Herkkyys, haitta vai siunaus?

Olen noin kolmekymppinen mies ja pohdin tässä että mitä hyötyjä ja haittoja on herkkyydestä. Olen poikkeuksellisenkin herkkä, mutta toisaalta napakka/"m****u", ja pohdin että onko tämä haitta, siunaus vai kumpaakin.
Arkielämässä tuntuu usein siltä että tästä ei ole kuin haittaa, kaikkea ajattelee liian syvällisesti, liian moni asia satuttaa ja liian moni asia pelottaa. Tuntuu että on vain riesa olla näin herkkä.
Toisaalta, moni asia jäisi ilman herkkyyttä kokematta. Pystyn ajoittain, sopivassa mielentilassa, kokemaan esimerkiksi leijumisen tunnetta ja muita meditaation kaltaisia tiloja. Seksuaalisuudestani nautin ihan toisella tavalla kun olen herkkä. Joissain tilanteissa siitä on ollut jopa todellista hyötyä kun olen huomannut asioita mitä moni ei huomaisi. Luovuuteenkin sanovat että tuolla on merkitystä. Ehkä on mutta en suostu allekirjoittamaan.

Olisipa elämä yhtään suoraviivaisempaa ja helpompaa. Tai sitten ei. Tuotakaan ei oikein osaa päättää.