Miksi annatte lasten pelata K-18 pelejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tämänkin ketjun trollaajalla mieli muutu, kun vähän tulee ikää ja omia lapsia.

Jos musta puhut, oon siis tuo pelaaja. Olen 40, ja poikani täyttää tulevana jouluna 18. On saanut "isojen poikien pelejä" pelata 13 vuotiaasta alkaen, kunhan olen itse ensin pelannut ne pelit läpi. Näin olen pysynyt kärryillä siitä millä poika itseään viihdyttää, eikä sille ole tarttenut silmät kiinni niihin pahimpiin mättöpeleihin lupaa antaa, vaan on voinut kieltää ne mitkä on kokenut sopimattomiksi.

Harvemmalla nelikymppisellä vanhemmalla kuitenkaan on aikaa ja intressejä esikatsella mättöpelejä kymmeniä tunteja. Ei minulla ainakaan.

Mulla on aikaa ja intressejä. Mieluummin näin, kuin jättää poika kaveriporukasta pihalle vain sen takia ettei pääse samoihin peleihin niiden kanssa.

Eli käytännössä ostat lapsellesi kavereita hankkimalla tälle pelejä, joita toisten lasten vanhemmat eivät hyväksy.

Olisko kannattanut panostaa vähän toisenlaisiin harrastuksiin?

Sulla on aika kieroutunut käsitys maailmasta. En osta pojalleni kavereita. Ostan pojalleni pelin, joka hänen kavereillaan jo on, sikäli kun koen sen soveliaaksi. Pleikan kautta on pojan kielten opinnotkin saaneet tukea, kun kavereita on muualtakin kuin Suomesta.

Eli sun lapsellasi ei ole oikeasti kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tämänkin ketjun trollaajalla mieli muutu, kun vähän tulee ikää ja omia lapsia.

Jos musta puhut, oon siis tuo pelaaja. Olen 40, ja poikani täyttää tulevana jouluna 18. On saanut "isojen poikien pelejä" pelata 13 vuotiaasta alkaen, kunhan olen itse ensin pelannut ne pelit läpi. Näin olen pysynyt kärryillä siitä millä poika itseään viihdyttää, eikä sille ole tarttenut silmät kiinni niihin pahimpiin mättöpeleihin lupaa antaa, vaan on voinut kieltää ne mitkä on kokenut sopimattomiksi.

Harvemmalla nelikymppisellä vanhemmalla kuitenkaan on aikaa ja intressejä esikatsella mättöpelejä kymmeniä tunteja. Ei minulla ainakaan.

Mulla on aikaa ja intressejä. Mieluummin näin, kuin jättää poika kaveriporukasta pihalle vain sen takia ettei pääse samoihin peleihin niiden kanssa.

Eli käytännössä ostat lapsellesi kavereita hankkimalla tälle pelejä, joita toisten lasten vanhemmat eivät hyväksy.

Olisko kannattanut panostaa vähän toisenlaisiin harrastuksiin?

Sulla on aika kieroutunut käsitys maailmasta. En osta pojalleni kavereita. Ostan pojalleni pelin, joka hänen kavereillaan jo on, sikäli kun koen sen soveliaaksi. Pleikan kautta on pojan kielten opinnotkin saaneet tukea, kun kavereita on muualtakin kuin Suomesta.

Eli sun lapsellasi ei ole oikeasti kavereita.

Ja tuon sä päättelit mistä? Juuri oli hiihtolomalla kavereineen mökillä, nyt on viikonloppuna lähdössä lukiolaisten tapahtumaan niiden samojen kavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tämänkin ketjun trollaajalla mieli muutu, kun vähän tulee ikää ja omia lapsia.

Jos musta puhut, oon siis tuo pelaaja. Olen 40, ja poikani täyttää tulevana jouluna 18. On saanut "isojen poikien pelejä" pelata 13 vuotiaasta alkaen, kunhan olen itse ensin pelannut ne pelit läpi. Näin olen pysynyt kärryillä siitä millä poika itseään viihdyttää, eikä sille ole tarttenut silmät kiinni niihin pahimpiin mättöpeleihin lupaa antaa, vaan on voinut kieltää ne mitkä on kokenut sopimattomiksi.

Harvemmalla nelikymppisellä vanhemmalla kuitenkaan on aikaa ja intressejä esikatsella mättöpelejä kymmeniä tunteja. Ei minulla ainakaan.

Mulla on aikaa ja intressejä. Mieluummin näin, kuin jättää poika kaveriporukasta pihalle vain sen takia ettei pääse samoihin peleihin niiden kanssa.

Eli käytännössä ostat lapsellesi kavereita hankkimalla tälle pelejä, joita toisten lasten vanhemmat eivät hyväksy.

Olisko kannattanut panostaa vähän toisenlaisiin harrastuksiin?

Sulla on aika kieroutunut käsitys maailmasta. En osta pojalleni kavereita. Ostan pojalleni pelin, joka hänen kavereillaan jo on, sikäli kun koen sen soveliaaksi. Pleikan kautta on pojan kielten opinnotkin saaneet tukea, kun kavereita on muualtakin kuin Suomesta.

Eli sun lapsellasi ei ole oikeasti kavereita.

Ja tuon sä päättelit mistä? Juuri oli hiihtolomalla kavereineen mökillä, nyt on viikonloppuna lähdössä lukiolaisten tapahtumaan niiden samojen kavereiden kanssa.

Just yllä kirjoitit, että lapsi jää porukasta pihalle jos ei saa pelata kiellettyjä pelejä. Eli ilmeisesti sua ja lasta nyt käytetään hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tämänkin ketjun trollaajalla mieli muutu, kun vähän tulee ikää ja omia lapsia.

Jos musta puhut, oon siis tuo pelaaja. Olen 40, ja poikani täyttää tulevana jouluna 18. On saanut "isojen poikien pelejä" pelata 13 vuotiaasta alkaen, kunhan olen itse ensin pelannut ne pelit läpi. Näin olen pysynyt kärryillä siitä millä poika itseään viihdyttää, eikä sille ole tarttenut silmät kiinni niihin pahimpiin mättöpeleihin lupaa antaa, vaan on voinut kieltää ne mitkä on kokenut sopimattomiksi.

Harvemmalla nelikymppisellä vanhemmalla kuitenkaan on aikaa ja intressejä esikatsella mättöpelejä kymmeniä tunteja. Ei minulla ainakaan.

Mulla on aikaa ja intressejä. Mieluummin näin, kuin jättää poika kaveriporukasta pihalle vain sen takia ettei pääse samoihin peleihin niiden kanssa.

Eli käytännössä ostat lapsellesi kavereita hankkimalla tälle pelejä, joita toisten lasten vanhemmat eivät hyväksy.

Olisko kannattanut panostaa vähän toisenlaisiin harrastuksiin?

Sulla on aika kieroutunut käsitys maailmasta. En osta pojalleni kavereita. Ostan pojalleni pelin, joka hänen kavereillaan jo on, sikäli kun koen sen soveliaaksi. Pleikan kautta on pojan kielten opinnotkin saaneet tukea, kun kavereita on muualtakin kuin Suomesta.

Eli sun lapsellasi ei ole oikeasti kavereita.

Ja tuon sä päättelit mistä? Juuri oli hiihtolomalla kavereineen mökillä, nyt on viikonloppuna lähdössä lukiolaisten tapahtumaan niiden samojen kavereiden kanssa.

Just yllä kirjoitit, että lapsi jää porukasta pihalle jos ei saa pelata kiellettyjä pelejä. Eli ilmeisesti sua ja lasta nyt käytetään hyväksi.

Ja missähän sanoin, että se on tuo peliporukka joka oli siellä mökillä ja lähdössä reissuun? Kun niitä kavereita voi olla muuallakin kuin siellä pelien parissa.

Vierailija kirjoitti:

Koska joku muu on keksinyt ne ikärajat.

Minä päätän itse meidän perheessä ikärajat.

Esimerkkinä vaikka Konamin julkaisema nes peli nimeltään Castlevania, jolla oli muistaakseni ikärajat 18v.

Pelihän on ihan täysin lässy. Muistaakseni peli julkaistiin 1986.

Nyt jumalauta miettikää vähän omilla aivoillanne.

Annan ihan päiväkoti-ikäisen pelata tuota peliä kaikessa rauhassa.

Siinä ruoskitaan lepakoita, vesiliskoja ja lopussa hakataan itse Draculaa, jos niin pitkälle pääsee.

youtube hakuun castlevania.

Joo on hyytävä.

Muistan kyllä miten tuo peli oli joskus tosi bannissa. Jotkut kaupat eivät myyneet sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tämänkin ketjun trollaajalla mieli muutu, kun vähän tulee ikää ja omia lapsia.

Jos musta puhut, oon siis tuo pelaaja. Olen 40, ja poikani täyttää tulevana jouluna 18. On saanut "isojen poikien pelejä" pelata 13 vuotiaasta alkaen, kunhan olen itse ensin pelannut ne pelit läpi. Näin olen pysynyt kärryillä siitä millä poika itseään viihdyttää, eikä sille ole tarttenut silmät kiinni niihin pahimpiin mättöpeleihin lupaa antaa, vaan on voinut kieltää ne mitkä on kokenut sopimattomiksi.

Harvemmalla nelikymppisellä vanhemmalla kuitenkaan on aikaa ja intressejä esikatsella mättöpelejä kymmeniä tunteja. Ei minulla ainakaan.

Mulla on aikaa ja intressejä. Mieluummin näin, kuin jättää poika kaveriporukasta pihalle vain sen takia ettei pääse samoihin peleihin niiden kanssa.

Eli käytännössä ostat lapsellesi kavereita hankkimalla tälle pelejä, joita toisten lasten vanhemmat eivät hyväksy.

Olisko kannattanut panostaa vähän toisenlaisiin harrastuksiin?

Sulla on aika kieroutunut käsitys maailmasta. En osta pojalleni kavereita. Ostan pojalleni pelin, joka hänen kavereillaan jo on, sikäli kun koen sen soveliaaksi. Pleikan kautta on pojan kielten opinnotkin saaneet tukea, kun kavereita on muualtakin kuin Suomesta.

Eli sun lapsellasi ei ole oikeasti kavereita.

Ja tuon sä päättelit mistä? Juuri oli hiihtolomalla kavereineen mökillä, nyt on viikonloppuna lähdössä lukiolaisten tapahtumaan niiden samojen kavereiden kanssa.

Just yllä kirjoitit, että lapsi jää porukasta pihalle jos ei saa pelata kiellettyjä pelejä. Eli ilmeisesti sua ja lasta nyt käytetään hyväksi.

Ja missähän sanoin, että se on tuo peliporukka joka oli siellä mökillä ja lähdössä reissuun? Kun niitä kavereita voi olla muuallakin kuin siellä pelien parissa.

No miksi sä sitten kirjoitat tuossa yllä, että ilman pelejä lapsi jää pihalle kaveriporukasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska itsekin sain pelata eikä siitä ollut mitään haitta.

Ja vuoden vanhempi-tittelin saa tämä trolli.

Mitäs minä saan, olen täysin samaa mieltä ja meillä on kolme lasta.

GTA:ta on pelattu jo kauan ja sotapelejä myös.

Saat just mitä tilaat. Pelatkaa niin paljon kuin jaksatte. T. Kolme lasta meilläkin, eikä pelata mitään sähköisiä pelejä.

Niin muuten saan. Fiksuja nuoria on lapsista tullut -opiskelu kiinnostaa ja yläasteen tet-harjoittelusta tulee kiitettävää arviota jne vaikka ala-asteella on pelattu k-18 -pelejä.

Pelataan joskus niitä, joskus korttia ja Afrikan Tähtikin on tuttu. Pihapelit siihen päälle.

No voi, eikös pelien demonisointi nyt toiminutkaan. üllatüs!

Sitten ihmetellään uutisjuttuja pojista jotka käyttivät siiliä jalkapallona.

Muistan kun olin 15- vuotias ja halusin ostaa yhden pelin nimeltään Dreamfall: The longest journey jossa oli ikäraja 16 vuotta. Kaupan myyjä ei suostunut myymään mulle, olin viikkoa vaille 16 :D Vähän nauratti :D Noh, isä odotti autossa joten isä kävi sit samasta kaupasta ostamassa ton pelin mulle :)

Jos lapsi menee sekaisin jostain pelistä niin että alkaa sitä matkimaan, niin sillä on valmiiksi häikkää päässä.

Peleissä on toisinaan hyvin arvelluttavaa sisältöä. Ei riitä pelkät vihjaukset, eikä suoraan näyttäminenkään aina: esim CoD MW2 asettaa pelaajan aktiiviseksi toimijaksi terroristisessa motiivissa tehtävään massamurhaan, ja GTA5 sisältää vastaavan interaktiivisen kidutuskohtauksen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tämänkin ketjun trollaajalla mieli muutu, kun vähän tulee ikää ja omia lapsia.

Jos musta puhut, oon siis tuo pelaaja. Olen 40, ja poikani täyttää tulevana jouluna 18. On saanut "isojen poikien pelejä" pelata 13 vuotiaasta alkaen, kunhan olen itse ensin pelannut ne pelit läpi. Näin olen pysynyt kärryillä siitä millä poika itseään viihdyttää, eikä sille ole tarttenut silmät kiinni niihin pahimpiin mättöpeleihin lupaa antaa, vaan on voinut kieltää ne mitkä on kokenut sopimattomiksi.

Harvemmalla nelikymppisellä vanhemmalla kuitenkaan on aikaa ja intressejä esikatsella mättöpelejä kymmeniä tunteja. Ei minulla ainakaan.

Mulla on aikaa ja intressejä. Mieluummin näin, kuin jättää poika kaveriporukasta pihalle vain sen takia ettei pääse samoihin peleihin niiden kanssa.

Eli käytännössä ostat lapsellesi kavereita hankkimalla tälle pelejä, joita toisten lasten vanhemmat eivät hyväksy.

Olisko kannattanut panostaa vähän toisenlaisiin harrastuksiin?

Sulla on aika kieroutunut käsitys maailmasta. En osta pojalleni kavereita. Ostan pojalleni pelin, joka hänen kavereillaan jo on, sikäli kun koen sen soveliaaksi. Pleikan kautta on pojan kielten opinnotkin saaneet tukea, kun kavereita on muualtakin kuin Suomesta.

Eli sun lapsellasi ei ole oikeasti kavereita.

Ja tuon sä päättelit mistä? Juuri oli hiihtolomalla kavereineen mökillä, nyt on viikonloppuna lähdössä lukiolaisten tapahtumaan niiden samojen kavereiden kanssa.

Just yllä kirjoitit, että lapsi jää porukasta pihalle jos ei saa pelata kiellettyjä pelejä. Eli ilmeisesti sua ja lasta nyt käytetään hyväksi.

Ja missähän sanoin, että se on tuo peliporukka joka oli siellä mökillä ja lähdössä reissuun? Kun niitä kavereita voi olla muuallakin kuin siellä pelien parissa.

No miksi sä sitten kirjoitat tuossa yllä, että ilman pelejä lapsi jää pihalle kaveriporukasta?

Se jää ulos niiden pelien kautta kertyneestä porukasta. Monet on jo useamman vuoden takaisia tuttuja ajalta kun poika pelasi AdventureQuestWorldia.  Ne kaverit siirtyivät muihin peleihin, ja poika meni perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska itsekin sain pelata eikä siitä ollut mitään haitta.

Ja vuoden vanhempi-tittelin saa tämä trolli.

Mitäs minä saan, olen täysin samaa mieltä ja meillä on kolme lasta.

GTA:ta on pelattu jo kauan ja sotapelejä myös.

Saat just mitä tilaat. Pelatkaa niin paljon kuin jaksatte. T. Kolme lasta meilläkin, eikä pelata mitään sähköisiä pelejä.

Niin muuten saan. Fiksuja nuoria on lapsista tullut -opiskelu kiinnostaa ja yläasteen tet-harjoittelusta tulee kiitettävää arviota jne vaikka ala-asteella on pelattu k-18 -pelejä.

Pelataan joskus niitä, joskus korttia ja Afrikan Tähtikin on tuttu. Pihapelit siihen päälle.

No voi, eikös pelien demonisointi nyt toiminutkaan. üllatüs!

Hyvä yritys, mutta tuo viimeinen sana kyllä paljasti. Terkkuja kavereille.

Koska hän on 18+ vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tämänkin ketjun trollaajalla mieli muutu, kun vähän tulee ikää ja omia lapsia.

Jos musta puhut, oon siis tuo pelaaja. Olen 40, ja poikani täyttää tulevana jouluna 18. On saanut "isojen poikien pelejä" pelata 13 vuotiaasta alkaen, kunhan olen itse ensin pelannut ne pelit läpi. Näin olen pysynyt kärryillä siitä millä poika itseään viihdyttää, eikä sille ole tarttenut silmät kiinni niihin pahimpiin mättöpeleihin lupaa antaa, vaan on voinut kieltää ne mitkä on kokenut sopimattomiksi.

Harvemmalla nelikymppisellä vanhemmalla kuitenkaan on aikaa ja intressejä esikatsella mättöpelejä kymmeniä tunteja. Ei minulla ainakaan.

Mulla on aikaa ja intressejä. Mieluummin näin, kuin jättää poika kaveriporukasta pihalle vain sen takia ettei pääse samoihin peleihin niiden kanssa.

Eli käytännössä ostat lapsellesi kavereita hankkimalla tälle pelejä, joita toisten lasten vanhemmat eivät hyväksy.

Olisko kannattanut panostaa vähän toisenlaisiin harrastuksiin?

Sulla on aika kieroutunut käsitys maailmasta. En osta pojalleni kavereita. Ostan pojalleni pelin, joka hänen kavereillaan jo on, sikäli kun koen sen soveliaaksi. Pleikan kautta on pojan kielten opinnotkin saaneet tukea, kun kavereita on muualtakin kuin Suomesta.

Eli sun lapsellasi ei ole oikeasti kavereita.

Ja tuon sä päättelit mistä? Juuri oli hiihtolomalla kavereineen mökillä, nyt on viikonloppuna lähdössä lukiolaisten tapahtumaan niiden samojen kavereiden kanssa.

Just yllä kirjoitit, että lapsi jää porukasta pihalle jos ei saa pelata kiellettyjä pelejä. Eli ilmeisesti sua ja lasta nyt käytetään hyväksi.

Ja missähän sanoin, että se on tuo peliporukka joka oli siellä mökillä ja lähdössä reissuun? Kun niitä kavereita voi olla muuallakin kuin siellä pelien parissa.

No miksi sä sitten kirjoitat tuossa yllä, että ilman pelejä lapsi jää pihalle kaveriporukasta?

Se jää ulos niiden pelien kautta kertyneestä porukasta. Monet on jo useamman vuoden takaisia tuttuja ajalta kun poika pelasi AdventureQuestWorldia.  Ne kaverit siirtyivät muihin peleihin, ja poika meni perässä.

Luulisi että sieltä englanninkielisestä maailmasta löytyisi kavereita joka peliin.

Mutta ai niin, tässähän oli alun perin kyse siitä, miksi nelikymppinen näkee tarpeelliseksi pelata pelit läpi katsoakseen onko ne lapselle sopivia.

Äiti esitarkastaa pelit pelaamalla niitä itse ensin tuntitolkulla. Wau, varsinainen vuoden mutsi hei. Onneksi omalla äidillläni oli  aikoinaan aika paljon fiksumpaa tekemistä kuin pelata lastensa pelejä.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi menee sekaisin jostain pelistä niin että alkaa sitä matkimaan, niin sillä on valmiiksi häikkää päässä.

Varmastikin. Mutta eikö sulle tule mieleen mitään lievempiä fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia haittoja, mitä ikätasoon sopimattomien pelien pelaamisessa voi olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska itsekin sain pelata eikä siitä ollut mitään haitta.

Ja vuoden vanhempi-tittelin saa tämä trolli.

Mitäs minä saan, olen täysin samaa mieltä ja meillä on kolme lasta.

GTA:ta on pelattu jo kauan ja sotapelejä myös.

Saat just mitä tilaat. Pelatkaa niin paljon kuin jaksatte. T. Kolme lasta meilläkin, eikä pelata mitään sähköisiä pelejä.

Niin muuten saan. Fiksuja nuoria on lapsista tullut -opiskelu kiinnostaa ja yläasteen tet-harjoittelusta tulee kiitettävää arviota jne vaikka ala-asteella on pelattu k-18 -pelejä.

Pelataan joskus niitä, joskus korttia ja Afrikan Tähtikin on tuttu. Pihapelit siihen päälle.

No voi, eikös pelien demonisointi nyt toiminutkaan. üllatüs!

Hyvä yritys, mutta tuo viimeinen sana kyllä paljasti. Terkkuja kavereille.

Ei mene ihan putkeen sinulla nyt, ikää on 46v.

Termi "üllatüs" on käytössä ihan aikuisillakin. Viisastuit, ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Äiti esitarkastaa pelit pelaamalla niitä itse ensin tuntitolkulla. Wau, varsinainen vuoden mutsi hei. Onneksi omalla äidillläni oli  aikoinaan aika paljon fiksumpaa tekemistä kuin pelata lastensa pelejä.

Tuskin mä mikään vuoden mutsi oon, mutta ainakin mulla riittää aika ja kiinnostus myös lapseni harrastukseen.

Vierailija kirjoitti:

Äiti esitarkastaa pelit pelaamalla niitä itse ensin tuntitolkulla. Wau, varsinainen vuoden mutsi hei. Onneksi omalla äidillläni oli  aikoinaan aika paljon fiksumpaa tekemistä kuin pelata lastensa pelejä.

Näinpä. Uskoakseni ammattilaiset tarkastavat pelit ja asettavat ikärajat juuri näitä vanhempia varten, joilla on hieman muuta tekemistä.