Vanha opistoasteen käynyt sairaanhoitaja tokaisi ettei mitään v....n aadeehooteetä ole olemassakaan
Hän työskentelee alalla. Voiko tuosta lausunnosta tehdä kantelun johonkin?
Kommentit (21)
Mitä kantelu hyödyttäisi? Ei se hänen työhönsä vaikuta uskooko hän sairauksiin vai ei. Kunhan hoitaa ne hoitsuhommansa.
Jos lääkäri sanoisi noin niin olisi jo eri juttu.
Noitahan on... ei ole olemassa adhd:tä, aspergerin syndroomaa, masennusta, fibromyalgiaa... ainoastaan ne sairaudet ovat oikeasti olemassa, jotka voidaan todentaa halvalla kuvantamismenetelmällä. Lienevät jotkut sitä mieltä yhä, että tällaiset romukoppadiagnoosit paranevat selkäsaunalla.
Oon aika paljon samoilla linjoilla!! "sairaus" jonka taakse on helppo vetäytyä.
Sairaanhoitajat eivät tee diagnooseja, vaan lääkärit. Joten, hoitsulle sallittakoon mielipiteensä, mutta ei sillä ole mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Oon aika paljon samoilla linjoilla!! "sairaus" jonka taakse on helppo vetäytyä.
Perustelehan hieman! ADHD on tautiluokituksesta löytyvä. Jotta diagnoosin saa, on ensin käytävät pitkät tutkimusjaksot, diagnoosin saamiseen menee siis aikaa, sitä ei voi tuosta noin vain lätkäistä. Yleensä ihmiset, jotka sinun tavallasi ajattelevat, eivät tosiasiassa ole perehtyneet asiaan lainaan. Ainoa argumentti on mutu.
t. Add-lapsen äiti
Ennen niitä kutsuttiin kusipäisiksi kakaroiksi. Nyt sille pitää saada joku aakkosdiagnoosi. Jos lasta ei osaa kasvattaa eikä saa kuriin, niin aakkospapeteiden jälkeen voi levitellä käsiään ja sanoa että meidän Nico-Jacce tuollainen kun sillä on se abcdfhjk.
Vierailija kirjoitti:
Mitä kantelu hyödyttäisi? Ei se hänen työhönsä vaikuta uskooko hän sairauksiin vai ei. Kunhan hoitaa ne hoitsuhommansa.
Jos lääkäri sanoisi noin niin olisi jo eri juttu.
Siis miten ei vaikuttaisi? Miksi lääkäri sitten on eri juttu? Oletko niitä ihmisiä jotka luulevat sairaanhoitajien olevan lääkäreiden juoksupoikia ja assistantteja joilla ei ole omaa vastuuta?
Nää on siitä outoja sairauksia, että monella oireet häviävät, kun lapsi päätyy sijaiskotiin.
Puolet adhd-tapauksista on ns. itsediagnosoituja. Eli mamma ei halua tai osaa pitää kuria pennulleen ja selittää pentunsa huonoa käytöstä sitten sillä, että sillä on "adhd".
Sama pätee myös muihin ns. a-alkuisiin diagnooseihin.
Vierailija kirjoitti:
Puolet adhd-tapauksista on ns. itsediagnosoituja. Eli mamma ei halua tai osaa pitää kuria pennulleen ja selittää pentunsa huonoa käytöstä sitten sillä, että sillä on "adhd".
Sama pätee myös muihin ns. a-alkuisiin diagnooseihin.
Samoin kuin narsismiin, masennukseen ym.
Olen itse sh ja olen kyllä törmännyt etenkin potilaan roolissa huonosti työnsä hoitaviin sairaanhoitajiin. Sairaanhoitaja antaa paljon esim.ohjausta sairauden hoidosta eikä asiantuntevaa ohjausta voi antaa, jos ei usko sairauteen josta ohjausta antaa tai tiedä edes perustietoja sairaudesta.
Ja jos epäilee itsellään tai lapsellaan adhd.ta, yleensä sairaanhoitaja on se ensimmäinen linkki hoitoketjussa joka joko laittaa lähetteen eteenpäin tai ei laita. Etenkin psyk.sh voi myös tehdä suuntaa antavia testejä joilla selvitetään aihetta jatkotutkimuksiin.
ADHD on neuropsykiatrinen sairaus. Olisi kiinnostavaa tietää, miten sen voi kasvatuksella aiheuttaa.
Lapset ovat muuten yksityisasia, samoin kuin lapsettomuuskin. Kumpikaan lopputulos ei kuulu sellaisten henkilöiden arvioitavaksi, joilta lapseton tai lapsia hankkinut ei mielipidettä pyydä.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse sh ja olen kyllä törmännyt etenkin potilaan roolissa huonosti työnsä hoitaviin sairaanhoitajiin. Sairaanhoitaja antaa paljon esim.ohjausta sairauden hoidosta eikä asiantuntevaa ohjausta voi antaa, jos ei usko sairauteen josta ohjausta antaa tai tiedä edes perustietoja sairaudesta.
Ja jos epäilee itsellään tai lapsellaan adhd.ta, yleensä sairaanhoitaja on se ensimmäinen linkki hoitoketjussa joka joko laittaa lähetteen eteenpäin tai ei laita. Etenkin psyk.sh voi myös tehdä suuntaa antavia testejä joilla selvitetään aihetta jatkotutkimuksiin.
Korjaan sen verran, että en tarkoita varsinaisesti "lähetettä" vaan sh lähettää potilaan eteenpäin ja antaa ajan lääkärille, psykiatrille ym.tai konsultoi heitä jos katsoo tarpeelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon aika paljon samoilla linjoilla!! "sairaus" jonka taakse on helppo vetäytyä.
Perustelehan hieman! ADHD on tautiluokituksesta löytyvä. Jotta diagnoosin saa, on ensin käytävät pitkät tutkimusjaksot, diagnoosin saamiseen menee siis aikaa, sitä ei voi tuosta noin vain lätkäistä. Yleensä ihmiset, jotka sinun tavallasi ajattelevat, eivät tosiasiassa ole perehtyneet asiaan lainaan. Ainoa argumentti on mutu.
t. Add-lapsen äiti
Minulla vei adhd-diagnoosin saamiseen noin pari tuntia yksityisellä neurologilla ja sen jälkeen päivän testit neuropysokologilla. Terapia kesti parisen vuotta, mutta siinä opettelin vain elämään adhd-diagnoosin kanssa. En siis käsitä, missä olet lapsiesi kanssa notkunut pitkät tutkimusjaksot?
Se, mitä mieltä minä olen nimenomaan adhd-lasten vanhemmista jääkööt kohteliaisuussyistä kertomatta. Adhd on ok, sen kanssa pärjää, ja sen kanssa pystyisi myös adhd-lasten vanhemmatkin pärjäämään, mutta jopa tutkimuksistakin saadaan nyt hirveän komea draamallinen tarina aikaiseksi. Huoh! Ymmärrän sen julkisella puolella, mutta eivät ne testit mitään avaruustiedettä ole ja asiansa osaava neurologi hoitaa homman kyllä niin kuin pitääkin asiakkaan saati yhteiskunnan varoja tuhlaamatta.
Se on sairasus on jos todettavissa jollai verikokeella, magneetti kuvalla, röntenillä, ja edes obduktiossa. yms.
Jos ei ole biologisesta matkusta todettavissa, vaan ihan puhtaasti henkitason juttuja niin silloin se ei ole tiedettä vaan jotain yksisarvisoppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon aika paljon samoilla linjoilla!! "sairaus" jonka taakse on helppo vetäytyä.
Perustelehan hieman! ADHD on tautiluokituksesta löytyvä. Jotta diagnoosin saa, on ensin käytävät pitkät tutkimusjaksot, diagnoosin saamiseen menee siis aikaa, sitä ei voi tuosta noin vain lätkäistä. Yleensä ihmiset, jotka sinun tavallasi ajattelevat, eivät tosiasiassa ole perehtyneet asiaan lainaan. Ainoa argumentti on mutu.
t. Add-lapsen äiti
Minulla vei adhd-diagnoosin saamiseen noin pari tuntia yksityisellä neurologilla ja sen jälkeen päivän testit neuropysokologilla. Terapia kesti parisen vuotta, mutta siinä opettelin vain elämään adhd-diagnoosin kanssa. En siis käsitä, missä olet lapsiesi kanssa notkunut pitkät tutkimusjaksot?
Se, mitä mieltä minä olen nimenomaan adhd-lasten vanhemmista jääkööt kohteliaisuussyistä kertomatta. Adhd on ok, sen kanssa pärjää, ja sen kanssa pystyisi myös adhd-lasten vanhemmatkin pärjäämään, mutta jopa tutkimuksistakin saadaan nyt hirveän komea draamallinen tarina aikaiseksi. Huoh! Ymmärrän sen julkisella puolella, mutta eivät ne testit mitään avaruustiedettä ole ja asiansa osaava neurologi hoitaa homman kyllä niin kuin pitääkin asiakkaan saati yhteiskunnan varoja tuhlaamatta.
Omalla kohdallani tutkimukset eivät olleet rakettitiedettä, mutta eivät myöskään sinun kokemasi nopea ja helppo keissi.
Kaikkiaan tutkimuksissa kesti n.puoli vuotta, ensin psyk.sairaanhoitajan haastatteluja ja tapaamisia, sitten psykiatrin haastattelu ja hän haastatteli myös perheenjäsenet, sitten tutkimukset ja testit neuropsykologin luona ja sitten uusi tapaaminen psykiatrin kanssa. Neurologia en tavannut kertaakaan.
Vajaa 90v pappani on aivan mahdoton adhd, ollut koko ikänsä, eikä asia ole muuttunut miksikään. Tuollaisille tokaisijoille tekisi ihan hyvää ymmärtää, että se ei ole kurittomien poikalasten vaiva, vaan pysyvä ominaisuus. Myös minä (30v akateeminen nainen) olen adhd ja lääkkeiden avustuksella olen pärjännyt elämässäni erinomaisesti. Jos voimakkaat stimulantit rauhoittavat, niin kyllä sen pitäisi jo kertoa neurologisesta poikkeamasta.
Vierailija kirjoitti:
Se on sairasus on jos todettavissa jollai verikokeella, magneetti kuvalla, röntenillä, ja edes obduktiossa. yms.
Jos ei ole biologisesta matkusta todettavissa, vaan ihan puhtaasti henkitason juttuja niin silloin se ei ole tiedettä vaan jotain yksisarvisoppia.
No selvä. ADHD on kyllä kuvannettavissa aivojen magneettikuvista, eli aakkostyypeillä on aivojen rakenteen ja toiminnan poikkeavuutta. Siksi, ristiriitaista kyllä, amfetamiini-johdannaiset lääkkeet toimivat heille. Normi aivoja piri stimuloisi lisää ja toisi lisää kierroksia koneeseen, aakkostyypeillä piri aktivoi niitä aivojen osia, jotka vastaavat impulssikontrollia ja jotka toimivat heikosti.
Ei syöpääkään ja tuhkarokkoakaan ole olemassa, mikäli muutama ihminen keksii feikata nuo sairaudet.
Feikkisairas tarkoittaa sitä että oikeasti sairaatkin feikkaavat.
Riippuu varmaan asiayhteydestä?