Uusioperheeksi ryhtyminen

Olen seurustellut mieheni kanssa kaksi vuotta ja meillä molemmilla on lapsia edellisistä suhteista. Emme ole kiirehtineet missään asiassa ja lasten kesken tapaamme kerran-pari kuukaudessa. Vietän miehen kanssa aikaa vain viikonloppuisin ja viikolla arki menee arkea eläen ja toista kaivaten.

Viikonloppuna mies ehdotti että muuttaisimme yhteen. Hän toivoisi että muuttaisin hänen kotiin lasteni kanssa.

Olen asiasta innoissani ja tottakai haluan jakaa arkenikin hänen kanssaan, mutta samalla pelottaa todella paljon. Olen asunut lasteni kanssa aina tässä asunnossa ja viimeiset kolme vuotta ilman lasten isää. Meillä on mennyt kaikki hyvin. On tilaa, omaa rauhaa, omat jutut ja kuviot.

Viikonloput miehen ja hänen lasten kanssaan ovat menneet hyvin. Meillä on muodostunut jo paljon kaiken näköisiä omia juttuja, joita teemme yhdessä koko porukalla. Välillä kuitenkin se viikonloppu on yhtä kaaosta ja lapset villiintyy yhdessä ja käyvät kierroksilla.

Miehen kanssa minulla on hyvä suhde. Voimme puhua mistä vaan ja riidatkin on saatu aina puhuttua ja sovittua. Hän pitää minun ja lasteni puolia viimeiseen asti asiassa kuin asiassa ja tukee minua päätöksissäni. En tiennyt että tälläinen mies voi olla olemassa. Hänen kanssaan on hyvä ja turvallinen olo, olematta kuitenkaan tylsää. Hänen kanssaan on äärettömän hauskaa ja meillä on paljon yhteistä ja teemme paljon erilaisia asioita yhdessä. Molemmat teemme myös omia juttujamme ja se on kummallekin ok. Pelkään äärettömän paljon korkeita paikkoja, enkä ole voinut koskaan edes kuvitella hyppääväni uimahallin 10m hyppytornista, mutta hänen kanssaan olen tehnyt sen muutaman kerran käsi kädessä. Hänen kanssaan en pelkää mitään. Hänen kanssaan olen valmis mihin vaan.

Vaikka olen varma, silti meillä on edesdä iso elämänmuutos. Me ollaan valmiita, tuli mitä tuli.