Harhainen olo, olenko psykoosissa tai jotain? Pitääkö mennä päivystykseen?
Pidemmän aikaa ollut olo etten pysty keskittymään mihinkään, aivot rullaa ylikierroksilla ja olen uupunut enkä saa häiritseviä ajatuksia hiljenemään.
No nyt tuntuu että pakkoajatukset on luokkaa ''minulla on kolme kättä'' ja en pysty lopettamaan tätä. Todella outo todellisuudesta irrallinen olo, olenko sekoamassa?
Auttakaa joku.
Kommentit (22)
En tiedä päivystyksestä, mutta heti kun tuntuu että on vaikea erottaa todellisuus harhoista kannattaa mahdollisimman nopeasti käydä puhumassa terv huollon ammattilaisille ja hankkia apua. :)
Soita sinne päivystykseen, jos et ole varma.
Ei niitä kiinnosta. Apua saa vain yksityiseltä puolelta ja suurella rahalla.
Ei kai tuon takia pääse päivystykseen. Kuulostaa OCD:lta eikä psykoosilta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuon takia pääse päivystykseen. Kuulostaa OCD:lta eikä psykoosilta.
No totta helvetissä sinne päivystykseen pääsee jos tilanne on tuommoinen, ei se triage-hoitsu pysty varmuudella sanoon kuka on psykoosissa ja kuka ei. Eriasia on tarviiko sinne mennä tuon takia, itse varaisin ajan terkkariin mutta jos ei pysty tosissaan kotona oleen niin sitten päivystykseen. Päivystyksestä pystyvät lähettään psykiatriselle jos on akuutti tarve.
Et huomaisi itse, jos olisit psykoosissa. Psykoosissa on harhaluuloja, joiden kokee olevan totta. Pakkoajatukset on eri asia. Tuskin olet kerrot siitä pokkana muille, että sinulla on nykyään kolme kättä?
Vierailija kirjoitti:
Miten aplla sujuu?
Sängyssä makaan ja edelleen omituinen olo enkä saa nyt jäsenneltyä mitään. T. AP
Vierailija kirjoitti:
Et huomaisi itse, jos olisit psykoosissa. Psykoosissa on harhaluuloja, joiden kokee olevan totta. Pakkoajatukset on eri asia. Tuskin olet kerrot siitä pokkana muille, että sinulla on nykyään kolme kättä?
Valehtelija. Sina. Valehtelet, etta voittaisit. Ihmisen. Et valetta. Siksi valehtelet. Ratsastat valeella.
Ja luulet voittavasi. Vaikka valeella ratsastat.
Molemmilla on loppu.
Yksi psykoottinen täällä on, mutta se et liene sinä, AP?
Oletko valvonut paljon? Epätodellinen olo voi liittyä myös depersonalisaatiokokemukseen, psyykkinen häiriö mutta ei psykoosi.
Niin kauan kuin tunnistatko että ajatuksesi eivät vastaa todellisuutta, et ole psykoosissa. Hakisin kuitenkin apua. Ehkä sinulla on jotain raskasta kokemusta tai kovaa stressiä?
Kiitos moderaattorille, että saimme nopeasti pois häiritsevät sekoiluviestit.
Pakkoajatukset eivät ole sama kuin psykoosi. Niitä sinulla ainakin tuntuu olevan ja ahdistus ruokkii ja voimistaa niitä. Joku jo tuolla kirjoittikin depersonalisaatio-kokemuksista, nekin voivat liittyä ahdistukseen. Eli itse en näe näillä tiedoilla viitteitä psykoosista. Kannattaa kuitenkin käydä juttelemassa jossain.
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Itsensä epätodelliseksi ja vieraaksi tunteminen (depersonalisaatio)
Depersonalisaatiolla (ICD-10-diagnoosikoodi F48.1) tarkoitetaan kokemusta, jonka yhteydessä henkilö kokee persoonallisuutensa, identiteettinsä, ruumiinsa tai ympäristönsä muuttuneen niin, että ne eivät ole entisensä kaltaisia tai ovat jollakin tavoin epätodellisia. Tähän kokemukseen liittyy usein myös muita oireita, kuten mielialan muutos, keskittymisvaikeudet tai kokemus aivojen toiminnan lamaantumisesta.
Depersonalisaatioon voi liittyä myös esineiden tai ympäristön näkeminen pienenä (mikropsia) tai isona (makropsia), tai henkilö kokee ulkoisen maailman outona tai epätodellisena (derealisaatio). Hän ei menetä kuitenkaan todellisuudentajuaan ja tietää kokemuksen olevan vain kuviteltu (illusorinen) eikä suinkaan totta. Kokemus voi outoudessaan olla luonnollisesti pelottava tai ahdistava.
Silloin tällöin esiintyvä depersonalisaatio ei välttämättä ole oire mistään psykiatrisesta tai ruumiillisesta sairaudesta. Niitä ilmenee sekä terveillä lapsilla että nuorilla aikuisilla.
Tosiaan mikä stressaa elämässä? Oletko ylikuormittunut jossain suhteessa tai tehtävässä? Hartiat tai niska pahasti jumissa?
Mulla stressi (ihan vaikka vaan töissä) laukaisee kuvailusi kaltaisen dissosiaation, oon kärsinyt siitä teinistä asti. Itsellä tosin tuntuu että raajat on parimetriset tai kaikki on jotenkin irrallaan kehosta. Välillä pelkään hyppääväni parvekkeelta. Se hälvenee sit pikkuhiljaa kun stressi helpottaa. Ja yksinolo on kaikista pahinta, toivottavasti saisit jonkun kanssasi tai juttele vaikka täällä muille, ja ota unilääke jos sulla on että saat levättyä. Joku konkreettinen puuhastelu johon keskittyä auttaa myös.
Et varmasti psykoosiin joudu mutta käy ehdottomasti puhumassa noista ja mieti myöhemmin mikä voisi aiheuttaa. Joku suojareaktio se on.
Onko sulla aiemmin ollut näitä?
Depersonalisaatiohäiriön taustalla saattavat olla lapsuudessa tai menneisyydessä koetut hyvin traumaattiset tapahtumat. Näistä tapahtumista tavalla tai toisella muistuttavat nykyhetken tapahtumat voivat laukaista depersonalisaation. Tällöin äkillinen siirtyminen toiseen persoonan tilaan on reaktio alkuperäistä traumatilannetta muistuttaneeseen tapahtumaan tai ärsykkeeseen. Näissä tilanteissa depersonalisaatiokokemuksista kärsivällä henkilöllä ei yleensä ole tietoista muistikuvaa menneisyyden traumaattisesta tapahtumasta.
Milloin hoitoon
Depersonalisaatiokokemusten ollessa tiheästi toistuvia tai pitempään jatkuvia kannattaa aina kääntyä lähiviikkojen kuluessa psykiatrin tai psykologin puoleen. Kokemusten taustalla voi olla stressaava elämäntilanne tai traumaattisia muistoja, joiden psykoterapeuttisesta työstämisestä voi olla suurta hyötyä.
Äkilliseen pahaan ahdistus/tuskakohtaukseen voi auttaa esim jääpalojen puristelu. Hengittäminen. Jonkin hyvin konkreettisen tekeminen, vaikka roskapussi vieminen tms joka "maadoittaa" todellisuuteen. Kuulostaa omituiselta, mutta olennaista on että saa tilanteen poikki harmittomalla keinolla.
Tällaiset ajoittaiset tuntemukset ei ole mitenkään harvinaisia, yleensä kertoo siitä että on jotenkin vähän liian lujilla. Siihen kannattaa hakea apua.
Vierailija kirjoitti:
Depersonalisaatiohäiriön taustalla saattavat olla lapsuudessa tai menneisyydessä koetut hyvin traumaattiset tapahtumat. Näistä tapahtumista tavalla tai toisella muistuttavat nykyhetken tapahtumat voivat laukaista depersonalisaation. Tällöin äkillinen siirtyminen toiseen persoonan tilaan on reaktio alkuperäistä traumatilannetta muistuttaneeseen tapahtumaan tai ärsykkeeseen. Näissä tilanteissa depersonalisaatiokokemuksista kärsivällä henkilöllä ei yleensä ole tietoista muistikuvaa menneisyyden traumaattisesta tapahtumasta.
Milloin hoitoon
Depersonalisaatiokokemusten ollessa tiheästi toistuvia tai pitempään jatkuvia kannattaa aina kääntyä lähiviikkojen kuluessa psykiatrin tai psykologin puoleen. Kokemusten taustalla voi olla stressaava elämäntilanne tai traumaattisia muistoja, joiden psykoterapeuttisesta työstämisestä voi olla suurta hyötyä.
Kiitos, erittäin hyvä kuvaus. Tämä auttoi minua hahmottamaan mistä on kyse.
Itselläni oli nuorena tuollaisia depersonalisaatiokokemukseen, ne oli inhottavia ja pelottavia kun en ymmärtänyt mistä oli kyse. Minulla oli myös masennusta, ja pääsin terapiaan YTHS:n kautta. Nämä depersonalisaatiokokemukset jäi sitten pian kokonaan pois, ja ymmärsin mihin ne liittyi (lapsuuden ilmapiiri kotona).
Kaikkea hyvää sinulle AP.
Koitat vaan rauhoittua ja aamulla soitat terv.asemalle. Ahdistus ja panikointi varmasti pahentaa tilannetta, mutta ymmärrän kyllä että on vaikeaa olla tarkkailematta olotilaasi. Samaa mieltä,kuin muutkin täällä, että on hyvä käydä juttelemassa lääkärille mutta jos ei nyt ihan mahdottomalta tunnu, niin en lähtisi päivystykseen. Luultavasti vain jotain rauhoittavaa siellä antaisivat. Tsemppiä ap:lle!
Mene pois. Mene nukkumaan tai hoitoon.