Aikuisena vieraan kielen oppineet!

Vaikea sanoa. Oppiminen riippuu niin monesta tekijästä.

Oletko aiemmin oppinut muita kieliä helpolla? Ja ihan vaan asumalla ko. kieltä puhuvassa maassa?

Riippuu kielestä ja siitä, mikä on sitten se tyydyttävä verbaalinen kielitaito sinulle. Yhden slaavilaisen kielen opin puolessa vuodessa, kun asuin paikassa missä paikalliset ihmiset ei puhuneet englantia. 6kk siis siihen tasoon, että pystyin käymään melko sujuvaa kahvipöytäkeskusteluja ja ilmaisemaan mielipiteitä. En toki täydellisesti, mutta ymmärrettävästi. Toisen slaavilaiskielen oppiminen oli paljon hitaampaa koska a) kieli on vaikeampi ja b) minulla oli yleensä mahdollisuus kommunikoida englanniksi, joten kielen osaamattomuus ei tarkoittanut sosiaalisten suhteiden puuttumista. 3 vuodessa en oppinut kursseista ja englantia puhumattomista appivanhemmista huolimatta puhumaan yhtä hyvin, kuin tätä ensimmäistä kieltä. Mutta ei se haitannut, selvisin päivittäisistä askareista paikalliskielellä, töissä en siis tarvinnut sitä kieltä, joten se riitti minulle. 

Nopein, ja vaikein, keino oppia on joutua pakosta hoitamaan kaikki asiansa ja päivittäinen kommunikointi paikallisella kielellä. Kurssit antaa todellisuudessa todella huonot valmiudet puhua, kun siellä käydään yleensä kielioppia ja kirjoitettua kieltä läpi. Puheharjoituksetkin on vähän niin ja näin, kun siellä artikuloidaan ja puhutaan hitaasti. Ei kukaan tee niin oikeassa elämässä, ja ihmisillä on murteita ja aksentteja kaiken lisäksi. Onnea kuitenkin kielen oppimiseen, tiedän että ei ole helppoa!

Minua taas kiinnostaisi tietää kokemuksia iäkkäänä kieltenopiskelusta. Olen käynyt 30 vuotta sitten kauppaopiston ja aiemmat peruskoulu opinnot englannista ja ruotsista. Nyt 65-vuotiaana kiinnostaisi opiskella kieliä. Kävin viime vuonna kansalaisopiston kurssilla mutta eteneminen oli hidasta, tai olisihan minulla aikaa itsekin opiskella mutta tarvitsisin jonkun piiskan tai systemaattisemman opiskelumuodon. Onko kokemuksia  tai ehdotuksia.

Kieli on romania.

Tyydyttävä kielitaito on juurikin kahvipöytäkeskustelutasoa.

Opin kieliä vaivalloisesti koulussa. Englanninkin oikeastaan vasta Englantiin muutettuani. Ruotsia en osaa yhtään.

Ehkä tämä joskus tästä.

Puoli vuotta ulkomailla.

Vuosi meni minulla hyvään keskustelukielen oppimiseen. Kyseessä unkari. Asuin maassa pari vuotta, ensi alkuun oli tuskaa, kun en osannut sanaakaan eikä sikäläinen väestö puhunut vieraana kielenä kuin venäjää.

Ota tunteja useammin.

Jos mietit sitä milloin voit keskustella suomeksi "uuden" kaukomaalaisen poikakaverisi kanssa niin vastaus on että et ikinä, se on jo vaihtanut vosua monesti ennenkuin ehtii oppia yhden maailman vaikeimmista kielistä

Ihan hirveästi kyllä riippuu siitä opiskeltavasta kielestä, aiemmasta kielitaidosta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista. Esimerkiksi Yhdysvaltain ulkoministeriöllä on kuitenkin diplomaateille suunniteltu taulukko, jossa kerrotaan, kuinka kauan kielen haltuunotossa menee keskimäärin englantia äidinkielenä puhuvalle. Esimerkiksi ruotsin opiskelun pitäisi onnistua 650-700 opetustunnissa, mutta suomi vaatii 1100 tuntia ja japani, kiina ja arabia 2200 tuntia. Tähän vaikuttaa toki myös kirjoitustapa, koska ohjelman läpäisseiden pitää myös osata kirjoittaa kieltä. Lukion D-kielen oppimäärä taas taitaa olla edelleen 210 tuntia, ja ainakaan itse en koe kovin hyvin osaavani D-kieltä, josta kirjoitin L:n, mutta jota en varmasti yli 300 tuntia opiskellut. Minua auttoi vielä tämän kielen kieliopissa se, että osasin toista saman kieliperheen läheistä sukua olevaa kieltä erittäin hyvin.

Eli jos olet tosiaan nyt opiskellut kolme tuntia viikossa yhdeksän kuukauden ajan, olet opiskellut koulussa vasta noin 110 tuntia, eikä sinun voida ajatella olevan vielä hyvällä tasolla kieliopinnoissa. Opettajasi (tuskin) ovat samaa tasoa kuin Yhdysvaltain ulkoministeriön kielikoulussa, ja itseopiskelussa on jäänyt vaan huomaamatta jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vuosi meni minulla hyvään keskustelukielen oppimiseen. Kyseessä unkari. Asuin maassa pari vuotta, ensi alkuun oli tuskaa, kun en osannut sanaakaan eikä sikäläinen väestö puhunut vieraana kielenä kuin venäjää.

Ahkerasti kun opiskelee ja käyttää ihan jatkuvasti sitä kielitaitoa mikä on jo kertynyt, niin vuosi on minustakin ihan realistinen aika. Itse olen kaksi kieltä aikuisena oppinut ja molemmilla kerroilla siinä vuoden kohdalla tuntui että alkaa sujua.

Kuinka kauan meni tyydyttävän verbaaliseen kielitaidon oppimiseen?

Ihan nollatasosta siis lähdetty. Ei mitään kouluaikaisia opintoja kyseisestä kielestä. Olen nyt asunut uudessa kotimaassani elokuun lopusta ja meinaa iskeä epätoivo kielen suhteen. Opiskelen kieltä kolme tuntia viikossa opettajan johdolla ja lisäksi kotona omin voimin 2-3 tuntia päivässä. Kirjoitettua tekstiä ymmärrän jotenkin, mutta puhetta on lähes mahdoton pätkiä sanoihin! Kuulostaa vaan yhdeltä pitkältä sanalta kaikki lauseet. Ja jos itse pitäisi sanoa jotain, niin pää lyö tyhjää ja sitten parin minsan päästä miettii, että miksen idiootti sanonut yksinkertaisesti niin ja näin.

Onko toiset vaan näin toivottomia oppimaan kieliä vai onko mulla epärealistiset odotukset? Kuuluin ennen niihin ihmisiin, jotka kuvittelee, että vieraan kielen oppii ihan vaan elämällä kyseisen kielen vaikutuspiirissä...

Mitä tuolla kukakin tarkoittaa. Minä opin englantia enemmän puolessa vuodessa Briteissä kuin 12 vuodessa koulussa. Vaimo puhui valmiiksi hyvää englantia ja kohtuullista ranskaa ennen Suomeen muuttoa.

Silti parivuotinen, täysipäiväinen suomenopiskelu loi "maitokauppasuomen" tason. Nyt on Suomessa asumista takana melkein 20 vuotta, kaksi tutkintoa (AMK) ja silti on turha puhua natiivin tasoisesta kielitaidosta.

Kesäyliopistoilla on hyviä kielikursseja. Valitse natiiviopettaja.

Itseopiskelussa on ihan varmasti jäänyt huomaamatta vaikka mitä. Aloitin kielitunnit lokakuun lopussa, joten ihan kamalaa määrää ei vielä ole takana kuitenkaan.

Lisätunteihin ei ole mahdollisuutta tällä hetkellä.

Minulla ei ole poikakaveria. Mieheni on niinkin kaukaa kuin Britanniasta, ja ei ole vaihtamassa vaimoaan ainakaan lähiaikoina.

Ap (myös viesti #5)

Kuulostaa siltä että kuullunymmärtäminen on hankalaa. Siihen ei auta muu kuin kuunnella sitä autenttista kieltä. Kyllä siihen sitten tottuu. Hommaa romaninkielistä ääni- tai videomateriaalia. Oikoteitä onneen ei ole...

Vierailija kirjoitti:

Kieli on romania.

Tyydyttävä kielitaito on juurikin kahvipöytäkeskustelutasoa.

Opin kieliä vaivalloisesti koulussa. Englanninkin oikeastaan vasta Englantiin muutettuani. Ruotsia en osaa yhtään.

Ehkä tämä joskus tästä.

Romania on Yhdysvaltain ulkoministeriön "650 tuntia" kieliä. Voinen paljastaa, että nuo omat mainitsemani kielet ovat myös romaanisia kieliä. Luen ja ymmärrän kaikkia "suuria" länsiromaanisia kieliä, mutta romania on osittain mysteeri. Täytyy todeta, etten itsekkään varsinaisesti pitänyt kieltenopiskelusta koulussa, ja vielä yliopistossa melkein reputin virkamiesruotsin, jota opetettiin virkamiesmäisesti.

Tuohon, että sinun on vaikea erottaa kielen sanoja toisistaan, minulla voisi olla niksi ajalta, jolloin opettelin ensimmäistä romaanista kieltä. Opin tämän orgaanisesti paikan päällä, mutta erityisesti musiikin avulla. Itseäni siis kiinnosti tietää, mitä kuulemassani musiikissa laulettiin. C-kasettiaikana nauhoitin radiosta suosikkimusiikkiani, ja kirjoitin sitten sanoja tyyliin fraasi fraasilta kuten ne kuulin. Oli mielenkiintoista näin aikuisena nähdä ensimmäiset yritykset paperilla, ja verrata tuotosta netistä löytyviin sanoituksiin. Varsinaisia villejä rubiineja ne vilisivät. Mutta korva kehittyi.

- 10 -

Kuullunymmärtäminen oli englannissakin superhankalaa. En saanut YO-kokeen kuuntelun avoimista kysymyksistä yhtään pistettä!

Uutiset katsoin juuri romaniaksi ja ymmärsin tyyliin hyvää iltaa ja parlamentti. :D

Ap