Inhoan omaa heikkouttani kun en saa vastarakkautta

Tai puhutaan nyt vaan vastaihastumisesta. Olen siis ihastunut ja mieskin sanoo olevansa, mutta osaan kuitenkin tulkita hänen käytöksestään, ettei ole koko sydämellään mukana tässä. Mun järki sanoo, että anna olla ja jatka matkaa, mut sydän vaan sykähtelee miehen suuntaan.
Se olen aina minä joka laittaa ekana viestiä. Hän kyllä vastaa lähes heti ja se olen myös minä, joka ehdottelen aina ensin tapaamista ja hänelle sopii, jos sopii. Päätän joka kerta, kun olen saanut taas pienen annoksen hänestä että nyt saa riittää.

Nyt en ole viikkoon laittanut mitään, kunnes tunti sitten sorruin kyselemään kuulumisia. Hän vastas asiallisesti ja lopussa oli 😘 Ei muuta. Jäi vähän typertynyt olo.
Nyt taas olen täynnä uhmaa ja päätin unohtaa koko äijän...kunnes taas.