Lue keskustelun säännöt.
Kiusaamisesta alkanut syömishäiriö
06.04.2019 |
Olen koko loppuelämäni tämän vanki. En voi kun miettiä, mitä kaikkea olisin voinut kokea, saaavuttaa ja tehdä ilman koulua. Kunpa opettajat puuttuisitte kiusaamiseen. Se tuhoaa elämiä.
Kommentit (5)
Toki elän tekoelämää ja autan aina muita, mutta kotona vuodatan silmät päästäni. En ikinä saanut edes yhtä onnen hetkeä, en ikinä. Miksi se on oikein? Miksi olen huonompi kuin muut? Miksi en ansaitse ihmisarvoista kohtelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi jööses. Grow up.
Miten? Kyllä minä haluaisin parantua, mutta en pysty. Minuun sattuu ja en silti pysty lopettamaan. Ei kukaan ymmärrä.
Olin normaali lapsi. En ollut edes lihava vaan normaalipainoinen. Minä itkin _joka ikininen ilta_ itseni uneen. Pelkäsin kouluun menemistä enemmän kuin mitään. Kunpa voisitte ymmärtää kuinka paljon tuollainen sattuu pieneen lapseen ja kuinka siitä ei pääse ikinä irti, kun se kerran alkaa. Vaikka nyt parantuisinkin. Se olisi silti päässäni aina. En koskaan voi elää normaalia elämää.