Taaperon pureminen ja nipistely. Miten saa loppumaan?
Mikään ei tunnu auttavan alle 2-vuotiaan jatkuvaan nipistelyyn ja puremiseen. Koko perheellä alkaa mennä hermo.
Kertokaas parhaat vinkkinne, oi te kaikkitietävät av-mammat.
Ja lapsia jo kolme, joten ei olla ekaa kertaa pappia kyydissä, mutta kädettömiä silti tämän ongelman edessä.
Kommentit (11)
Puremisesta ja nipistelystä täytyy ehdottomasti seurata jotain ikävää. Vaikka kova käsien paukautus tai muu ääni, joka vähän pelästyttää. Meillä meni myös hermo pienimmän riiviön puremiseen ja eniten siitä sai kärsiä isosisko-raukka, joka leikki kaikessa rauhassa pikkuveljen kanssa ja yhtäkkiä yllättäen sai kirvelevän puraisun. Sattuu ihan älyttömästi, vaikka on vain pienet nököhampaat.
Aikuisten puremisen lopetti äkkiä, kun osattiin pitää paremmin puolemme ja karjaista kovaa. Sisko ei ollut yhtä päättäväinen, vaan alkoi usein itkeä ja meni pois. Niinpä ikävä käytös jatkui tosi kauan. Olisi pitänyt vahtia tarkemmin heidän leikkiään ja karjaista/pamauttaa aina, kun iski hampaansa siskoon, niin tyttö olisi säästynyt monilta mustelmilta.
En enää tarkkaan muista mitä tehtiin pojan purtua, mutta saatettiin jopa vahvistaa käytöstä kiinnittämällä poikaan huomiota heti kun tämä oli tehnyt ilkeän temppunsa. Ehkä se oli vain hänen tapansa hakea huomiota.
Eli älkää antako puremisen/nipistelyn jatkua, kitkekää päättäväisesti inhottava tapa lapselta heti alkuunsa, vaikka se vaatiikin tarkkaa seurantaa aluksi.
Meillä kaksoset purivat toisiaan vähän väliä, ja kerran toinen upotti hampaansa ihan ventovieraaseen lapseenkin. Tehtiin vaikka mitä ja puututtiin joka kerta, mutta oikeasti pureminen loppui vasta, kun molemmat oppivat kunnolla puhumaan.
Meillä kumpikin raapi, nipisteli, läpsi ja puri 2-vuotiaana ja alle. Tosin poika jatkoi sitä 3-vuotiaaksi ajoittain. Jämäkkä kielto kovalla äänellä ja tilanteiden ehkäisy. Tämä tilanteen ehkäisy on ihan asiantuntijoidenkin neuvo eli kun näkee lapsen suun lähestyvän, niin estää sen jo siinä, jos vaan ehtii ja huomaa. Mä usein tilanteen kärjistyessä sanoin tiukasti silmiin katsoen, että "ja sinä et pure minua".
Ikäkin auttaa. Kyllä se siitä. Kiellätte vaan johdonmukaisesti, niin järki kasvaa.:)
Ei taaperoa saa purra eikä nipistellä. Jos et itse sa lopetettua, hae apua.
Voisko se liittyä tuohon puhumiseen? Meillä poika oli viivästynyt puhuja ja avasi sanallisen arkkunsa vasta 3-vuotiaana. Samaan aikaan loppui noi puremiset ainakin ja muukin aggressio meitä vanhempia kohtaan. Isosisko tietysti läpsii edelleen ja tönii, mutta se on sitä lasten tappelua enemmänkin.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 23:10"]
Meillä kaksoset purivat toisiaan vähän väliä, ja kerran toinen upotti hampaansa ihan ventovieraaseen lapseenkin. Tehtiin vaikka mitä ja puututtiin joka kerta, mutta oikeasti pureminen loppui vasta, kun molemmat oppivat kunnolla puhumaan.
[/quote]
Meillä taapero "vain" puri. Aina, kun hän juoksi luokseni suu puremistörröllä, nappasin hänet kiinni ja kiljaisin miten ihanaa on että nyt pusutellaan! PUS PUS!
Pussaaminen on kivaa kaikille. Pureminen taas sattuu toista. Eli meillä oli kaksi latua, onnistuneesta puremisesta tultiin pahalle mielelle mutta (pakotetustakin) pususta hyvälle.
Vaati kyllä sekuntien ajoitusta...
Kiitos! On komennettu kyllä tänäänkin varmaan 150 kertaa, mutta kun ei tunnu auttavan. Olen johdonmukaisesti yrittänyt ankaralla äänellä kieltää ja työntää pois läheltä, mutta alkaa huutaa ja rynnii jalkaan ja sitten huutavan taaperon töniminen alkaa tuntua hölmöltä. Olen joskus kuljettanut pinnasänkyyn, jossa huutaa kuin syötävä. Kyllä varmasti tietää, että käytös on epätoivottua.
Olen myös läppäissyt nipistävää kättä kevyesti. Katsoo hämmästyneesti - ei auta. Pureminen sattuukin niin paljon, että kyllä siinä tulee suututtua ihan tosissaan, mutta jatkuu silti vain. Tosin pureminen on vähän vähentynyt, mutta nipistely jatkuu vain.
Mistä moinen johtuu? Vähän alkaa tuntua, että tämä on vaihe, joka on kestettävä.
Heh.
Ap
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 23:13"]
Ei taaperoa saa purra eikä nipistellä. Jos et itse sa lopetettua, hae apua.
[/quote]
Mä olen yrittänyt ohjata nipistelevää kättä silittämään hellästi jne. jne. Taaperolla on kyllä sellainen jännä, aggressiivinen ilme, kun on tulossa nipistämään tai puremaan. silloin saa estettyä. Mutta joskus käytös alkaa ihan yllättäen, vaikka lukiessa kirjaa. Ap
Meillä 1,5v alkoi läpsimään kun häntä komennettiin jostain asiasta. Tähän puututtiin siten, että kiellettiin napakasti ja jos ei lopettanut, niin lapsi siirrettiin kauemmas, noin metrin päähän. Tämä tepsi nopeasti, eikä läpsi enää.