Lue keskustelun säännöt.
Onko kaikki menetetty?
08.04.2013 |
Tervehdys.
Onko kaikki jo menetetty? olemme 34v mies ja 29 nainen olemme olleet yhdessä 12 vuotta ja meillä parisuhteessa on ollut hurjia ylämäkiä ja alamakiä.
Olemme olleet naimisissa n:10 vuotta ja meillä on 7,6 ja 3 vuotta olevat lapset.
Mies työtön koti isä. Pitää kodin muuten puhtaana paitsi pyykinpesu.
Ainut pahe on tietokone ja tietokone pelit.
Nainen vakinaisesti töissä.
Ulkoisesti näyttää siltä että kaikki oilisi kunnossa, mutta kun aletaan tarkastelemaan syvemmästi asiaa huomataan että olemme erinlaisia.
Välillä pysähdyn miettimään olenko itse tehnyt jotakin väärin.
muutama vuosi sitten vaimo puhui avioerosta kiristi sillä, minulla meni hermo ja hain avioeropaperin täytin sen omalta osalta ja laitoin päydälle jotta huomaa kun tuli töistä kotiin. purskahti itkuun ja sanoi ei halua erota. käytiin pariterapiassa ja meille sanottiin molempien pitää muuttaa omaa suhtautumista jos haluaa jatkaa yhdessä itse onnistunut siiinä kylläkin mutta vaimo ei ole tehnyt mitään muutosta. vaimo on kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta johon ei hoitoa hakenut merkit kylläkin oli selvät. nyt hän on ollut uudessa typäikassa ja ei pidä siitä joka tuo lisää tressiä elämään ja silti miettinyt lisä töitä ettei tarvitsisi olla kotona "tekosyy että rahat muka riittäisi paremmin".
sitten päästään siihen normaaliin keskusteluun eli läheisyys hellyys ja seksi
Läheisyys eipä ruurikaan ole tässä parisuhteessa näkynyt toisen lapsen jälkeen.
Hellyys tätäkään ei juurikaan ole näkynyt toisen lapsen jälkeen.
Seksi no tätä on näkynyt kylläkin mutta suurimmaksi osaksi se on pane nyt kun kumminkin haluat.
"Kylässä kävi "vieraita" nainen käyttäytyi kun kaikki olisi kunnossa "roolipäällä"
oli kaveri ihmeissään kun kerroin hänelle että vaimo haluaa erota ja ei rakasta enään minua.
Mitä tälläisessä tilanteessa voisi tehdä?
Kommentit (13)
[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 09:47"]
Molempien tietokoneet käyttökieltoon ainakin tunniksi tai pariksi joka ilta. Katsokaa vaikka leffoja (vedä vaimo kainaloon ja silittele) tai menkää yhdessä saunomaan. Mutta ennen kaikkea puhukaa puhukaa puhukaa. Kun ne koneet on kiinni, niin kysy vaimolta nätisti, että onko hänellä huolia ja mitä voisit omalta osaltasi tehdä, että vaimosi rakastaisi sinua taas. Oletko muuten varma, ettei vaimollasi oli sivusuhdetta? Ylityöt ja henkinen "poissaolo" voi viitata siihen, tai sitten muuten vain on masentunut ja toivonsa menettänyt. PUHUKAA.
[/quote]
Kääntyisin ton masennuksen suhteen enemmin kuin "suhteen kannalle". "ylityöt" lisä duunia oli suunnitellut.
sitä on hankala ottaa toista väkisin kainaloon jos toinen ei tahdo tulla vapaaehtoisesti ei toista voi pakottaa tulemaan luokse jos ei se halua.
mitä puhumiseen tulee olen yrittänyt kysyä onko joku asia pielessä missä minä voisin helpottaa hänen oloa. olen yrittänyt luoda keskustelua hänen kanssaan mutta eipä juurikaan luonnistu yksin kun keskustelu ei oikein onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suostuisiko vaimosi vielä pariterapiaan? Siinä ei vielä kerta tai pari auta, siellä pitäisi käydä säännöllisesti parin viikon välein. Me ainakin käymme (seurakunnan pariterapia on ilmaista, perheneuvolan myös).
[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 11:45"]
Suostuisiko vaimosi vielä pariterapiaan? Siinä ei vielä kerta tai pari auta, siellä pitäisi käydä säännöllisesti parin viikon välein. Me ainakin käymme (seurakunnan pariterapia on ilmaista, perheneuvolan myös).
[/quote]
mä oon valmis kokeilemaan mitä vaan että avioliitto pelastuu. sielä ollaan käyty 9 kk muutosta tuli mutta uudestaan pitäs mennä.
keskustelimme eilen jonkin aikaan.
vaimoni sanoi että et tunne mitään enään minua kohtaan eikä tiedä onko mitään mikä pelastaisi meidän avioliiton.
en halua silti luovuttaa näin helposti avioliitostani.
kunhan palvelupisteet avautuvat hommaan ajan itselleni yksityisen ajan ja sitten meille molemmille yhteisen ajan jossa on keskusteluapua.
itselleni sentakia etten romahda kokonaan ja jaksaisin eteenpäin jos tämä ero nyt sitten tuleekin.
yhteinen aika jos vaikka olisi jotakin mitä me voimme tehdä tämän eteen jotta aikki pelastuisi.
Jos tämä ero kuitenkin tulee niin minun on pystyttävä pysymään pystyssä.
edellinen parisuhde kariutui 3 kk lapsen syntymän jälkeen.
arki on alkanut sujumaan mutta nyt pitää löytää vaan jotakin muutakin mikä meidät yhdistää kuin lapset ja koti.
mutta pahalta tämä näyttää tällä hetkellä. nettipelaamisesta olen luopunut melkein kokonaan koska se ei tuonutkaan sitä mitä halusin iloa elämään eli hain iloja liian monimutkaisista asioista. ei ole tarkoitus olla paras pelaaja maan päällä vaan jos olis edes keskiverto isä lapsille ja mies vaimolle on paljon tärkeämpää.
olen touhunnut lasten kanssa paljon enemmän ja aijon jatkaa sitä vielä ulkoilua ja puurtamista.
sitten kun yrittää saada pikkuhiljaa vaimon heräämään uudestaan että olenkin ihan hyvä isä ja mies, niin se olisi askel eteen päin. tosiasia parisuhteeseen ja avioliittoon vaaditaan 2 ihmistä ja kahden yhmisen vapaa tahto olla yhessä.
*p.s.* teille jotka kuvittelevat että haen sääliä täältä ikäväkseni olette väärässä. haen vaan vinkkejä elämään ja selvitän omia ajatuksiani samalla kun kirjoitan tänne.
työlista
- huolehdi itsestäsi (vaatii työtä)
*keskusteluapua varaamassa
- huolehdi lapsista (itsestään selvää)
- pidä koti siistinä (pikkusen kehittämistä viellä)
- koita järjestää yhteistä aikaa koko perheelle ja parillesi
- keskustele parisikanssa
- yhteinen pari aika neuvojalle.....
*ajanvaraukksessa
tuossa pieni lista mistä pidän kiinni.
Meillä on ollut avomieheni kanssa kriisi tilanne, minkä itse uskoin päättyvän avioeroon, tuntui ettei tilanteessa ole miehelleni muuta keinoa. Mistään kolmansista pyöristä ei ollut kyse kummallakaan, tapahtui vaan niin paljon kaikkea, lapset, rakennus, työt, elämä yleensä. Kirjoitit omalta kannaltasi hyvin avoimesti tilanteesta, mitä jos "nostaisit kissan pöydälle". Kerrot tunteistasi, sen, mitä tunnet vaimoasi kohtaan, rakastat(?), sitten kerrot tuon muun, miten koet avioliittonne tilan ja lopuksi vielä, mitä haluat tehdä, ilmeisesti saada asiat kuntoon. Voihan olla niinkin, että vaimosi kokee samoin, että hän on vakuuttunut, että avioliito on sinun puoleltasi ohi eli luette toisianne rivien välistä, kun ei ole syytä. Jos saisitte lapset hoitoon, tai teillä on muuten rauhallinen mahdollisuus puhua kotona. Ei kannata lähteä mihinkään "keskustelu lomalle puolueettomalle maperälle". Ainakin itse koin, että puhuminen kotona (ympärillä kaikki se, minkä takia pitäisi / kannattaa taistella) oli parempi, kun lähteä johonkin lomalle ja sitten miettiä että meni sitten tähänkin ihan turhaan rahaa.....
En tiedä auttaako tämä mitään, toivottavasti jaksat vielä taistella avioliittosi puolesta, jos tunteita vielä löytyy. Meillä taistelu kannatti, helppoa ei ole aina vieläkään, mutta ollaan suurin osa ajasta ihan onnellisia. Ja toivottavasti tilanne jatkuu, koska perhe kasvaa pian vielä yhdellä lapsella....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme olleet viimeisen 7 ja puolen vuodean aikana alle 10 kertaa kahdestaan (ilman lapsia) niistä pari kertaa että ollaan oltu ihan kahdestaan.
aamut yleensä
Vaimo nousee tuntia ennen ylös jotta kerkii juomaan kahvin rauhassa ja ehostamaan kasvojaan (ei hän meikkiä kaipaa kaunis muutenkin.) mutta omaksi ilokseen meikkaapi ja palveluammatissa ulkonäkö vaikuttaa aika paljon.
miehen aamu kahvikuppi ja kone pälle katsoo uutiset ja mol.fi sivuston uudet työpaikat omalta lähialueelta. huolehtii lapsen kouluun yhden esikouluun ja 3 päivänä viikossa yhden päiväkotiin. katsoo että kaikkien hampaat on pestynä aamupalat syöty ja puhtaat siistit vaatteet päällä. sitten jos on pienimmän koti päivä katsoo hänelle vaatteet ja siiten alkaa leikkiminen palapelejä palikoita ja leegoja...... sitten onkin ruoka-aka. ja kohta koululainen ja eskarilainen tulee kotiin. ja katsotaan koululaisen kotiläksyt. reissuvihon ja samalla esikoululaisen reissuvihon onko viestiä. sitten onkin päivällisen valmistuts aika ja jos on sellasta ruokaa jonka osaan valmistaa niin teen päivällisen valmiiksi ja ruokin lapset lataan kahvinkeittimen valmiiksi laitan sen päälle silleen että tuorekahvi odottaa vaimoa kun tulee kotiin kysyn miten päivä on mennyt töissä. ja tuumaan että on tuoretta kahvia. ja jos ruoka on ollut sellaista että asaan valmistaa sen niin sekin on valmista että voi syödä. sen jälkeen vaimo ottaa lapset yleensä ja lähtee ulos. täämä on normaalia 05:00-17:00 välisenä aikana.
sitten onkin ilta puuha aijat lapsille ja iltapala ja hampaiden pesu ja nukkumaan.
yleensä illat menee näin.
mies istuu omalla koneella ja pellaa tietokone pelejä ja nainen omalla pelaa facebook pelejä.
sitten jossakin vaiheessa mennän nukkumaan jos mennään samaan aikaan aina sanon vaimolle "hyvää yötä rakas" vastaus on "hyvää yötä".
silti vaimo sanoo että ei rakasta enään
Siis etkö ulkoile ollenkaan pienimmän lapsen kanssa aamupäivisin, kun hän on kotona? Mulla menis jo tuosta hermot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläminen nykyhetkekssä auttaa!
Mekin ollaan oltu 15 vuotta yhdessä mutten minä tai mieheni jaksa kaivella jotain ikuisuuksia vanhoja ongelmia ja vastoinkäymisiä uudestaan ongelmaksi. Ne on sitä jos ongelmia ei käsitellä.
Ihan sama kuka tekee/sanoo mitä kun se on joku vanha asia, minuun iski heti tuo että puhut jostain vauva-ajan ongelmasta. MIKSI? Eläisitte elämäänne ja hoitaisitte arkea, ei se että pohditte syntyjä syviä ja muistelette miten vaikeaa on ollut.
Korkeintaan vanhoja kannattaa muistella sillä että ne on hoidettu ja niistä on opittu. Se on elettyä elämää ja olette jo toisessa vaiheessa.
Jos ei saa unta, on stressiä tms niin ei siihen saa helpotusta sillä että muistellaan miten ennenkin oli vaikeaa tässä ja tossa ja valivali. Silloin ei kehity.
Minua ei ihmetytä se että ihmisiä eroaa joilla menee ihan mukamas hyvin. Kun ystävyyskin on feikkaamista niin mitä ystävyyttä se on? Se on kulissien ylläpitoa ja ihminen on todella yksinäinen siellä. Tosiaan kannattaa miettiä kun jää kiinni ystävälleen että on valehdellut tälle. Hänkin on menettänyt luottamuksensa silloin.
Rakkautta ja hellyyttä saa odottaa melko kauan. Miksi toisen sitä pitäisi tulla tarjoamaan? Suhde on molempien työtä. Miksi se kumppani olisi vastuussa sinun hellyyttämisestä mutta hän ei saa sinulta tulevaa lämpöä? Mene itseesi. Lopeta vellominen vanhoissa ja eläisit tätä päivää. Voisi olla kumppanille melko ihana asia jos ponnistelisit hänen eteensä. Ei se ole vain toisen asia.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 09:02"]
Siis etkö ulkoile ollenkaan pienimmän lapsen kanssa aamupäivisin, kun hän on kotona? Mulla menis jo tuosta hermot.
[/quote]
totta kai ulkoillaan tunnin verran käpistellään tuolla ulkona kun on talvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 09:14"]
Eläminen nykyhetkekssä auttaa!
Mekin ollaan oltu 15 vuotta yhdessä mutten minä tai mieheni jaksa kaivella jotain ikuisuuksia vanhoja ongelmia ja vastoinkäymisiä uudestaan ongelmaksi. Ne on sitä jos ongelmia ei käsitellä.
Ihan sama kuka tekee/sanoo mitä kun se on joku vanha asia, minuun iski heti tuo että puhut jostain vauva-ajan ongelmasta. MIKSI? Eläisitte elämäänne ja hoitaisitte arkea, ei se että pohditte syntyjä syviä ja muistelette miten vaikeaa on ollut.
Korkeintaan vanhoja kannattaa muistella sillä että ne on hoidettu ja niistä on opittu. Se on elettyä elämää ja olette jo toisessa vaiheessa.
Jos ei saa unta, on stressiä tms niin ei siihen saa helpotusta sillä että muistellaan miten ennenkin oli vaikeaa tässä ja tossa ja valivali. Silloin ei kehity.
Minua ei ihmetytä se että ihmisiä eroaa joilla menee ihan mukamas hyvin. Kun ystävyyskin on feikkaamista niin mitä ystävyyttä se on? Se on kulissien ylläpitoa ja ihminen on todella yksinäinen siellä. Tosiaan kannattaa miettiä kun jää kiinni ystävälleen että on valehdellut tälle. Hänkin on menettänyt luottamuksensa silloin.
Rakkautta ja hellyyttä saa odottaa melko kauan. Miksi toisen sitä pitäisi tulla tarjoamaan? Suhde on molempien työtä. Miksi se kumppani olisi vastuussa sinun hellyyttämisestä mutta hän ei saa sinulta tulevaa lämpöä? Mene itseesi. Lopeta vellominen vanhoissa ja eläisit tätä päivää. Voisi olla kumppanille melko ihana asia jos ponnistelisit hänen eteensä. Ei se ole vain toisen asia.
[/quote]
Mitäs tällä on tekemistä taas asian kanssa.kulissit on kulisseja ja niissä elää vain pinnallisia ihmisiä ei pahalla muttä niin vain on, ongelmat johtavat toisiin ongelmiin jos niitä ei ratkota. siitä taasen päästään asiaan hellyys ja rakkaus rakkaus muuttaa muotoaan. kullissi perheitä on liikaa maailmassa ja tosiasia on ihmiset luovuttaa liian helposti nykyaikana. eroaminen on tullut jäädäkseen buumiksi joka on kiitos mediakasvatuksen ja ihmisten käsityksien muuttumisesta. mutta miksi elää onnettomassa liitossa miksi mennä naimisiin jos ei ole valmis sitoutumaan pysyvästi toiseen tukemaan myötä ja vasta mäessä. elämä ei ole ruusuilla tanssimista ja kyllä hän hellyyttä saa minulta.
Tulee mieleen että pelaaminen on tässä ongelma. Sun on pakko rajoittaa sitä ja ruveta aktivoitumaan vaimon suuntaan. Ymmärrän että se on henkireikä, mutta kumpi nyt sitten on tärkeämpi, liitto vai pelit. Ottaakaa jokin yhteinen projekti ja käyttäkää edes osa illoista siihen pelaamisen sijaan. Jokin yhteinen unelma tai vastaava jota kohti ponnistelette ja teette yhdessä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molempien tietokoneet käyttökieltoon ainakin tunniksi tai pariksi joka ilta. Katsokaa vaikka leffoja (vedä vaimo kainaloon ja silittele) tai menkää yhdessä saunomaan. Mutta ennen kaikkea puhukaa puhukaa puhukaa. Kun ne koneet on kiinni, niin kysy vaimolta nätisti, että onko hänellä huolia ja mitä voisit omalta osaltasi tehdä, että vaimosi rakastaisi sinua taas. Oletko muuten varma, ettei vaimollasi oli sivusuhdetta? Ylityöt ja henkinen "poissaolo" voi viitata siihen, tai sitten muuten vain on masentunut ja toivonsa menettänyt. PUHUKAA.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 09:29"]
Tulee mieleen että pelaaminen on tässä ongelma. Sun on pakko rajoittaa sitä ja ruveta aktivoitumaan vaimon suuntaan. Ymmärrän että se on henkireikä, mutta kumpi nyt sitten on tärkeämpi, liitto vai pelit. Ottaakaa jokin yhteinen projekti ja käyttäkää edes osa illoista siihen pelaamisen sijaan. Jokin yhteinen unelma tai vastaava jota kohti ponnistelette ja teette yhdessä asioita.
[/quote]
Minä olenkin aktiivinen vaimoa kohtaan. mutta edelleen vaimo on mitä on minua kohtaan. minun pelaaminen ei ole enään ongelma tässä en pelaisi jos vaimolla olisi jotakin muuta mielessä tai jos vaikka tulee hyvä leffa telkkarista niin katson sen miellummin.