Lue keskustelun säännöt.
Käytetäänkö teidän perheessä autoritaarista kasvatusta vaikka nykyään sitä ei enää suositella?
05.04.2019 |
Tarkoitan siis sitä, että lapsi yritetään tehdä tottelevaiseksi niin, että vanhemman sana on lapselle laki. Ja jos lapsi ei tottele, niin vanhempi pakottaa hänet tottelemaan erilaista painostusta, rankaisemista, voimakeinoja tms. käyttäen.
Asiantuntijathan eivät autoritaarista kasvatusta enää suosittele, sillä sen on todettu mm. aiheuttavan lapselle pahaa oloa, pelkotiloja ja katkeruutta, vähentävän perheen sisäistä luottamusta sekä heikentävän lapsen itsetuntoa ja itsenäisen selviämisen mahdollisuuksia. Lisäksi monet keinoista joita autoritaarisen kasvatuksen piirissä käytetään lasten pakottamiseen ja painostamiseen ovat jo sinällään haitallisia, kuten ruumiillinen kuritus, jäähyt, arestit, huutaminen, fyysinen kiinni pitäminen jne.
Kommentit (9)
Autoritaarisen kasvatuksen käyttö voi monesti johtua tunnelukoista, eli vanhempi toistaa oman lapsuutensa haitallisia ajatusmalleja tottelemisen välttämättömyydestä vaikka ei oikeasti sellaista meininkiä kannata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kumma kun nyt aikuisuuden kynnyksellä vapaan kasvatuksen saaneet voivat huonommin kuin nuoret koskaan historiassa.
Olisko aika ottaa vähän auktoriteettia?
No en todellakaan. Omassa lapsuudessa kasvatus oli autoritaarista "teet niin kuin minä sanon ilman mutinoita". Jos olisin teininä törmännyt mieheen, joka olisi samaan tyyliin käskenyt minua vaikka kätkemään huumeita huoneeseeni, niin toki olisin niin tehnyt. Tottelu oli ainoa tapa, miten olin tottunut toimimaan, ei siinä opeteta omaa ajattelua ja puolien pitämistä millään tavalla.
Omat lapset kasvatin ihan toisin, mutta kyllä he uskoivat, kun kielsin juoksemasta kadulle. Kun sitä kieltosanaa ei viljele joka paikassa, niin sillä säilyy tehokin. Lapselle voi myös selittää asiat ilman huutamista.
Kyllä lapselle rajat täytyy laittaa, se tuo lapselle itsellekin turvallisuuden tunnetta, että vanhemmat ottaa päävastuun. Vanhemmat tietävät elämästä enemmän ja osaavat ennakoida vaaratilanteet, päinvastoin kuin lapsi itse osaisi vähäisellä elämänkokemuksellaan. Aikuisten näkemys elämästä on juuri sitä varten olemassa, että sillä kasvatetaan, ohjataan ja suojellaan kokematonta lasta. Eläinmaailmassakin emot opettavat elämän perustaidot poikasilleen, jotta ne pärjäisivät maailmassa ja pysyisivät hengissä.
Fyysistä tai henkistä väkivaltaa ei saa, eikä tarvitse käyttää. Lasta ei saa nolata, syytellä, pelotella, jne. Huutaminenkin on useimmiten turhaa, ja se opettaa myös lapsen huutamaan jos vanhemmat huutaa, sillä lapsi katsoo mallia kaikesta. Riittää kun sanoo "EI" ja selittää syyn siihen, jos lapsi sitä kysyy.
Rajat ovat tärkeät senkin takia, että sitten aikuisena kuitenkin täytyy osata noudattaa yhteiskunnan lakeja ja sääntöjä. Sääntöihin mukautuminen täytyy opetella jo lapsuudessa niin, että se tuntuu luonnolliselta noudattaa tiettyjä sääntöjä.
Jos lasten kasvatuksessa mennään siihen, ettei lasta saa enää kieltää tai opettaa sillä verukkeella, että 'lapsi ei opi itse ratkaisemaan asioita', niin liian pitkälle vietynä se tarkoittaa lapsen henkistä hylkäämistä ja sitä, että lapsi joutuu oppimaan kaiken itse kantapään kautta, kuten orpolapset ennenaikaan. Lapsella on oikeus saada rajat ja opetus tiettyihin elämän perusasioihin vanhemmiltaan. Sitä oikeutta ei saa riistää.
Itse olen aikuisena miettinyt joskus, että olisinpa saanut enemmän neuvoja nuoruusvuosina vanhemmilta. Kaikkeen sopii 'kultainen keskitie', että opastaa lasta, mutta antaa hänen ratkaista joitakin asioita itse, sen mukaan mikä on lapsen oma kehitysvaihe. Liika paapominen vie lasta avuttomaan suuntaan ja liika välinpitämättömyys jättää lapsen yksin. Sydän ja maalaisjärki ovat parhaimmat neuvonantajat lastenkasvatuksessa.
Ap, olen vuonna -41 syntyneiden vanhempien lapsi, eikä edes minua oli kasvatettu tuolla tyylillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun nyt aikuisuuden kynnyksellä vapaan kasvatuksen saaneet voivat huonommin kuin nuoret koskaan historiassa.
Olisko aika ottaa vähän auktoriteettia?
Se että lasta ei pahoinpidellä, ei tarkoita sitä, että lapsella olisi vapaa kasvatus.
Minulla ja veljelläni oli kasvatus ja rajat, ilman selkösaunoja ja luunappeja.
kahden aikuisen äiti ja neljän mummu kirjoitti:
Riittää kun sanoo "EI" ja selittää syyn siihen, jos lapsi sitä kysyy.
Lapsi ei koskaan sano takaisin ei jos sille sanoo ei, koska lapsi aina ymmärtää ja hyväksyy perustelut sille ei:lle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun nyt aikuisuuden kynnyksellä vapaan kasvatuksen saaneet voivat huonommin kuin nuoret koskaan historiassa.
Olisko aika ottaa vähän auktoriteettia?
Lähde?
Mä ajattelin kasvattaa tottelemaan mun sanaani ja isänsä sanaa. Jos lapsi on menossa auton alle, tottakai kiellän ja haluan että se lapsi tottelee eikä vaan jatka matkaa välittämättä huudoista.
Uhkailemaan en ala muilla keinoilla kun sanomalla koko nimen ja laskemalla kolmeen. Kahta pidemmälle ei olla menty.