Ajatteleeko kukaan muu näin?

Elämässä periaatteessa kaikki hyvin. Jokin silti mättää. Tällaisia pieniä ja vähän isompia valivaliaiheita. Ruuhka vuosien jälkeen lapset teini-iässä ja aika haastavaa aikaa tämäkin on vaikka kohtuukiltit murkut. Työelämä stressaavaa pätkää ja koko ajan pitää tehdä 150-prisenttisesti jotta pätkä jatkuisi. Jotenkin viittäkymppiä lähestyvä kuvitteli että tässä iässä olis talous vakaa jne mutta ei ole. Pätkien takia lomien suunnittelu vaikeaa kun ei lomista aina tietoa. Parisuhde on mitä on. Aika etäistä, riitaistakin. Selityksenä yleensä työstressi. Jotenkin kauhean tylsää päivästä toiseen, työtä, kotihommat jne. Aina samaa rataa. Ystävät on vain ruuhkavuosien jälkeen johonkin kaikonneet tai moni asuu kaukana ja ulkomaillakin. Ei ole oikeen ketä pyytää vaikka kyläilemään tai sitten kaikilla omat kiireet. Kohtalotovereita?