuista ja muista olennoista? Irlannissa ja Islannissa keijuja ja muuta joukkoa kipittää suunnalleen jokaisella kivellä ja puunkololla.
Entisaikaan saunaankin saatettiin viedä jouluna puuroa, jotta siellä asusteleva olento olisi suosiollinen. Ei niitä olentoja minään iloisina pikku-ukkoina silloin pidetty. Se on myöhemmän viihteen ja satukirjojen luomusta. Todellisuudessa noita olentoja pelättiin ja niiden kanssa kannatti olla hyvissä väleissä.
Ja siksi saunassa myös piti olla rauhallisesti, ei saanut metelöidä eikä huutaa.
Ajatelkaahan miten känny ja radiokin toimii, niin miksei Jumala voisi puhua langattomasti ja olla tehnyt ihmisen juuri sellaiseksi että ihminen itsessään on se vastaanotin, aivoissa jokin osa jne. Aivan mahdollista.