Diagnoosi vai ei?

Joskus kiikutan pitkäääään sillä rajalla, että ollaan siinä rajalla annetaanko diagnoosi vai ei.

Mitkä ovat kokemukset? Eikö ole lopulta vain hyvä asia, että annetaan diagnoosi. Se selkiyttää asioita ja auttaa itseä ja lähipiiriä käsittelemään ja hyväksymään asian, haasteet ja mikä tärkeintä pääsemään elämässä eteenpäin. Eikö sen jälkeen ole helpompi saada tukea ja apua ja jos tulee vaikeita tilanteita, missä tarvitaan terveydenhuollon apua, niin ei tarvitse selittää ummet ja lammet, mistä on kyse kun dg auttaa asian ymmärtämistä ja sitä kautta saa nopeammin apua.

Entä miinuspuolet? Dg ei ole pakko kertoa jos ei halua. Joitakin harvoja ja hyvin hyvin epätodennäköisiä ammatteja jäisi pois.

Kokemuksia ja mielipiteitä varsinkin heiltä, jotka itse tai oma läheinen, sukulainen tai lapsi on liikkunut pitkään dg rajalla.