Minulla ei ole mitään annettavaa lapsilleni

Sun läsnäolo sinänsä on tärkeintä. Se että välität lapsistasi ja olet ihan arjessa mukana. Ei lapset mitään niin ihmeellistä annettavaa äidiltä kaipaa. 

Ei ole minullakaan ja mulla sentään vain yksi lapsi (koululainen). Surullista.

Käyn töissä ja kotona tekis mieli vaan istua koneella ja sulkea ulkomaailma pois. Ei huvita mikään. Tekis mieli mennä ja tulla ja tehdä, mutta ei vaan jaksa, huvita... ja kaikkea pitäisi tehdäkin.

Lapsi moniongelmainen, joten välillä tekis mieli antaa se pois. Surullista, mutta totta.

Oletteko te masentuneita, kun tuntuu tuolta? Kaikilla on jotain annettavaa, edes se äidin läsnäolo.

Ap, jos katselet telkkaa selvinpäin ja jaksat huomioida lapsiasi, kun tulevat sinulle jotain sanomaan, se riittää.

Pitikö se lapsi tehdä, jos ei kerran ole mitään annettavaa? Kuulostatte mielenterveysongelmaisilta, syökää nappeja. Mitä sillä töllöllä on teille annettavaa? Tai jos netissä luuhaatte, miten siellä on itsellä annettavaa? Ryhdistäytykää, olette aikuisia, ette pikkuvauvoja!